{"id":3397,"date":"2016-01-22T16:58:12","date_gmt":"2016-01-22T16:58:12","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=3397"},"modified":"2016-01-22T16:58:12","modified_gmt":"2016-01-22T16:58:12","slug":"voidaanko-yhteiskunta-puhdistaa-kristinuskosta","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=3397","title":{"rendered":"Voidaanko yhteiskunta puhdistaa kristinuskosta?"},"content":{"rendered":"<p><em>Raija-Leena Loisa<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>VOIDAANKO YHTEISKUNTA PUHDISTAA KRISTINUSKOSTA?<br \/>\n<\/strong><strong>Katsaus uskontopoliittiseen historiaan taustaksi ajankohtaiselle keskustelulle<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2014 syntyi laaja kohu suomalaisessa kulttuurissa syv\u00e4\u00e4n juurtuneesta ilmi\u00f6st\u00e4. <em>Suvivirteen<\/em> koulujen kev\u00e4tjuhlissa tuntui kulminoituvan kristinuskon julkinen harjoittaminen t\u00e4ss\u00e4 maassa. Asia sai lopulta suvivirren kannalta sallivan ratkaisun. Kyse on kuitenkin vain j\u00e4\u00e4vuoren huippu syvemm\u00e4st\u00e4 ja laajemmasta asiasta. T\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 pyrin valaisemaan hiukan sit\u00e4, mit\u00e4 on t\u00e4m\u00e4nkaltaisten julkisuuteen ponnahtavien ilmi\u00f6iden taustalla.<\/p>\n<p>Kristinuskon yleisempi merkitys l\u00e4nsimaisessa yhteiskunnassa ei rajoitu juhlaperinteisiin tai kristillisiin toimituksiin. Se l\u00e4p\u00e4isee koko yhteiskunnan. Jeesuksen syntym\u00e4, kuolema ja yl\u00f6snousemus saivat aikaan liikkeen, joka levisi kaikkialle maailmaan. Jeesuksen ja h\u00e4nen seuraajiensa vaikutus on ulottunut my\u00f6s mittaamattoman laajasti eri el\u00e4m\u00e4nalueille. Kristilliset arvot ovat oikeusj\u00e4rjestelm\u00e4n, lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n, terveydenhuollon ja koulutuksen taustalla. Kristillisyys on ollut hedelm\u00e4llinen l\u00e4ht\u00f6kohta tieteen ja taiteen harjoittamiselle. L\u00e4nsimaiseen sivistykseen laajasti ottaen kuuluu 2000 vuoden aikana kertynytt\u00e4 kristillist\u00e4 ainesta niin paljon, ett\u00e4 sen puhdistaminen esimerkiksi kouluopetuksesta supistaisi oleellisesti tarjontaa yksin kirjallisuudessa, kuvataiteessa, musiikissa ja arkkitehtuurissa. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kielenk\u00e4ytt\u00f6mme sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin viittauksia Raamattuun ja kristilliseen perinteeseen, ett\u00e4 sen puhdistaminen olisi p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n savotta.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Jumalasta saatava tieto yleisen ilmoituksen kautta<\/strong><\/p>\n<p>K\u00e4\u00e4nnyimmep\u00e4 siis mihin tahansa, voimme saada merkkej\u00e4 kristillisen kulttuurin elinvoimaisuudesta. Viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 Jumala ilmaisee itsens\u00e4 ihmiselle h\u00e4nen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kokemuksensa kautta. Havaintomme ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4mme ja itsest\u00e4mme todistavat meille Jumalan olevan l\u00e4sn\u00e4 maailmankaikkeudessa.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 nk. yleinen ilmoitus saa klassisen ilmauksensa Roomalaiskirjeen ensimm\u00e4isess\u00e4 luvussa (Room. 1: 19-21): <em>\u201dSen, mit\u00e4 Jumalasta voidaan tiet\u00e4\u00e4, he kyll\u00e4 voivat n\u00e4hd\u00e4. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. H\u00e4nen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ominaisuutensa, h\u00e4nen ikuinen voimasa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja havaittavissa h\u00e4nen teoissaan. Sen vuoksi he eiv\u00e4t voi puolustautua.\u201d<\/em> Jumalan k\u00e4denj\u00e4ljet ovat n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 kaikkialla maailmassa ja ihmisen omassa olemuksessa. Koko todellisuus puhuu Jumalasta ja ihminen voi n\u00e4hd\u00e4 heijastuksia H\u00e4nen olemuksestaan luonnossa, ihmisess\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n \u2013 omassatunnossaan, \u00e4lyllisiss\u00e4 kyvyiss\u00e4\u00e4n, kulttuurissa.<\/p>\n<p>Kirjassaan <em>Usko, tieto ja myytit <\/em>Tapio Puolimatka viittaa George Steinerin ajatuksiin k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n taiteellisen luomisty\u00f6n heijastavan Jumalaa. Suuren taiteen tunnusmerkkin\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 on jonkinlainen suhteutus kristilliseen jumaluuteen: H\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4oloonsa tai poissaolonsa tuntuun. Taiteellinen (kuin my\u00f6s tieteellinen) luomisty\u00f6 itsess\u00e4\u00e4n kertoo meid\u00e4n olevan Jumalan kuvia, kykenevi\u00e4 \u00e4lyllisiin ponnisteluihin. Taiteellisessa ty\u00f6ss\u00e4 erityisesti voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 suurten kysymysten \u00e4\u00e4relle ja tavoittaa jotain perustavaa tuonpuoleisesta.<\/p>\n<p>Voimme my\u00f6s havaita, ett\u00e4 moraalisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vallitsee j\u00e4rjestys. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestys on yht\u00e4 hienosyinen ja monimutkainen kuin fysiikan lakien hienos\u00e4\u00e4t\u00f6 luonnossa, mik\u00e4 tekee el\u00e4m\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mahdolliseksi. Mik\u00e4li t\u00e4st\u00e4 voidaan l\u00e4hte\u00e4 ja tunnustaa moraalin objektiivisuus, toisin sanoen se, ett\u00e4 voimme jakaa ja hyv\u00e4ksy\u00e4 kesken\u00e4mme tietyt moraaliset lainalaisuudet, voimme hyvin selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n Kaikkivaltiaan Luojan ty\u00f6n\u00e4. Moraalin objektiivisuus on samalla my\u00f6s todiste Jumalan l\u00e4sn\u00e4olosta.<\/p>\n<p>Jumalan asettama moraalinen j\u00e4rjestys on voittamaton tae yhteiskuntaj\u00e4rjestykselle. Puolimatka viittaakin kirjassaan siihen, ett\u00e4 moraalin objektiivisuuden filosofinen kielt\u00e4minen on luonteeltaan \u201dnojatuolifilosofiaa\u201d. Moraalisen subjektivismin ja relativismin suhteen voidaan spekuloida paperilla, mutta sen varassa ei voida k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 el\u00e4\u00e4. Puolimatka kirjoittaa: <em>\u201dIhmisen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan l\u00e4hes mahdotonta el\u00e4\u00e4 olettamatta, ett\u00e4 ainakin jotkin perustavimmat moraaliset periaatteet ovat objektiivisia ja kaikkia sitovia\u201d.<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Modernin valtion syntyminen ja sen suhde kristinuskoon<\/strong><\/p>\n<p>Tosiasia on kuitenkin se, ett\u00e4 kaikki edell\u00e4 esitetyt asiat ovat olleet kiisteltyj\u00e4. Kristinuskon merkityksen kiist\u00e4misess\u00e4 l\u00e4hden liikkeelle niinkin kaukaa historiasta kuin 1600-luvun teoreettisista hahmotuksista suvereenista valtiosta. Niin kutsutut sopimusteoreetikot ovat esitt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n kukin hieman omasta n\u00e4k\u00f6kulmastaan. Thomas Hobbes (1588-1679), John Locke (1632-1704) ja Jean-Jaques Rousseau (1712-1778) l\u00e4htev\u00e4t siit\u00e4, ett\u00e4 on oletettava er\u00e4\u00e4nlainen luonnontila. T\u00e4ss\u00e4 kuvitellussa alkutilassa ihmiset ovat kesken\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4ss\u00e4 ja jatkuvassa konfliktissa. Thomas Hobbes esitt\u00e4\u00e4 kenties vaikutusvaltaisimmin ratkaisun t\u00e4h\u00e4n <em>\u201dkaikkien sotaan kaikkia vastaan\u201d. <\/em><\/p>\n<p>William T. Cavanaugh tekee kirjassaan <em>Theopolitical Imagination<\/em> vertailuja t\u00e4m\u00e4n sopimusteoreettisen ja kristillisen kertomuksen v\u00e4lill\u00e4. Molemmissa on kyse pelastusopista. Kristillisen pelastusopin alkutila poikkeaa kuitenkin ratkaisevasti t\u00e4st\u00e4 teoreettisen hahmotuksen kuvauksesta: kristillisen k\u00e4sityksen mukaan alkutila oli t\u00e4ydellisen hyv\u00e4, ennen syntiinlankeemusta oli harmonia.<\/p>\n<p>Cavanaughin mielest\u00e4 keskeinen tavoite sek\u00e4 kristillisen ett\u00e4 maallisen version pelastusopin kannalta on solmia rauha kesken\u00e4\u00e4n kilpailevien yksil\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4. Kristillisen pelastusopin tunnemme, mutta millaisen ratkaisun Hobbes rakentaa?<\/p>\n<p>Vastaus l\u00f6ytyy siit\u00e4, miten ihmiset tekev\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n sopimuksen luodakseen yhteiskunnallisen j\u00e4rjestyksen. T\u00e4m\u00e4 sopimus synnytt\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisen keinotekoisen persoonan. Hobbes lainaa Raamatusta ja mytologiasta tuttua tarunomaista merihirvi\u00f6n, Leviathanin, hahmoa nimet\u00e4kseen t\u00e4m\u00e4n keinotekoisen persoonan. Myyttinen Leviathan on vertauskuva suvereenista valtiosta. Ihmisten tekem\u00e4n sopimuksen syntysanat saivat t\u00e4m\u00e4n luomuksen aikaan ja ne vastaavat Jumalan lausumia syntysanoja luomiskertomuksessa \u2013 <em>\u201dtehk\u00e4\u00e4mme ihminen\u201d.<\/em> Hobbesin versiossa Leviathan onkin ik\u00e4\u00e4n kuin uusi Aadam. Se on l\u00e4peens\u00e4 ihmisen luomisty\u00f6, joka pelastaa meid\u00e4t toisiltamme.<\/p>\n<p>Tosiasiassa, kuten Cavanaugh esitt\u00e4\u00e4, kysymys oli siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n yhteiskuntaj\u00e4rjestyksen tuli pelastaa meid\u00e4t kirkon ja kristinuskon oletetun v\u00e4kivaltaisen vaikutuksen alaisuudesta. Taustalla olivat 1500- ja 1600-lukujen uskonsodat Euroopassa. Yleinen k\u00e4sitys on ollut se, ett\u00e4 keskitetty\u00e4 valtaa ja ihmisten luomaa yhteiskuntaj\u00e4rjestyst\u00e4 tarvittiin, jotta voitiin pelastautua uskonnollisten vihamielisyyksien v\u00e4kivaltaiselta anarkialta.<\/p>\n<p>Voidakseen olla keskitetty ja suvereeni, ylin auktoriteetti, valtio tarvitsee j\u00e4sentens\u00e4 ehdottoman lojaaliuden. Itse asiassa mit\u00e4\u00e4n muuta lojaaliuden kohdetta ei voi olla. Hobbesin teorian johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u00e4 t\u00e4ytyykin olla kirkon lakkauttaminen ja uskon t\u00e4ydellinen yksityist\u00e4minen. Yhteiskunnassa ei voi olla valtiollisen auktoriteetin lis\u00e4ksi kirkollista auktoriteettia.<\/p>\n<p>William E. Connolly tulkitsee Hobbesin rakennelmaa kuitenkin seuraavaan tapaan. Hobbes n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olettavan Jumalan olemassaolon kaiken alkusyyn\u00e4, joka \u201dtaakse\u201d ei en\u00e4\u00e4 tarvitse p\u00e4\u00e4st\u00e4. Toisin sanoen, kun pohdimme asioiden syy-seuraussuhteita, p\u00e4\u00e4dymme lopulta Jumalaan kaiken l\u00e4ht\u00f6kohtana. Jumala on oletettava my\u00f6s yhteiskuntaj\u00e4rjestyksen viimek\u00e4tisen\u00e4 takeena.<\/p>\n<p>Hobbes tunnetaan nk. luonnonoikeusajattelun edustajana (<em>law of nature, natural law<\/em>). Kyseess\u00e4 on objektiivinen moraalinen j\u00e4rjestys, jonka ihmiset voivat kesken\u00e4\u00e4n jakaa ja tunnustaa taustasta ja kulttuurista riippumatta. Voimme ajatella sen my\u00f6s Jumalan syd\u00e4miimme kirjoittamana lakina, jonka kiteytym\u00e4n\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 kultaista s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4. Hobbesin mukaan luonnonoikeuden kautta Jumalan tahto ihmisiin n\u00e4hden heijastuu maailmaamme.<\/p>\n<p>Luonnonoikeuden tulee Hobbesin rakennelmassa olla my\u00f6s kaiken maallisen ja kirjoitetun lain perustana. My\u00f6s valtion suvereeni auktoriteetti on sidottu t\u00e4h\u00e4n luonnonoikeuteen ja vastaa teoistaan viime k\u00e4dess\u00e4 Jumalalle. Maallinen suvereeni on ihmisten luoma sopimus, jonka tulee sitoa kansalaisia t\u00e4ss\u00e4 ajallisessa ulottuvuudessa. Viime k\u00e4dess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ihmisen rakennelma on kuitenkin alisteinen Jumalan suvereniteetille.<\/p>\n<p>Edell\u00e4 mainittu Jumalan s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4 moraalinen j\u00e4rjestys on Hobbesin mukaan kuitenkin luonteeltaan niin yleinen ja abstrakti, ett\u00e4 se tarvitsee maallisen suvereenin tuottaman yksityiskohtaisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n. Lis\u00e4ksi Hobbes edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suvereeni auktoriteetti m\u00e4\u00e4rittelee valtiossa uskonnollisen uskon ytimeen sis\u00e4ltyv\u00e4t opinkappaleet. N\u00e4m\u00e4 ovat sellaista luovuttamatonta ydint\u00e4, jonka kaikki voivat periaatteessa tunnustaa.<\/p>\n<p>Yksityishenkil\u00f6in\u00e4, omassa yksityisyydess\u00e4\u00e4n ihmisill\u00e4 voi olla t\u00e4st\u00e4 yhteisest\u00e4 opista poikkeavia uskonk\u00e4sityksi\u00e4. Niiden tulisi pysy\u00e4 yksityisin\u00e4 siten, etteiv\u00e4t ihmisten v\u00e4liset opilliset erimielisyydet eskaloituisi avoimeksi sotatilaksi. Uskon yksityist\u00e4minen Hobbesin rakennelmassa onkin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 h\u00e4nen oman aikakautensa historiallista taustaa vasten.<\/p>\n<p>Hobbesin rakennelmassa ja \u201dpelastusopissa\u201d on Jumalalla viel\u00e4 jokin sija. H\u00e4n kuitenkin kylv\u00e4\u00e4 siemeni\u00e4 maallistumiselle ja tunnustavan uskon rajaamiselle pois valtiosta. Hobbesin asenne kristillisyytt\u00e4 kohtaan on siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ristiriitainen, ett\u00e4 se on tarjonnut tarttumapintaa monensuuntaisille tulkinnoille. H\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4isi antavan kristilliselle uskolle roolin vain maallisen suvereenin auktoriteetin alaisuudessa. Kristillisyydenkin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 olisi sitoa kansalaisia lujemmin kansallisvaltion yhteyteen.<\/p>\n<p>T\u00e4ss\u00e4 rakennelmassa kristitty n\u00e4ytt\u00e4isi menett\u00e4v\u00e4n identiteettins\u00e4 osana maailmanlaajuista \u201dKristuksen ruumista\u201d, seurakuntaa, joka yhteenliittym\u00e4n\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 valtioiden rajat. Hobbesin teoretisointi kesytt\u00e4\u00e4 kristillisyyden kulkemaan tiukasti maallisen suvereenin auktoriteetin talutusnuorassa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Teorian uskontopoliittisia vaikutuksia Suomessa 1700 &#8211; 1900-luvuilla<\/strong><\/p>\n<p>Edell\u00e4 on kuvattu 1600-luvun teoretisointia. 1700-luvun valistusaika merkitsi edelleen voimakasta kristinuskoon ja kirkkoon kohdistuvaa kritiikki\u00e4. Valistuksen tunnuksena voitaisiin pit\u00e4\u00e4 Immanuel Kantin (1724-1804) esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 ajatusta: <em>\u201dValistus on ihmisen p\u00e4\u00e4semist\u00e4 ulos h\u00e4nen itsens\u00e4 aiheuttamasta alaik\u00e4isyyden tilasta. Alaik\u00e4isyys on kyvytt\u00f6myytt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa j\u00e4rke\u00e4\u00e4n ilman toisen johdatusta. Itseaiheutettua t\u00e4m\u00e4 alaik\u00e4isyys on silloin, jos sen syyn\u00e4 ei ole j\u00e4rjen puute, vaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4misen ja rohkeuden puute k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4rke\u00e4\u00e4n ilman toisen johdatusta.<\/em> <em>Sapere aude! Valistuksen tunnuslause on siis: K\u00e4yt\u00e4 rohkeasti omaa j\u00e4rke\u00e4si!\u201d<\/em><\/p>\n<p>Esseess\u00e4\u00e4n <em>Vastaus kysymykseen: mit\u00e4 on valistus? <\/em>Kant kohdistaa kehotuksen erityisesti kirkollisiin ja uskonnollisiin auktoriteetteihin ja n\u00e4iden vaikutuspiiriss\u00e4 oleviin. Essee sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kehotuksen irtautua kirkollisten ja uskonnollisten auktoriteettien katsomuksellisesta holhouksesta.<\/p>\n<p>Suomeen n\u00e4m\u00e4 edell\u00e4 kuvatut aatteet rantautuivat poliittisen liberalismin ja siihen liittyv\u00e4n katsomuksellisen vapaamielisyyden my\u00f6t\u00e4 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Jussi Pikkusaari on kuvannut kirjassaan <em>Vaikea vapaus<\/em> ajanjaksoa 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 1920-luvulle Max Weberiin viitaten <em>kulttuuritaisteluna<\/em>.<\/p>\n<p>H\u00e4nen tarkastelussaan kyse kulttuuritaistelussa oli siit\u00e4, ett\u00e4 kirkollinen kristillisyys joutui kohtaamaan uusien katsomusten haasteen. Valtiokirkko laitoksena joutui kohtaamaan ensin 1860-luvulla liberaalien ja 1900-luvun ensi vuosikymmenen\u00e4 sosialidemokraattien poliittisen haasteen.<\/p>\n<p>Ajanjaksona esitettiin konkreettisia tavoitteita ja vaatimuslistoja, joiden t\u00e4ht\u00e4imess\u00e4 oli tunnustuksettoman valtion luominen. 1860-luvulla liberaali suunta p\u00e4\u00e4-\u00e4\u00e4nenkannattajanaan <em>Helsingfors Dagblad<\/em> esitti katsomuspoliittiset vaatimuksensa ja sit\u00e4 vastaavat lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6lliset tavoitteensa. Vaatimuksina olivat<\/p>\n<ul>\n<li>kirkon ja valtion erottaminen,<\/li>\n<li>kansalaisten haluaman uskonnollisen j\u00e4rjest\u00e4ytymisen tapahtumisen yhdistysten muodossa (\u201dvapaita kirkkoja vapaassa valtiossa\u201d),<\/li>\n<li>oikeutta olla kokonaan uskontokuntien ulkopuolella,<\/li>\n<li>kansalaisoikeuksien t\u00e4ydellist\u00e4 riippumattomuutta uskonnosta,<\/li>\n<li>uskonnollisen valan poistamista,<\/li>\n<li>siviiliavioliittoa ja<\/li>\n<li>uskonnonopetuksen poistamista kouluista.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Vuonna 1889 s\u00e4\u00e4detty <em>eriuskolaislaki<\/em> mahdollisti apostolisen tunnustuksen mukaisten protestanttisten kristillisten kirkkojen perustamisen. Kirkosta oli t\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 mahdollista erota ja liitty\u00e4 niihin. Metodistit ja baptistit j\u00e4rjest\u00e4ytyiv\u00e4tkin vuonna 1891 kirkkokunniksi.<\/p>\n<p>Protestanttisiin ja ortodoksisiin uskontokuntiin kuulumattomien osalta eriuskolaislaki j\u00e4tti p\u00e4\u00e4asian ratkaisematta. Voidakseen nauttia t\u00e4ysi\u00e4 kansalaisoikeuksia maassa my\u00f6s uskonnollisesti v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien tuli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kuulua evankelisluterilaiseen kirkkoon ja alistua sen uskonnollisiin toimituksiin. Ehtoollisella k\u00e4ynti oli edellytys valtion virkoihin p\u00e4\u00e4semiselle.<\/p>\n<p>Eriuskolaislaki mahdollisti viel\u00e4 pit\u00e4misen kiinni kristillisen valtion periaatteesta. Eriuskolaislaki ei toteuttanutkaan vapaamielisten periaatetta, jonka mukaan niin omantunnon kuin uskonnonharjoittamisen vapaus kuuluivat jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin. P\u00e4invastoin valtio velvoitti edelleen monin tavoin kansalaisia kuulumaan evankelisluterilaiseen kirkkoon ja tunnustamaan sen oppia.<\/p>\n<p>Vuonna 1903 pidetyss\u00e4 Forssan puoluekokouksessa <em>ty\u00f6v\u00e4enliikkeen<\/em> johto oli valmis ottamaan sosialismin uskontopoliittiset tunnuksen puolueen ohjelmaan ulkomaisten esikuvien mukaisesti: uskonto oli julistettava yksityisasiaksi, kirkko oli erotettava valtiosta, uskonnonopetus poistettava kouluista ja kirkolliset ja uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse j\u00e4rjest\u00e4isiv\u00e4t sis\u00e4iset asiansa. Forssan kokouksen periaateohjelma oli osoituksena siit\u00e4, ett\u00e4 puolue oli omaksunut avoimesti kirkon ja jopa uskonnonvastaiset tunnukset.<\/p>\n<p>Katsomuspoliittinen ja uskontolains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n uudistamista vaativa <em>radikalismi<\/em> ei kuitenkaan rajoittunut 1900-luvun alussa vain ty\u00f6v\u00e4enliikkeen piiriin. Akateemisten opiskelijoiden piiriss\u00e4 oli havaittavissa merkkej\u00e4 maailmankatsomuksellisen radikalismin uudesta voimistumisesta 1900-luvun ensi vuosina. <em>Foorumeina<\/em> olivat ylioppilaiden keskusteluseura Raketen, vuonna 1902 perustettu Euterpe-lehti ja vuonna 1905 perustettu Prometheus-yhdistys.<\/p>\n<p>Akateeminen radikalismi nojautui tuona aikana <em>uusien tieteenalojen<\/em> \u2013 sosiologian, psykologian, vertailevan uskontotieteen ja luonnontieteiden \u2013 avauksiin. Yleisesti ottaen uskonnon katsottiin kuuluvan alkukantaisen yhteiskunta- ja sielunel\u00e4m\u00e4n tilaan. Uskonnollisuus ei kest\u00e4nyt siell\u00e4, miss\u00e4 elettiin kehittynytt\u00e4 kulttuuriel\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p><em>Sosialidemokraattien n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/em> kirkko ja kristillisyys, joka suuntasi kansan mielenkiinnon yhteiskunnallisista ep\u00e4kohdista tuonpuoleisiin, toimi kapitalistisen valtion liittolaisena. Mik\u00e4li kirkko erotettaisiin valtiosta, se menett\u00e4isi arvovaltansa kansan silmiss\u00e4. Pyrkiess\u00e4\u00e4n parantamaan yhteiskunnan oloja sosialismi t\u00e4ht\u00e4si niiden my\u00f6t\u00e4 ihmiskunnan siveellisen tason nousuun.<\/p>\n<p><em>Ei-sosialistisilla radikaaleilla<\/em> vapaamielisyyden nimiss\u00e4 esitettyihin lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6llisiin tavoitteisiin liittyi samalla my\u00f6s pyrkimys vapauteen uskonnosta sek\u00e4 voimakas kristinuskoon ja kristillisiin k\u00e4sityksiin kohdistuva kritiikki. Uusien tieteenalojen avausten avulla voitiin perehty\u00e4 t\u00e4ysin empiirisesti uskontojen maailmaan ja selitt\u00e4\u00e4 uskontojen olemusta ja kehityst\u00e4 historiallisen syyn ja seurauksen lain sek\u00e4 psykologisten lakien avulla. T\u00e4m\u00e4 merkitsi sit\u00e4, ett\u00e4 uskonto voitiin n\u00e4hd\u00e4 puhtaasti historialliseksi asiaksi. T\u00e4m\u00e4 johti sen kielt\u00e4miseen, ett\u00e4 kristinuskon perusta olisi ollut Jumalan ilmoituksessa.<\/p>\n<p>Esimerkiksi Edvard Westermarck esitti moraalik\u00e4sityksen, jonka mukaan moraalilla oli t\u00e4ysin subjektiivinen luonne. Sit\u00e4 ei voitu johtaa inhimillisen kokemuspiirin ulkopuolisista, yliluonnollisista tekij\u00f6ist\u00e4, eik\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 johonkin tiettyyn uskonnonmuotoon. Westermarckin kannasta voidaan johtaa se, ett\u00e4 uskonnon kielt\u00e4minen ei romuttaisi yhteiskunnan moraalista perustaa.<\/p>\n<p>Ty\u00f6v\u00e4enliikkeen ja radikaalien vaatimukset olivat p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n samat. L\u00e4ht\u00f6kohdat poikkesivat toisistaan samoin kuin tavoitteet. Molempien tavoitteena oli uskonnonharjoittamisen vapauden lis\u00e4ksi my\u00f6s vapaus uskonnosta ja katsomuksellisesti neutraalin tai tunnustuksettoman valtion luominen. Molempien yleisen\u00e4 tavoitteena oli ihmisen vapauttaminen katsomuksellisesta holhouksesta. Siin\u00e4 miss\u00e4 sosialidemokraatit halusivat t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4in syntyv\u00e4n tyhji\u00f6n omalla kulttuurillaan, oli akateemisten radikaalien tavoitteena uskonnollisista siteist\u00e4 riippumaton, itsest\u00e4\u00e4n ja omista kyvyist\u00e4\u00e4n tietoinen moderni ihminen.<\/p>\n<p>Vuonna 1905 puhjennut <em>suurlakko<\/em> merkitsi syv\u00e4lle k\u00e4yv\u00e4\u00e4 poliittista ja maailmankatsomuksellista murrosta, joka j\u00e4rkytti laajojen kansankerrosten uskoa aiemmin jumalallisina pidettyihin auktoriteetteihin. T\u00e4m\u00e4 kosketti l\u00e4heisesti my\u00f6s kirkon ja kristinuskon asemaa. Suurlakon synnytt\u00e4m\u00e4 tilanne oli nopea ja laaja, mutta ei tavoittanut sittenk\u00e4\u00e4n kaikkia kansankerroksia. Muun muassa t\u00e4m\u00e4 havainto pakotti sosialidemokraattisen puolueen johdon osittain per\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n aikaisemmista tavoitteistaan uskontokysymyksess\u00e4 ja siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n asian toistaiseksi sivummalle.<\/p>\n<p>Itsen\u00e4isyytemme ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 s\u00e4\u00e4dettiin tiettyj\u00e4 lakeja, jotka loivat Suomeen vuosikymmeni\u00e4 kest\u00e4neen katsomuspoliittisen j\u00e4rjestyksen. N\u00e4ist\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t olivat vuoden 1919 <em>Hallitusmuoto<\/em> ja vuoden 1922 <em>Uskonnonvapauslaki<\/em>. Hallitusmuotoon sis\u00e4ltyi henkil\u00f6kohtainen uskonnonvapaus. Uskonnonvapauslaki puolestaan mahdollisti kirkosta eroamisen liittym\u00e4tt\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n muuhun kristilliseen tunnustuskuntaan. Muilta osin liberaalien ja ty\u00f6v\u00e4enliikkeen tavoitteet eiv\u00e4t ole toteutuneet. Kirkolla on edelleen julkisoikeudellinen erityisasemansa ja uskonnonopetus koulussa on lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6llisesti turvattu. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 Vapaa-ajattelijain Liitto on perinyt edell\u00e4 kuvatut uskontopoliittiset vaatimukset toimien aktiivisesti uskonnottomien edunvalvojana.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Mit\u00e4 tapahtuu, kun kristinusko torjutaan?<\/strong><\/p>\n<p>Mist\u00e4 johtuu, ett\u00e4 ihminen haluaa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 pois ja paeta sit\u00e4 todellisuutta, jonka t\u00e4ytyy olla h\u00e4nelle aivan ilmeinen? <em>Puolimatka<\/em> viittaa kirjassaan kristilliseen tulkintaan, jonka mukaan ihminen torjuu Jumalan pois tietoisuudestaan voidakseen vapautua auktoriteetista, jolla olisi oikeus ohjata h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa, oikeaa ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Ihminen kokee uusien ja kiehtovien mahdollisuuksien avautuvan eteens\u00e4 tilanteessa, jossa h\u00e4nell\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole ehdottomia moraalisia rajoituksia.<\/p>\n<p>Jumala on t\u00e4st\u00e4 huolimatta l\u00e4sn\u00e4 kaikkialla. K\u00e4\u00e4nnytty\u00e4\u00e4n pois Jumalasta ihminen kokee Jumalan kaikkitiet\u00e4vyyden ja moraalisen t\u00e4ydellisyyden <em>uhaksi<\/em> itselleen. T\u00e4st\u00e4 syntyy tarve neutralisoida ja selitt\u00e4\u00e4 pois Jumalasta ominaisuudet, jotka uhkaavat h\u00e4nen mielenrauhaansa. Toisin sanoen kristinusko esimerkiksi halutaan selitt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n historialliseksi ilmi\u00f6ksi, joka ei perustuisi Jumalan todelliseen herruuteen, H\u00e4nen olemassaoloonsa ja l\u00e4sn\u00e4oloonsa maailmassa. Jumala voidaan kyll\u00e4 torjua pois tietoisuudesta, mutta t\u00e4m\u00e4 torjuttu palaa tietoisuuteen Jumalan <em>korvikkeina<\/em>. Puolimatka kuvaa n\u00e4it\u00e4 korvikkeita myyteiksi tai myyttisiksi mielikuviksi.<\/p>\n<p><em>Myytti<\/em> voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 joksikin ajattelutavaksi, joka on hyvin laajasti hyv\u00e4ksytty, tunnustettu ja ihmisten mieleen sis\u00e4istynyt. Kyseess\u00e4 on selitysmalli siit\u00e4, miten asiat toimivat maailmassa. Myytti on perusmielikuva, joka kiteytt\u00e4\u00e4 kulttuurin suuret keskeiset arvot. Myytti voi olla itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4ksi koettu mielikuva siit\u00e4, mik\u00e4 on inhimillisen olemassaolon ehdoton perusta. T\u00e4m\u00e4 on neutraali tapa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 myytti. Puolimatka soveltaa kirjassaan kuitenkin rajatumpaa merkityst\u00e4. Myytiksi rajatummassa merkityksess\u00e4 voidaan kutsua perusmielikuvia, joihin sis\u00e4ltyy <em>harhaanjohtava k\u00e4sitys<\/em> todellisuudesta.<\/p>\n<p>Er\u00e4s t\u00e4llainen myytti on usko jatkuvan <em>kehityksen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen<\/em>. Ihminen uskoo ihmiskunnan ajan my\u00f6t\u00e4 t\u00e4ydellistyv\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 t\u00e4ydellistyminen voi tapahtua t\u00e4ysin ilman Jumalan apua ihmiskunnan omien voimavarojen ja aktivoimisen v\u00e4lityksell\u00e4. Edistyksen myytti el\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 uskossa talouskasvuun ja sen tuottamaan onnellisuuteen. Toinen edistykseen liittyv\u00e4 myytti on usko siihen, ett\u00e4 <em>demokratian eteneminen<\/em> maailmassa on tie tasa-arvoon ja vapauteen.<\/p>\n<p>Edistyksen myytin pohjalla on <em>tieteen myytti<\/em>, joka on yksi aikamme keskeisist\u00e4 kulttuurisista perusmielikuvista. Tieteen avulla uskotaan l\u00f6ytyv\u00e4n vastaukset kaikkiin ihmist\u00e4 koskettaviin kysymyksiin. Tieteen ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n itse asiassa vapauttavan maailman myyteist\u00e4. Tieteellinen maailmankuva katsotaan vastakohdaksi myyttiselle ja uskonnolliselle maailmankuvalle. T\u00e4m\u00e4 hyvin laajasti tunnustettu mielikuva perustuu kuitenkin harhaanjohtavaan k\u00e4sitykseen tieteen mahdollisuuksista ja tieteellisen ty\u00f6n luonteesta.<\/p>\n<p>Voisivatko ajatukset <em>maailmankatsomuksellisesta neutraaliudesta ja tunnustuksettomuudesta<\/em> itsess\u00e4\u00e4n olla my\u00f6s t\u00e4llaisia perusmielikuvia? Onko Suomessa itsen\u00e4istymisen my\u00f6t\u00e4 luotu uskontopoliittinen j\u00e4rjestys nyt murtumassa? Ovatko t\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 kuvatut uskontopoliittiset vaatimukset saavuttaneet nyt siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin laajat kansankerrokset, ett\u00e4 ne omalla painollaan tulevat l\u00e4hitulevaisuudessa menem\u00e4\u00e4n l\u00e4pi?\u00a0 Ent\u00e4 miss\u00e4 mieless\u00e4 tunnustuksettomuus olisi perusmielikuvana harhaanjohtava? Voiko ihminen maailmankatsomuksellisesti tavoittaa \u201dpuhdasta\u201d tilaa, jossa ei olisi mit\u00e4\u00e4n uskomuksia?<\/p>\n<p>Voimme toki ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tunnustuksettoman valtion periaatteen Guy Haarscherin tavoin \u201derotuomarivaltion\u201d luonteisena. T\u00e4ll\u00f6in erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksellisia kantoja edustavat ryhm\u00e4t saavat olla ja toimia valtiossa vapaasti. Valtion roolina on vain vahtia, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ota v\u00e4kivaltaisesti yhteen. Valtio itsess\u00e4\u00e4n ei sitoutuisi mill\u00e4\u00e4n tavoin n\u00e4ist\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n. Jos maailmankatsomuksellinen sitoutumattomuus ei ole mahdollista yksitt\u00e4iselle ihmiselle, miten se voisi olla mahdollista valtiolle? Miten realistista on siis olettaa ensinn\u00e4kin \u201derotuomarivaltion\u201d mahdollisuus? Toisekseen, kuinka sinisilm\u00e4ist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n periaatteen tunnustaminen olisi?<\/p>\n<p>Historiallinen katsaus antaa viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kirkkokritiikki (<em>antiklerikalismi<\/em>) sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes aina my\u00f6s uskonnonvastaisia tunnuksia (<em>antikristillisyys<\/em>). Kirkon ja valtion erottamista ja valtion tunnustuksettomuutta kannattavat ryhm\u00e4t kannattavat my\u00f6s toimia, joiden my\u00f6t\u00e4 uskonnollinen aines puhdistettaisiin kulttuurista.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Lopuksi<\/strong><\/p>\n<p>Puhdistustoimien tuottaman vision suhteen siteeraan tunnetun suomalaisen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n Kari Rydmanin blogi-kirjoitusta vuodelta 2012: <em>\u201dTyhjent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sivistyksellinen perinne kristillisest\u00e4 aineksesta merkitsee vapaaehtoista luopumista kansallisen kulttuurin ytimest\u00e4, ja irtisanoutumista my\u00f6s l\u00e4nsimaisesta kulttuuriperustasta. Tied\u00e4mme hyvin, ett\u00e4 jos vapaaehtoisesti luomme kulttuurityhji\u00f6n, se nopeasti t\u00e4yttyy uudella sis\u00e4ll\u00f6ll\u00e4, eik\u00e4 lopputulos v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole kovin miellytt\u00e4v\u00e4.\u201d <\/em><\/p>\n<p>Seppo H\u00e4kkinen on puolestaan kirjoittanut: <em>\u201dKulttuuria ei voi puhdistaa uskonnollisista arvoista ja symboleista ilman, ett\u00e4 se samalla tuhoutuu\u201d.<\/em><\/p>\n<p>Vaikka kaikki merkit t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t viittaavan t\u00e4llaiseen tuhoutumiseen, voimme ankkuroida toivomme <em>Jumalan Sanaan<\/em>. Pohtiessani k\u00e4sill\u00e4 olevaa aihettani mieless\u00e4ni on ollut kaksi kohtaa Raamatusta.<\/p>\n<p>Saarnaajan kirja 3:11 (1938 k\u00e4\u00e4nn\u00f6s): <em>\u201dKaiken H\u00e4n on tehnyt kauniisti aikanansa, my\u00f6s iankaikkisuuden H\u00e4n on pannut heid\u00e4n syd\u00e4miins\u00e4\u201d.<\/em> Mink\u00e4 Jumala on ihmiseen asettanut, ei ihmisvoimin voida ottaa pois. Kohta avaa my\u00f6s n\u00e4kym\u00e4n siihen, mist\u00e4 johtuu ihmisen taipumus rakentaa korvikkeita torjutun Jumalan tilalle.<\/p>\n<p>Jeesus vertaa kristittyj\u00e4 maailman suolaksi ja valoksi<em>. \u201dTe olette maan suola. Mutta jos suola menett\u00e4\u00e4 makunsa, mill\u00e4 se saadaan suolaiseksi? ei se kelpaa en\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n: se heitet\u00e4\u00e4n menem\u00e4\u00e4n, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysy\u00e4 ktk\u00f6ss\u00e4, jos se on ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorella. Eik\u00e4 lamppua, kun se sytytet\u00e4\u00e4n, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siit\u00e4 sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.\u201d<\/em><\/p>\n<p>Mik\u00e4li kristillisyys s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 identiteettins\u00e4 ja omimmat erityispiirteens\u00e4, jotka erottavat sen maailmankatsomuksista ja muista uskonnoista, se ei ole yhteiskunnassa yhdentekev\u00e4. Mik\u00e4li identiteetti kadotetaan, meill\u00e4 kristittyin\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n annettavaa. Kristittyj\u00e4, jotka valvovat omaa hengellist\u00e4 tilaansa, verrataan vuorella olevaan kaupunkiin ja valaistukseen. T\u00e4llaisen kristityn usko ei voi pysy\u00e4 vain omana tietona, kuten vuorella oleva kaupunki ei voi k\u00e4tkeyty\u00e4 katseilta. Meiss\u00e4 oleva el\u00e4v\u00e4 usko ei voi pysy\u00e4 salaisuutena, kuten huoneessa sytytetty lamppu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 valaisee tilan.<\/p>\n<p>Voimme olla luottavaisia sen suhteen, ett\u00e4 kristillinen uskomme ei ole vain myyttinen mielikuva vaan todellisuutta. T\u00e4m\u00e4 todellisuus voi tuottaa meiss\u00e4 my\u00f6s sellaista my\u00f6nteist\u00e4 vaikutusta, joka kertautuu ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4mme hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla vet\u00e4en ihmisi\u00e4 Jumalan tuntemiseen. Raamatun profetioiden valossa voimme luottaa viimek\u00e4dess\u00e4 my\u00f6s siihen, ett\u00e4 nykyiset valtakunnat tullaan Jeesuksen toisen tulemisen my\u00f6t\u00e4 syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja H\u00e4n tulee perustamaan maanp\u00e4\u00e4llisen rauhanvaltakunnan.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><em>Raija-Leena Loisa<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>L\u00e4hteet ja kirjallisuus<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Aho, Tuomo (1999): Leviathan- filosofian hauskimpia suurklassikoita. Www.tieteessatapahtuu.fi\/993\/aho.htm<\/p>\n<p>Cavanaugh, William T. (2002): <em>Theopolitical Imagination. Discovering the Liturgy as a Political Act in an age of Global Consumerism. <\/em>Bloomsbury, New York.<\/p>\n<p>Connolly, William E. (1993): <em>Political Theory &amp; Modernity. <\/em>Cornell University Press, New York.<\/p>\n<p>Haarscher, Guy (1996): <em>Tunnustuksettomuus.<\/em> niin&amp;n\u00e4in, Tampere. Alkuteos <em>La La\u00efcit\u00e9<\/em>, suom. Tapani Kilpel\u00e4inen.<\/p>\n<p>Hobbes, Thomas (1651\/1968): <em>Leviathan<\/em>. Penguin, London.<\/p>\n<p>Jalava, Marja (2005): <em>Min\u00e4 ja maailmanhenki. Moderni subjekti kristillis-idealistisessa kansallisajattelussa ja Rolf Lagerborgin kulttuuriradikalismissa n. 1800-1914. <\/em>SKS, Helsinki.<\/p>\n<p>Kant, Immanuel (1784\/1995): Vastaus kysymykseen: Mit\u00e4 on valistus? Teoksessa: Juha Koivisto, Markku M\u00e4ki &amp; Timo Uusitupa (toim.): <em>Mit\u00e4 on valistus? <\/em>Vastapaino, Tampere.<\/p>\n<p>Murtorinne, Eino (1967): <em>Taistelu uskonnonvapaudesta suurlakon j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina.<\/em> WSOY, Helsinki.<\/p>\n<p>Pikkusaari, Jussi (1998): <em>Vaikea vapaus. Sosialidemokratian h\u00e4vi\u00f6 kirkolle 1850-luvulta 1920-luvulle k\u00e4ydyss\u00e4 Suomen kulttuuritaistelussa. <\/em>Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.<\/p>\n<p>Puolimatka, Tapio (2005): <em>Usko, tieto ja myytit. <\/em>Tammi, Helsinki.<\/p>\n<p>Rydman, Kari (2012): Ruotsi hyv\u00e4stelee l\u00e4nsimaisen kulttuurin. <a href=\"http:\/\/karirydman.blogspot.fi\">http:\/\/karirydman.blogspot.fi<\/a><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Raija-Leena Loisa &nbsp; VOIDAANKO YHTEISKUNTA PUHDISTAA KRISTINUSKOSTA? Katsaus uskontopoliittiseen historiaan taustaksi ajankohtaiselle keskustelulle &nbsp; Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2014 syntyi laaja kohu suomalaisessa kulttuurissa syv\u00e4\u00e4n juurtuneesta ilmi\u00f6st\u00e4. Suvivirteen koulujen kev\u00e4tjuhlissa tuntui kulminoituvan kristinuskon julkinen harjoittaminen t\u00e4ss\u00e4 maassa. Asia sai lopulta suvivirren kannalta sallivan ratkaisun. Kyse on kuitenkin vain j\u00e4\u00e4vuoren huippu syvemm\u00e4st\u00e4 ja laajemmasta asiasta. T\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 pyrin valaisemaan [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-3397","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/3397","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3397"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/3397\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3397"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}