{"id":4920,"date":"2016-05-14T19:02:06","date_gmt":"2016-05-14T19:02:06","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=4920"},"modified":"2016-05-14T19:02:06","modified_gmt":"2016-05-14T19:02:06","slug":"pyhitys-2-2","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=4920","title":{"rendered":"Pyhitys (2)"},"content":{"rendered":"

PYHITYS \u2013 Osa II<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on suoraa jatkoa edelliseen opetukseen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Arka tunto Sanan edess\u00e4 ja itsekuri<\/strong><\/span><\/p>\n

Min\u00e4 katson sen puoleen, joka on n\u00f6yr\u00e4, jolla on s\u00e4rjetty henki ja arka tunto minun sanani edess\u00e4 <\/em>(Jes 66:2).<\/p>\n

Pyhitysel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on turha luulla, ett\u00e4 pystymme suuriin tai ett\u00e4 saavutamme l\u00e4hes t\u00e4ydellisyyden. Sen sijaan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka riippuvaisia olemme Jumalan armosta ja Sanasta. Jumalan sana on se pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n todellisuuden mittari, joka kertoo pyhitysel\u00e4m\u00e4mme laadun. Vaikka Sana rohkaisee pyh\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n, samalla se paljastaa syntisyytemme. Jumalan sana on kuin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka seuraa terveydentilaamme. Kun h\u00e4n huomaa sairauden oireita, h\u00e4n hoitaa itse perussairautta Kristuksen evankeliumilla, mik\u00e4 puolestaan lievent\u00e4\u00e4 oireita ja kerran parantaa meid\u00e4t kokonaan.<\/p>\n

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin h\u00e4n itse on valossa, meill\u00e4 on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, h\u00e4nen Poikansa, veri puhdistaa meid\u00e4t kaikesta synnist\u00e4\u2026 Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meid\u00e4t kaikesta v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4. <\/em>(1 Joh 1:7,9)<\/p>\n

Rakkaat lapset! Kirjoitan t\u00e4m\u00e4n teille, jotta ette tekisi synti\u00e4. Jos joku kuitenkin synti\u00e4 tekee, meill\u00e4 on Is\u00e4n luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. H\u00e4n on meid\u00e4n syntiemme sovittaja, eik\u00e4 vain meid\u00e4n vaan koko maailman. <\/em>(1 Joh 2:1-2)<\/p>\n

Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olla p\u00e4ivitt\u00e4in Jumalan sanan edess\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 lyhyet tiliv\u00e4lit Jumalan kanssa. Mit\u00e4 useammin ja laadukkaammin Jumala saa meit\u00e4 hoitaa, sit\u00e4 vapaampina ja ehe\u00e4mpin\u00e4 saamme el\u00e4\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 purkaa syyllisyytt\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4mme kuormia usein, sill\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 kertyy uutta painolastia. Se on kuin p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 peseytymist\u00e4. Likaannumme joka p\u00e4iv\u00e4 ja siksi my\u00f6s tarvitsemme p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 pesua.<\/p>\n

Uskovan el\u00e4m\u00e4 ei ole sadan metrin pikajuoksu vaan maratonmatka. Siin\u00e4 tarvitsemme sinnikkyytt\u00e4, arjen rutiinien jaksamista, seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n osallistumista, keskittymist\u00e4 hyviin asioihin, karkeiden synnin v\u00e4ltt\u00e4mist\u00e4 ja sen ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4, ett\u00e4 kaikkea emme saa heti.<\/p>\n

Moni on valmis panostamaan vuosikymmenten ajan asioihin, joita pit\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. Joku haluaa olla hyv\u00e4 urheilija, joku tahtoo rakentaa oman talon ja pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, joku on terveysintoilija, joku bongaa lintuja vaikka keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 toisella puolella Suomea jne.<\/p>\n

Tied\u00e4tteh\u00e4n, ett\u00e4 vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, ett\u00e4 voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Min\u00e4 en siis juokse p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti enk\u00e4 nyrkkeilless\u00e4ni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itse\u00e4ni lopulta hyl\u00e4tt\u00e4isi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. <\/em>(1 Kor 9:24-27)<\/p>\n

Samalla tavalla viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on el\u00e4\u00e4 kristillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 on kokonaisvaltainen siunaus koko ajalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 itselle ett\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isille. Siihen kannattaa panostaa. Sill\u00e4 ruumiillisesta harjoituksesta on hy\u00f6ty\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4\u00e4n; mutta jumalisuudesta on hy\u00f6ty\u00e4 kaikkeen, koska sill\u00e4 on el\u00e4m\u00e4n lupaus, sek\u00e4 nykyisen ett\u00e4 tulevaisen. <\/em>(1 Tim 3:8)<\/p>\n

On my\u00f6s aina muistettava, ett\u00e4 vaikka synti tuntuu syntisest\u00e4 ihmisest\u00e4 mukavalta, se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 aina tuhon siemenen. Synti aina rikkoo omaa ihmisyytt\u00e4mme, ihmissuhteitamme ja kokemustamme Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta. Synti on aina v\u00e4\u00e4rin ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ja siit\u00e4 aina lopulta seuraa k\u00e4rsimyst\u00e4. Silt\u00e4 Jumala tahtoisi varjella meid\u00e4t. Sill\u00e4 synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 Kristuksessa Jeesuksessa, meid\u00e4n Herrassamme<\/em> (Room 6:23).<\/p>\n

Siksi itsekuri on tarpeen. On hyv\u00e4 harjoittaa itse\u00e4mme ja opetella el\u00e4m\u00e4ntapoja, joissa keskitymme hyv\u00e4\u00e4n ja v\u00e4lt\u00e4mme pahaa. Kristillisyys ei ole ensisijassa kielt\u00e4ytymist\u00e4 vaan hyv\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 nauttimista. Mit\u00e4 enemm\u00e4n keskitymme hyv\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n j\u00e4\u00e4 aikaa ja tilaa pahalle.<\/p>\n

Mik\u00e4 on totta, mik\u00e4 kunnioitettavaa, mik\u00e4 oikeaa, mik\u00e4 puhdasta, mik\u00e4 rakastettavaa, mik\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitett\u00e4v\u00e4\u00e4, sit\u00e4 ajatelkaa <\/em>(Fil 4:8).<\/p>\n

 <\/p>\n

Ristin kantamista<\/strong><\/span><\/p>\n

Syvimmilt\u00e4\u00e4n pyhitys on ristin kantamista. Siin\u00e4 oma syntinen luontomme naulitaan ristille ja sit\u00e4 kuoletetaan yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan, joka p\u00e4iv\u00e4. Se on kielt\u00e4ytymist\u00e4 synnin houkutuksista. Se on my\u00f6s kohtuullisuutta ja uhrimielt\u00e4. L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti saamme nauttia el\u00e4m\u00e4n lahjoista, mutta meid\u00e4n tulee aina ottaa l\u00e4himm\u00e4iset huomioon. Toisinaan on parempi luopua omasta toisten hyv\u00e4ksi. Liika omaisuus, sy\u00f6minen, juominen, viihde yms. k\u00e4\u00e4ntyykin rasitukseksi ja taakaksi. On j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 kantaa valtavaa reppua t\u00e4ynn\u00e4 kaikkea kr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4, jos sen kantaminen vie kaikki voimat ja jopa terveyden.<\/p>\n

Jos joku tahtoo minun per\u00e4ss\u00e4ni kulkea, h\u00e4n kielt\u00e4k\u00f6\u00f6n itsens\u00e4 ja ottakoon ristins\u00e4 ja seuratkoon minua<\/em> (Mark 8:34).<\/p>\n

Samalla kun syntinen luontomme naulitaan ristille ja sit\u00e4 kuoletetaan, se avaa tilaa uudelle yl\u00f6snousemusel\u00e4m\u00e4lle. Jos el\u00e4m\u00e4mme on t\u00e4ynn\u00e4 kr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4 ja omaa itse\u00e4mme, siin\u00e4 ei ole tilaa el\u00e4m\u00e4n aidoille asioille, l\u00e4himm\u00e4iselle, Jumalalle ja rakkaudelle. N\u00e4in risti ja sen kantaminen luovat tilaa todelliselle el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 risti\u00e4 emme kanna omin voimin emmek\u00e4 itse itse\u00e4mme siihen naulitse. Kaiken t\u00e4m\u00e4n tekee Jumala Kristuksessa Jeesuksessa. Kun vain suostumme Jumalan armoon ja rakkauteen Jumala Pyh\u00e4n Hengen voimassa naulaa syntisen luontomme yhdess\u00e4 Kristuksen kanssa ristille. Niinp\u00e4 emme ole ristill\u00e4 yksin vaan Kristuksen kanssa. H\u00e4n kuolettaa meiss\u00e4 sen, mik\u00e4 on pahaa. H\u00e4n her\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t kuolemasta el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun tied\u00e4mme sen, ett\u00e4 meid\u00e4n vanha ihmisemme on h\u00e4nen kanssaan ristiinnaulittu, ett\u00e4 synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme en\u00e4\u00e4 synti\u00e4 palvelisi; sill\u00e4 joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnist\u00e4. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme my\u00f6s el\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kanssaan… Niin tekin pit\u00e4k\u00e4\u00e4 itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle el\u00e4vin\u00e4 Kristuksessa Jeesuksessa. <\/em>(Room 6:6-11)<\/p>\n

N\u00e4in risti on mit\u00e4 parhain lahja meille. Se on mitoitettu meille juuri sopivaksi. T\u00e4h\u00e4n ajatukseen liittyy vanha runo, jossa v\u00e4synyt ristinkantaja on kyll\u00e4stynyt omaan ristiins\u00e4. H\u00e4n kaipaisi hienompaa ja kevyemp\u00e4\u00e4 risti\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n hylk\u00e4\u00e4 oman ristins\u00e4 \u201dristitarhan\u201d portin pieleen. H\u00e4n kokeilee ja sovittaa monia mit\u00e4 hienompia ristej\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n ajan, mutta lopulta jokainen niist\u00e4 on kovin huono. Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 h\u00e4n valittaa asiasta Kristukselle. T\u00e4m\u00e4 osoittaa er\u00e4st\u00e4 vanhaa puista risti\u00e4 portin pieless\u00e4 ja kehottaa kokeilemaan sit\u00e4. Ep\u00e4ilev\u00e4n\u00e4 uskova kokeilee sit\u00e4 ja huomaa yll\u00e4tyksekseen, ett\u00e4 seh\u00e4n on juuri kuin h\u00e4nelle mitoitettu. Niinh\u00e4n se onkin \u2013 se on sama, mink\u00e4 h\u00e4n kyll\u00e4styneen\u00e4 hylk\u00e4si aiemmin. Jokaiselle on mitoitettu oma risti, joka on se paras. Emme voi kantaa tai kadehtia toisten ristej\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

K\u00e4rsimyksen kohtaamista ja siet\u00e4mist\u00e4<\/strong><\/span><\/p>\n

Jumalan sana lupaa meille realistisesti: monen ahdistuksen kautta meid\u00e4n on kuljettava Jumalan valtakuntaan (Apt 14:22). Vaikka olisimme uskossa ja Jumalan armosyliss\u00e4, olemme yh\u00e4 maailmassa ja kannamme syntisyytt\u00e4 olemuksessamme. Syntisyys kaikissa sen muodoissaan tuottaa k\u00e4rsimyst\u00e4. Jopa parhaimmat el\u00e4m\u00e4mme hetketkin ovat jollakin tavalla sis\u00e4isen levottomuuden, k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myyden, tuskan s\u00e4vytt\u00e4mi\u00e4. Vasta kirkastettuina, taivaassa voimme nauttia el\u00e4m\u00e4st\u00e4 t\u00e4ysimittaisesti (Ilm 21:4-5 ja 22:3).<\/p>\n

K\u00e4rsimys voi olla siunaus, mik\u00e4li sen keskell\u00e4 turvaudumme yh\u00e4 syvemmin Jumalaan. Mutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 kaikki yhdess\u00e4 vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka h\u00e4nen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.<\/em> (Room 8:28)<\/p>\n

K\u00e4rsimys voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 my\u00f6s kiroukseksi, jos p\u00e4\u00e4t\u00e4mme katkeroitua Jumalalle, ihmisille ja el\u00e4m\u00e4lle. K\u00e4rsimyst\u00e4 emme voi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, mutta voimme valita, kohtaammeko sen yhdess\u00e4 Jumalan kanssa vai ilman. K\u00e4rsimys voi syvent\u00e4\u00e4 pyhitysel\u00e4m\u00e4\u00e4mme tai sitten se voi johtaa synnillisten nautintojen mets\u00e4st\u00e4miseen.<\/p>\n

K\u00e4rsimyskoulu on laajassa mieless\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4n mittainen. Suppeammin m\u00e4\u00e4riteltyn\u00e4 se merkitsee el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 joidenkin rajattujen, hyvin vaikeiden kokemusten ja kohtaloiden l\u00e4pik\u00e4ymist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 koulussa meit\u00e4 riisutaan kaikesta luottamuksesta itseemme, toisiin ihmisiin, rahaan tai tieteen saavutuksiin. Vasta kun kaikki el\u00e4m\u00e4mme tukikepit on kaadettu ja oma voimamme on mennytt\u00e4, vasta silloin voimme kokea Jumalan kantavan voiman. Kun emme en\u00e4\u00e4 yrit\u00e4 kannatella itse itse\u00e4mme, huomaamme olevamme Jumalan k\u00e4mmenell\u00e4. Mit\u00e4 syvemm\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ymme, sit\u00e4 suurempi luottamus Jumalaan meihin voi synty\u00e4. Samalla k\u00e4rsimys valmentaa meit\u00e4 l\u00e4himm\u00e4istemme ymm\u00e4rt\u00e4miseen ja tukemiseen heid\u00e4n vaikeissa tilanteissa.<\/p>\n

Ylistetty olkoon meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Is\u00e4, armahtava Is\u00e4 ja runsaan lohdutuksen Jumala! H\u00e4n rohkaisee meit\u00e4 kaikissa ahdingoissamme, niin ett\u00e4 me h\u00e4nelt\u00e4 saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. <\/em>(2 Kor 1:3-4)<\/p>\n

Kaiken k\u00e4rsimyksen keskell\u00e4 meill\u00e4 on suunnaton toivo. Emme ole pime\u00e4ss\u00e4, suljetussa luolassa vaan tunnelissa, jonka p\u00e4\u00e4ss\u00e4 valo jo h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4. K\u00e4rsimyksell\u00e4 ei ole viimeist\u00e4 sanaa vaan Jumalalla, joka sanoo: El\u00e4m\u00e4!<\/p>\n

Min\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelen, etteiv\u00e4t nykyisen ajan k\u00e4rsimykset ole mit\u00e4\u00e4n sen kirkkauden rinnalla, joka viel\u00e4 on ilmestyv\u00e4 ja tuleva osaksemme <\/em>(Room 8:18)<\/p>\n

 <\/p>\n

Hengess\u00e4 vaeltamista<\/strong><\/span><\/p>\n

Pyhitysel\u00e4m\u00e4 ei ole meid\u00e4n varassamme vaan Jumalan. Itse asiassa Jumala ei ole koskaan meist\u00e4 kaukana vaan jopa sisimm\u00e4ss\u00e4mme Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Kun turvaudumme Jumalaan ja avaudumme h\u00e4nelle Kristuksen evankeliumin kautta, Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo laskeutuu syd\u00e4miimme. Kristuksen sovitusveren t\u00e4hden Pyh\u00e4 Jumala voi olla l\u00e4sn\u00e4 syntisess\u00e4 ihmisess\u00e4.<\/p>\n

Te ette kuitenkaan el\u00e4 oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teiss\u00e4. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henke\u00e4, ei ole h\u00e4nen omansa. Jos Kristus on teiss\u00e4, teid\u00e4n ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo el\u00e4m\u00e4\u00e4, koska teid\u00e4t on tehty vanhurskaiksi. <\/em>(Room 8:9-10)<\/p>\n

Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olo ei merkitse ihmisen jumalallistumista. Ihminen pysyy aina ihmisen\u00e4 ja Jumala Jumalana. Mekin voimme olla l\u00e4sn\u00e4 huoneessa, mutta emme koskaan muutu huoneeksi eik\u00e4 huone ihmiseksi.<\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki on pyhitysel\u00e4m\u00e4mme voimanl\u00e4hde. H\u00e4n on persoona, joka toimii yhteisty\u00f6ss\u00e4 kanssamme. Jumala ei pelasta meit\u00e4 v\u00e4kisin eik\u00e4 h\u00e4n my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pyhit\u00e4 meit\u00e4 v\u00e4kisin. Kun pelastus on Jumalan t\u00e4ydellinen armoteko ja lahja syntiselle ihmiselle, pyhitys on enemm\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4. Viime k\u00e4dess\u00e4 sekin perustuu aina Jumalan armolliseen tahtoon ja voimaan.<\/p>\n

Jos el\u00e4tte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte el\u00e4\u00e4. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henke\u00e4, joka saattaisi teid\u00e4t j\u00e4lleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: “Abba! Is\u00e4!”. Henki itse todistaa yhdess\u00e4 meid\u00e4n henkemme kanssa, ett\u00e4 olemme Jumalan lapsia. <\/em>(Room 8:13-16)<\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki tuntee sisimp\u00e4mme, tilamme, tarpeemme, toiveemme ja syntimme. H\u00e4n voi puhua meid\u00e4n alitajunnallemme sanattomin huokauksin tai meid\u00e4n ymm\u00e4rryksellemme niin ett\u00e4 tiedostamme h\u00e4nen tahtonsa. Ennen kaikkea Pyh\u00e4 Henki puhuu meille ja ohjaa meit\u00e4 Jumalan sanan eli Raamatun kautta. Viime k\u00e4dess\u00e4 Raamattu on aina varma ja luotettava Jumalan sana meille. Se, mit\u00e4 koemme sisimm\u00e4ss\u00e4mme tai kuulemme, on useimmiten oman sielunmaailmamme henk\u00e4ily\u00e4 ja toiveita. Se j\u00e4\u00e4 aina tulkinnanvaraiseksi ja ep\u00e4varmaksi.<\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki ei ole pakkovaltias diktaattori. H\u00e4n kyll\u00e4 ohjaa meit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n ja rakkauteen, mutta ei pakota siihen. Saatamme sulkea h\u00e4nelt\u00e4 monia asioita ja el\u00e4m\u00e4nalueita pois. Pahimmillaan suljemme Pyh\u00e4n Hengen johonkin syrj\u00e4iseen nurkkakaappiin eik\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4se vaikuttamaan meiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 merkitsee aina synnin hallintavaltaa ja monenlaista k\u00e4rsimyst\u00e4 ja pahaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4miseksi meit\u00e4 kehotetaan t\u00e4yttym\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4ll\u00e4 Hengell\u00e4. Joskus siihen voi liitty\u00e4 erityinen, voimakaskin kokemus. L\u00e4hes aina Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteys merkitsee h\u00e4nen salattua l\u00e4sn\u00e4oloa ja vaikutusta meiss\u00e4 niin, ett\u00e4 olemme h\u00e4nelle avoimia ja pyrimme el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan sanan mukaisesti. Pyh\u00e4n Hengen t\u00e4yteys johtaa meid\u00e4t rakastamaan l\u00e4heisi\u00e4mme ja huolehtimaan heist\u00e4. Se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomioimaan l\u00e4himm\u00e4isemme, tekem\u00e4\u00e4n arkista ty\u00f6t\u00e4 ahkerasti ja vilpitt\u00f6min syd\u00e4min, osallistumaan seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja palvelemaan omilla lahjoillamme. Pyh\u00e4 Henki synnytt\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 rakkauden ja kunnioituksen Raamattua kohtaan. H\u00e4n rohkaisee aloittamaan uutta ja rakentamaan yhteiskuntaa kristillisiin arvoihin nojautuen.<\/p>\n

T\u00e4yttyk\u00e4\u00e4 Hengell\u00e4, puhuen kesken\u00e4nne psalmeilla ja kiitosvirsill\u00e4 ja hengellisill\u00e4 lauluilla, veisaten ja laulaen syd\u00e4mess\u00e4nne Herralle, kiitt\u00e4en aina Jumalaa ja Is\u00e4\u00e4 kaikesta meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen nimess\u00e4. <\/em>(Ef 5:18-20)<\/p>\n

Pyh\u00e4 Henki nuhtelee meit\u00e4 synnist\u00e4 ja johdattaa meid\u00e4t Kristuksen ristin juurelle saamaan anteeksi, puhdistumaan, uudistumaan ja vahvistumaan. Pyh\u00e4 Henki k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4kin huomiomme aina Jeesukseen Kristukseen, sill\u00e4 h\u00e4n on avain kaikkeen Jumalan tuntemiseen ja koko el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Mutta kun h\u00e4n tulee, totuuden Henki, johdattaa h\u00e4n teid\u00e4t kaikkeen totuuteen. Sill\u00e4 se, mit\u00e4 h\u00e4n puhuu, ei ole h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n; vaan mink\u00e4 h\u00e4n kuulee, sen h\u00e4n puhuu, ja tulevaiset h\u00e4n teille julistaa. H\u00e4n on minut kirkastava, sill\u00e4 h\u00e4n ottaa minun omastani ja julistaa teille. <\/em>(Joh 16:13-14)<\/p>\n

 <\/p>\n

Arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja palvelemista<\/strong><\/span><\/p>\n

Jumala loi ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 h\u00e4neen ja toisiin ihmisiin. El\u00e4m\u00e4 toteutuu n\u00e4iss\u00e4 suhteissa, kun kohtaamme ja palvelemme toisiamme rakkaudessa \u2013 perheiss\u00e4, yst\u00e4vyyssuhteissa, ty\u00f6ss\u00e4, yhteiskunnassa ja seurakunnassa.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4osin hyvin tavallista arkea. Jeesuskin eli sit\u00e4 l\u00e4hes 30 vuotta ennen kuin h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 alkoi. Jeesus oli tavallinen puusepp\u00e4 tai rakennusmies, joka teki ty\u00f6t\u00e4 ja todenn\u00e4k\u00f6isesti kantoi vastuuta nuoremmista (puoli)sisaruksistaan Joosefin kuoleman j\u00e4lkeen. Arkiel\u00e4m\u00e4n keskell\u00e4 Jeesus k\u00e4vi sapattina synagogissa ja osallistui pienryhmiin, joissa opiskeltiin Kirjoituksia ja Tooraa. Toki kaikkea t\u00e4t\u00e4 arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 ohjasi Jumalan todellisuus ja tahto.<\/p>\n

Kristillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei ole tarkoitettu vain sunnuntaikristillisyydeksi kirkon muurien sis\u00e4lle. Kristillinen el\u00e4m\u00e4 on koko el\u00e4m\u00e4. Kristillisyys, usko ja arvot l\u00e4p\u00e4isev\u00e4t ja t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kaiken. Mit\u00e4 enemm\u00e4n n\u00e4in tapahtuu, sit\u00e4 laadukkaampaa pyhityst\u00e4 ja parempaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 saamme kokea.<\/p>\n

Ihmisen pyhittymist\u00e4 ei mitata hengellisill\u00e4 kokemuksilla, julkisilla ansioilla, lavakarisman mahtipontisuudella eik\u00e4 mill\u00e4\u00e4n sellaisella. Todellinen pyhitysel\u00e4m\u00e4 toteutuu arjessa, usein salatulla tavalla \u2013 siell\u00e4, miss\u00e4 elet\u00e4\u00e4n kodeissa ja avioliitossa; siell\u00e4, miss\u00e4 kasvatetaan lapsia, tehd\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4, palvellaan l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4; siell\u00e4, miss\u00e4 ollaan hiljaisessa rukouksessa ja Sanan \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Ainoa pyhyytemme on Kristuksen pyhyys, joka on aina t\u00e4ydellist\u00e4 ja riitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Siit\u00e4 me ammennamme arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Kristuksessa olemme jo nyt t\u00e4ydellisen pyhi\u00e4, vaikka samalla olemme syntisi\u00e4. Se, miten el\u00e4mme, ei voi lis\u00e4t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n jo t\u00e4ydellisen pyhyyden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Kuitenkin se, miten el\u00e4mme, vaikuttaa el\u00e4m\u00e4mme laatuun omalla ja muiden ihmisten kohdalla. Pyhitys on suuri siunaus ja lahja meille armahdetuille syntisille.<\/p>\n

 <\/p>\n

Armon varassa perille<\/strong><\/span><\/p>\n

Ihmisen pelastus alkaa ja t\u00e4ydellistyy armon varassa. Sama p\u00e4tee el\u00e4m\u00e4n matkaan kuuluvaan pyhitykseen, joka on pelastuksen yksi v\u00e4livaihe.<\/p>\n

Vain armo kantaa meid\u00e4t perille \u2013 ei se, miten hyvin tai huonosti onnistumme pyhitysel\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Pelastus on vain Kristuksessa. Siksi me pelastumme ja p\u00e4\u00e4semme perille.<\/p>\n

Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. H\u00e4neen uskoessanne te my\u00f6s olette saaneet luvatun Pyh\u00e4n Hengen sinetiksenne. Se on meid\u00e4n perint\u00f6osamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi. <\/em>(Ef 1:13-14)<\/p>\n

Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja h\u00e4n rakasti meit\u00e4 niin suuresti, ett\u00e4 h\u00e4n teki meid\u00e4t, rikkomustemme t\u00e4hden kuolleet, el\u00e4viksi Kristuksen kanssa. Armosta teid\u00e4t on pelastettu. Jumala her\u00e4tti meid\u00e4t yhdess\u00e4 Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n runsas on h\u00e4nen armonsa ja kuinka suuri h\u00e4nen hyvyytens\u00e4, kun h\u00e4n antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teid\u00e4t pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole l\u00e4ht\u00f6isin teist\u00e4, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeill\u00e4. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niit\u00e4 hyvi\u00e4 tekoja, joita tekem\u00e4\u00e4n Jumala on meid\u00e4t tarkoittanut. <\/em>(Ef 2:4-10)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

PYHITYS \u2013 Osa II   T\u00e4m\u00e4 on suoraa jatkoa edelliseen opetukseen.   Arka tunto Sanan edess\u00e4 ja itsekuri Min\u00e4 katson sen puoleen, joka on n\u00f6yr\u00e4, jolla on s\u00e4rjetty henki ja arka tunto minun sanani edess\u00e4 (Jes 66:2). Pyhitysel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on turha luulla, ett\u00e4 pystymme suuriin tai ett\u00e4 saavutamme l\u00e4hes t\u00e4ydellisyyden. Sen sijaan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-4920","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/4920","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4920"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/4920\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4920"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}