{"id":500,"date":"2015-09-10T13:14:25","date_gmt":"2015-09-10T13:14:25","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=500"},"modified":"2015-09-10T13:14:25","modified_gmt":"2015-09-10T13:14:25","slug":"ortodoksikirkko","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=500","title":{"rendered":"Ortodoksikirkko"},"content":{"rendered":"<p><strong>ORTODOKSIKIRKKO<\/strong><\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>Syntyhistoria<\/strong><\/p>\n<p>Katolinen kirkko pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4isen\u00e4 kristillisen\u00e4 kirkkona, josta muut ovat eriytyneet. Kun kristinusko julistettiin ainoaksi sallituksi uskonnoksi 300-luvun lopulla, Rooman keisari otti itselleen voimakkaan aseman kristikunnan johtajana. Paaviuden voidaan katsoa juontuvan t\u00e4st\u00e4 todellisuudesta, vaikka toki katolinen kirkko pit\u00e4\u00e4 paavia Pietarin viran jatkajana. Seuraavien vuosisatojen aikana paavi, Vatikaani (Kirkkovaltio v. 751) ja katolinen kirkko ovat olleet voimakkaasti mukana my\u00f6s valtapolitiikassa. Rooman valtakunnan jakaantumisen ja L\u00e4nsi-Rooman hajoamisen my\u00f6t\u00e4 l\u00e4nnen ja id\u00e4n kristittyjen suhde alkoi et\u00e4\u00e4nty\u00e4.<\/p>\n<p>Bysantin eli It\u00e4-Rooman valtakunnassa kristillisyys oli keskeinen osa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Kirkon ja valtion suhde oli v\u00e4lit\u00f6n. Hiljalleen keisarin valta kasvoi. Kirkko ja valtio puolustivat yhdess\u00e4 oikeaoppista kristillist\u00e4 uskoa eli ortodoksiaa. Alun perin it\u00e4ist\u00e4 kirkkoa kutsuttiin kreikkalaiskatoliseksi mutta my\u00f6hemmin ortodoksiseksi kirkoksi. Bysantin kaudella kehittyiv\u00e4t kirkon liturgia, joka on yh\u00e4 edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ortodoksisissa kirkoissa ja luostareissa.<\/p>\n<p>Varsinaisesta ortodoksisesta kirkosta irtautuivat orientaaliset kirkot kuten Armenian apostolinen kirkko ja Egyptil\u00e4inen koptikirkko (ja sen my\u00f6t\u00e4 Etiopian koptikirkko). N\u00e4m\u00e4 kirkot korostivat Kristuksen jumaluutta (monofysiittinen tulkinta) eiv\u00e4tk\u00e4 pid\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 varsinaisesti ihmiseksi tulleena. Islamin levi\u00e4misen my\u00f6t\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kirkot j\u00e4iv\u00e4t entist\u00e4 enemm\u00e4n Bysantin ulkopuolelle.<\/p>\n<p>Vuonna 1054 katoliset jakaantuivat lopullisesti l\u00e4nnen roomalaiskatolisiin ja id\u00e4n ortodokseihin. Keisarikunnan painopiste oli jo ollut pitk\u00e4\u00e4n id\u00e4ss\u00e4, Konstantinopolissa. Paavia ei en\u00e4\u00e4 tunnustettu kirkon johtajaksi. Jakautumisen my\u00f6t\u00e4 katolinen ja ortodoksinen kirkko julistivat toisensa kirkonkiroukseen aina vuoteen 1965 asti.<\/p>\n<p>Ortodoksinen kirkko levisi l\u00e4hetysty\u00f6n my\u00f6t\u00e4 it\u00e4\u00e4n mm. Unkariin, Puolaan, Baltiaan, Ukrainaan, Valko-Ven\u00e4j\u00e4lle ja Ven\u00e4j\u00e4lle, josta muodostuikin 1453 koko kirkon merkitt\u00e4v\u00e4 keskus Bysantin kukistuttua. My\u00f6hemmin kirkko levisi my\u00f6s Kiinaan, Japaniin ja Alaskaan. 1900-luvulla kirkko koki suuria muutoksia, kun se h\u00e4visi kokonaan V\u00e4h\u00e4-Aasiasta ja kommunismi astui valtaan Neuvostoliitossa ja sen etupiiriss\u00e4. Kaikkiaan ortodoksinen kirkko ei ole yhten\u00e4inen yksi kirkko vaan se muodostuu 15 itse\u00e4isest\u00e4 kirkosta ja niiden yhteenliittym\u00e4st\u00e4. Ortodokseja on kaikkiaan noin 270 miljoonaa.<\/p>\n<p>Suomeen kristillisyys saapui keskiajalla l\u00e4nnest\u00e4 ja id\u00e4st\u00e4. Karjalassa ortodoksisuus vaikutti jo 1000-luvulla, kun Karjala liitettiin Novgorodin hiippakuntaan. Tuolloin rakennettiin Valamon ja Konevitsan luostarit. Karjalan ortodoksiset seurakunnat kuuluivat Ven\u00e4j\u00e4n ortodoksiseen kirkkoon. Kun Suomi liitettiin Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n, ortodoksisuuden vaikutus kasvoi. Suomen hiippakunta perustettiin 1800-luvun lopulla.<\/p>\n<p>Suomen itsen\u00e4istytty\u00e4 Suomen hiippakunta irtautui Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 ja siirtyi Konstantinopolin alaisuuteen. Kirkko suomalaistui ja sai omat viranhaltijat. Kirkon palvelukeskus on Kuopiossa ja sill\u00e4 on oma arkkipiispa. Hiippakuntia on kolme: Karjala, Helsinki ja Oulu. J\u00e4seni\u00e4 on noin 60\u00a0000 (1,1 % suomalaisista). Ortodoksikirkolla on samanlainen asema suhteessa valtioon kuin luterilaisella kirkolla.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Luonne<\/strong><\/p>\n<p>Ortodoksisen el\u00e4m\u00e4n keskus on jumalapalvelus, pyh\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4. Kristillisyyden ydin on kirkko, joka on oikean uskon ilmaisu \u2013 ei uskontunnustukset. Kirkko painottaa Nikean-Konstantinopolin tunnustusta. Liturgiaan kuuluu rukousta, kulkueita, vuorolaulua, suitsutusta ja sen huipentumana ehtoollinen. Ortodoksit seisovat jumalanpalveluksen ajan ja tekev\u00e4t ristinmerkkej\u00e4 ja polvistuvat.<\/p>\n<p>Sakramentteja on seitsem\u00e4n ja kaste toimitetaan yleens\u00e4 jo lapselle. Sakramentteja ovat kaste, mirhalla voitelu, eukaristia, rippi, sairaiden voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto). P\u00e4\u00e4si\u00e4inen on ortodoksien keskeinen juhla. Kirkon luostarit Hein\u00e4vedell\u00e4 ovat huomattavia keskuksia ja pyhiinvaelluskohteita. Kirkolla on moninaista diakonia-, nuoriso-, opiskelija- ja lapsitoimintaa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Raamatun n\u00e4k\u00f6kulmasta ongelmallisia kysymyksi\u00e4 ovat mm.<\/p>\n<ul>\n<li>Kirkon itsek\u00e4sitys ainoana oikeaoppisena kirkkona ja Raamatun tulkitsijana.<\/li>\n<li>Tradition korostaminen Raamatun kustannuksella sek\u00e4 apokryfikirjojen k\u00e4ytt\u00f6.<\/li>\n<li>Sakramenttikeskeisyys sek\u00e4 ehtoollisoppi, jossa Kristus aina uudelleen uhrataan konkreettisella tavalla.<\/li>\n<li>Ikonit pelastustien\u00e4 Jumalan luokse.<\/li>\n<li>Pyhimysten ja etenkin Marian palvonta ja rukoilu; ihmisten julistaminen pyhimyksiksi. Marian korottaminen Jumalan \u00c4idiksi (Jumalalla ei ole \u00e4iti\u00e4; Maria oli Jeesuksen inhimillinen, vajavainen \u00e4iti, ei jumalallinen \u00c4iti).<\/li>\n<li>Kristuksen pelastusteon h\u00e4ivytt\u00e4minen tekojen, pyhimysten rukousten ja ansioiden yms. taakse; \u201dArmollinen\u201d Maria on sijoitettu Kristuksen tilalle; Kristus on l\u00e4hinn\u00e4 Suuri Pantokrator, taivaallinen Tuomari.<\/li>\n<li>Sellainen mystiikka ja liturgia, joka ei perustu Raamattuun.<\/li>\n<li>Pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten palvonta.<\/li>\n<li>Ihmisen syvin hyvyys, jumalallinen kipin\u00e4 ja ihmisen jumaloituminen pelastusprosessissa (vrt. ihminen on kokonaan luotu ja syntinen; pelastuksessa ihminen t\u00e4ydellistyy ehe\u00e4ksi ihmiseksi &#8211; h\u00e4n ei jumalallistu kuten syntiinlankeemuksessa sielunvihollinen lupasi).<\/li>\n<li>Valtapolitiikka ja protestanttien vaino mm. Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja Etiopiassa.<\/li>\n<\/ul>\n<p>(Huom: luterilaisen kirkon osaltakin mainitaan monia ep\u00e4kohtia, etenkin sen liberaaliteologian vuoksi)<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Nettisivut<\/strong><\/p>\n<p>Ortodoksikirkon uskoon ja toimintaan Suomessa voit tutustua <span style=\"text-decoration: underline;\">ort.fi<\/span> sivustolla tai k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 l\u00e4himm\u00e4ss\u00e4 paikallisessa seurakunnassa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>ORTODOKSIKIRKKO \u00a0 Syntyhistoria Katolinen kirkko pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4isen\u00e4 kristillisen\u00e4 kirkkona, josta muut ovat eriytyneet. Kun kristinusko julistettiin ainoaksi sallituksi uskonnoksi 300-luvun lopulla, Rooman keisari otti itselleen voimakkaan aseman kristikunnan johtajana. Paaviuden voidaan katsoa juontuvan t\u00e4st\u00e4 todellisuudesta, vaikka toki katolinen kirkko pit\u00e4\u00e4 paavia Pietarin viran jatkajana. Seuraavien vuosisatojen aikana paavi, Vatikaani (Kirkkovaltio v. 751) ja katolinen [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-500","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/500","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=500"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/500\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=500"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}