{"id":5015,"date":"2016-05-24T08:45:54","date_gmt":"2016-05-24T08:45:54","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=5015"},"modified":"2016-05-24T08:45:54","modified_gmt":"2016-05-24T08:45:54","slug":"sankamo-sunnuntai-on-herran-paiva","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=5015","title":{"rendered":"Sankamo: Sunnuntai on Herran p\u00e4iv\u00e4"},"content":{"rendered":"

Kirjoittaja<\/strong><\/p>\n

Juho Sankamo
\nTeol.tri, pappi, Suomen Raamattuopiston ty\u00f6ntekij\u00e4<\/em><\/p>\n

juhosplog.plogspot.fi<\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

SUNNUNTAI ON HERRAN P\u00c4IV\u00c4<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Varhaiset kristityt viettiv\u00e4t jumalan\u00adpalvelusta sunnun\u00adtaina. Luomis\u00adkertomus kertoo Jumalan ja ihmisen lev\u00e4nneen Sapattina. Samoin kymmenen k\u00e4sky\u00e4 painottaa Sapatin vieton t\u00e4rkeytt\u00e4. Jeesuksen aikana sapatti oli liiton merkki juutalaiselle kansalle. Miten on sitten mahdollista, ett\u00e4 Jeesukseen uskovat juutalaiset ottivat sunnuntain p\u00e4iv\u00e4ksi, jolloin he kokoontuivat yhteen, rukoilivat, mursivat leip\u00e4\u00e4 ja kuuntelivat Jumalan sanaa?<\/p>\n

L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n liikkeelle toisen vuosisadan tilanteesta ja edet\u00e4\u00e4n siit\u00e4 Uuteen testamenttiin. 150-luvulla kirjoittanut Justinos Marttyyri kirjoittaa n\u00e4in:<\/p>\n

Auringon p\u00e4iv\u00e4ksi (sun-day) sanottuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meill\u00e4 on kaikkien samassa paikassa, kaupun\u00adgeissa tai kyliss\u00e4 asuvien yhteinen kokous, jossa luetaan Apostolien muis\u00adtelmia tai profeetallisia kirjoja siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin aika riitt\u00e4\u00e4. Kun lukija on lopettanut, ko\u00adkouksen johtaja rohkaisee kaikkia seuraamaan n\u00e4it\u00e4 hyvi\u00e4 opetuksia. Sitten me nou\u00adsem\u00adme yhdess\u00e4 seisomaan ja rukoilemme palavasti. Kuten edell\u00e4 sanoimme, rukouk\u00adsemme j\u00e4lkeen leip\u00e4, viini ja vesi tuodaan esiin, ja kokouksen johtaja lausuu taivasta kohti pyynt\u00f6rukouksia ja kiitosrukouksia parhaan kykyns\u00e4 mukaan. Kansa vahvistaa t\u00e4m\u00e4n sanomalla “aamen”. Kiitosrukouksin siunatut aineet jaetaan jokaisen nautit\u00adtavaksi. <\/em>(1. Apol. 67.)<\/p>\n

Plinus Nuorempi kirjoitti 110-luvulla keisari Trajaniukselle, ett\u00e4 kristittyjen oli tapana \u201dkokoontua s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti yhteen tiettyn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen auringonnousua.\u201d<\/em> Yhdess\u00e4 he sitten lauloivat \u201dvuoro\u00adlauluna hymni\u00e4 Kristukselle kuin jumalalle..\u201d<\/em> ja viettiv\u00e4t yhteisen aterian.<\/p>\n

Auringon p\u00e4iv\u00e4 (Sunday) oli roomalaisessa maailmassa tavallinen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4, joten juuri t\u00e4m\u00e4n vuoksi kristittyjen oli pakko kokoon\u00adtua hyvin varhain \u2013 ennen auringonnousua.<\/p>\n

N\u00e4emme jo Uudesta testamentista, ett\u00e4 sunnuntai oli kristityille pyh\u00e4 p\u00e4iv\u00e4. Paavali kirjoittaa Korintin seurakuntalaisille, samoin kuin kaikille Galatian maakunnan seurakunnille, ett\u00e4 “\u2026kunkin teist\u00e4 on aina sapatin j\u00e4lkeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pantava syrj\u00e4\u00e4n rahaa sen mukaan kuin h\u00e4nell\u00e4 on varaa..\u201d<\/em> (1. Kor. 16:2.) Sunnuntaina seurakunnat siis ker\u00e4siv\u00e4t kolehdin \u2013 silloin oltiin yhdess\u00e4 koolla Her\u00adran aterian vietossa.<\/p>\n

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka \u201dsapatin menty\u00e4, viikon ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4i\u00adv\u00e4n\u00e4, kokoonnuimme murtamaan leip\u00e4\u00e4\u201d. <\/em>(Ap. t. 20:7\u201312.) Leiv\u00e4n murtamisen yhteydess\u00e4 koolla oleva seurakunta kuunteli Paavalin pitk\u00e4\u00e4 saarnaa. Ilmestyskirjassa kerrotaan, ett\u00e4 Johannes sai ilmestyksens\u00e4 juuri \u201dHerran p\u00e4iv\u00e4n\u00e4<\/em>\u201d (Ilm. 1:10).<\/p>\n

Mik\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n laajalle levinneen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sunnuntaijumalanpalveluksesta? Mielest\u00e4ni t\u00e4h\u00e4n l\u00f6ytyy vain yksi selv\u00e4 syy: Jeesuksen Kristuksen yl\u00f6snousemus viikon ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eli sunnuntaina. Edellinen paavi Benedictus XVI kirjoittaa Perussanomien suomentamassa kirjassaan Jeesus Nasaretilainen, hyvin osuvasti:<\/p>\n

Mielest\u00e4ni, Herran p\u00e4iv\u00e4n vietto, joka oli alusta asti seurakunnan tunnusomainen piirre, on yksi vakuuttavimmista todisteista, ett\u00e4 jotain todella yliluonnollista tapahtui tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u2013 tyhj\u00e4n haudan l\u00f6yt\u00e4minen ja kohtaaminen yl\u00f6snousseen Herran kanssa.<\/em> (Jeesus Nasaretilainen, Osa II, 259.)<\/p>\n

Sunnuntai on aina riemup\u00e4iv\u00e4, koska se on Jeesuksen yl\u00f6snousemuksen p\u00e4iv\u00e4. Kannattaa huomata, kuinka tarkasti evankeliumit painottavat, ett\u00e4 Jeesus nousi kuolleista juuri viikon ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi evankelistat painottavat, ett\u00e4 kaikki yl\u00f6snousseen Jeesuksen ilmestykset opetus\u00adlapsilleen koittivat juuri viikon ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Katsotaan tarkemmin Johanneksen evan\u00adkeliumia. Jeesus ilmestyi viikon ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Magdalan Marialle, \u201dsamana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vii\u00adkon ensimm\u00e4isen\u00e4\u201d,<\/em> h\u00e4n ilmestyi viel\u00e4 koolle olleille opetuslapsilleen lukittujen ovien sis\u00e4ll\u00e4. (Joh. 20:1, 19.)<\/p>\n

Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 se ep\u00e4ilev\u00e4 Tuomas sattui olemaan juuri silloin muualla. Eik\u00e4 h\u00e4n my\u00f6hemmin uskonut, kun muut opetuslapset kertoivat Jeesuksen ilmestymisest\u00e4. H\u00e4n ei uskoisi, ellei saisi itse n\u00e4hd\u00e4 ja koskettaa. Johannes kertoo, ett\u00e4 \u201dviikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset oli\u00advat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa.\u201d<\/em> (Joh. 20:26.) Nyt Tuomas n\u00e4ki, koki, kuuli ja tunsi: h\u00e4n heitt\u00e4ytyi polvilleen ja palvoi Jeesusta kuin Jumalaa. H\u00e4n antoi koko Uuden testamentin korkeimman tunnustuksen Jeesuksesta: \u201dMinun Herrani ja Jumalani.\u201d<\/em><\/p>\n

N\u00e4emme, ett\u00e4 viikon ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 on Jeesuksen kohtaamisen p\u00e4iv\u00e4, se on Pyh\u00e4n Hengen vuodatuksen p\u00e4iv\u00e4 \u2013 silloin Jeesus puhalsi opetuslapsiinsa Pyh\u00e4n Hengen (Joh. 20:22). Se on p\u00e4iv\u00e4, jol\u00adloin tunnustamme uskomme, niin kuin Tuomas. Se on p\u00e4iv\u00e4, jolloin olemme \u201dyhdess\u00e4 koolla<\/em>\u201d.<\/p>\n

Se on l\u00e4hetyksen ja mission p\u00e4iv\u00e4. Silloin Jeesus sanoi omilleen: \u201dNiin kuin Is\u00e4 on l\u00e4hett\u00e4nyt minut, niin l\u00e4het\u00e4n min\u00e4 teid\u00e4t.\u201d<\/em> (Joh. 20:21.)<\/p>\n

Sunnuntai on rauhan p\u00e4iv\u00e4: Jeesus seisoi heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n ja sanoi: \u201dRauha teille!\u201d <\/em>(Joh. 20:19.)<\/p>\n

Olen varma, ett\u00e4 Tuomas oli el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti paikalla kun seurakunta oli yhdess\u00e4 koolla Herran p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Sunnuntai on aivan erityisesti my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4, jol\u00adloin seurakunta \u201dmurtaa yhdess\u00e4 leip\u00e4\u00e4\u201d<\/em> eli viett\u00e4\u00e4 ehtoollista.<\/p>\n

Itselleni sunnuntai on viikon kohokohta. Olen silloin koolla opetuslasten kanssa, rukoilen, ylist\u00e4n, kuulen saarnaa, tunnustan uskoni, murran leip\u00e4\u00e4. Viet\u00e4n sit\u00e4 erityisesti perheeni kanssa. Se on yl\u00f6snousemuksen, ilon ja voiton p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoittaja Juho Sankamo Teol.tri, pappi, Suomen Raamattuopiston ty\u00f6ntekij\u00e4 juhosplog.plogspot.fi \u00a0 \u00a0 SUNNUNTAI ON HERRAN P\u00c4IV\u00c4   Varhaiset kristityt viettiv\u00e4t jumalan\u00adpalvelusta sunnun\u00adtaina. Luomis\u00adkertomus kertoo Jumalan ja ihmisen lev\u00e4nneen Sapattina. Samoin kymmenen k\u00e4sky\u00e4 painottaa Sapatin vieton t\u00e4rkeytt\u00e4. Jeesuksen aikana sapatti oli liiton merkki juutalaiselle kansalle. Miten on sitten mahdollista, ett\u00e4 Jeesukseen uskovat juutalaiset ottivat sunnuntain p\u00e4iv\u00e4ksi, jolloin […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-5015","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5015","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5015"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/5015\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5015"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}