{"id":2754,"date":"2015-12-12T11:23:18","date_gmt":"2015-12-12T11:23:18","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=2754"},"modified":"2015-12-12T11:23:18","modified_gmt":"2015-12-12T11:23:18","slug":"kirkon-opin-lahteet-ja-niiden-painoarvo","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=2754","title":{"rendered":"Kirkon opin l\u00e4hteet ja niiden painoarvo"},"content":{"rendered":"

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON OPIN L\u00c4HTEET JA NIIDEN PAINOARVO<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

RAAMATTU<\/strong><\/p>\n

Raamattu on kirkon opin perusta, identiteetin luoja ja ylin auktoriteetti. T\u00e4m\u00e4 ilmaistaan kirkollisessa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Kirkkolain 1:1 \u00a7:n mukaan \u201dSuomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sit\u00e4 Raamattuun perustuvaa kristillist\u00e4 uskoa, joka on lausuttu\u2026\u201d<\/em> tunnustuskirjoissa. Kirkkoj\u00e4rjestyksen 1:1 \u00a7 tarkentaa: \u201d\u2026kirkko tunnustaa kristillist\u00e4 uskoa, joka perustuu Jumalan pyh\u00e4\u00e4n sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin\u201d<\/em>.<\/p>\n

Raamattu on Jumalan pyh\u00e4 sana ja se jakautuu kahteen p\u00e4\u00e4osaan: Vanhaan testamenttiin ja Uuteen testamenttiin. Kirkon velvollisuus on alistaa sen oppi Raamatun arvovallan alle: \u201dKirkko pit\u00e4\u00e4 korkeimpana ohjeenaan sit\u00e4 tunnustuskirjojen periaatetta, ett\u00e4 kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyh\u00e4n sanan mukaan\u201d <\/em>(Kirkkoj\u00e4rjestys 1:1 \u00a7). Kirkollinen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 on ilmausta luterilaisen uskonpuhdistuksen periaatteesta Sola Scriptura, Raamattu yksin.<\/p>\n

Raamatun auktoriteettia korostetaan kirkollisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ohella luterilaisissa tunnustuskirjoissa ja erityisesti niihin sis\u00e4ltyv\u00e4n Yksimielisyyden ohjeen johdannossa, jonka mukaan kiistat ratkaistaan \u201dJumalan sanan johdolla\u201d<\/em>. Lis\u00e4ksi siin\u00e4 todetaan, ett\u00e4 \u201dMe uskomme, opetamme ja tunnustamme, ett\u00e4 Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa s\u00e4\u00e4nt\u00f6 ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvosteltava\u201d <\/em>(Tunnustuskirjojen suomennos, Pirinen, sivut 427-428). Raamattu on siten ainutlaatuinen ja korkein kirkon opin l\u00e4hde verrattuna kaikkiin muihin kirjoituksiin.<\/p>\n

Nykyinen Katekismus kuvaa Raamatun ainutlaatuisuutta ja t\u00e4rkeytt\u00e4. Sen mukaan Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen on yhdistynyt toisiinsa samaan tapaan kuin Jeesuksessa Kristuksessa. Raamatussa Jumala puhuu ihmisten kielt\u00e4. Se on kristittyjen pyh\u00e4 kirja. (Katekismus, s. 8)<\/p>\n

 <\/p>\n

LUTERILAISEN KIRKON TUNNUSTUSKIRJAT<\/strong><\/p>\n

Luterilaiset tunnustuskirjat ovat Raamatun j\u00e4lkeen kirkon toiseksi t\u00e4rkein kristillisen opin l\u00e4hde. Kirkkolain 1:1 \u00a7:ss\u00e4 kirkon vahvistetaan \u201d\u2026tunnustavan sit\u00e4 Raamattuun perustuvaa kristillist\u00e4 uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sek\u00e4 luterilaisissa tunnustuskirjoissa\u201d<\/em>. Kirkkoj\u00e4rjestyksen 1:1 \u00a7 t\u00e4sment\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4: \u201dkirkko tunnustaa sit\u00e4 kristillist\u00e4 uskoa, joka perustuu\u2026 <\/em>(Raamattuun)\u2026 ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sek\u00e4 muuttumattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa\u201d<\/em>. Raamattu on kirkon ylin auktoriteetti, jota kolme uskontunnustusta ja luterilaiset tunnustuskirjat tulkitsevat.<\/p>\n

Tunnustuskirjat on kokoomateos, joka koostuu Yksimielisyyden kirjasta (Liber Concordiae) ja Uppsalan kokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4. Yksimielisyyden kirja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 seuraavat tekstiosiot: esipuhe, kolme vanhan kirkon tunnustusta, Augsburgin tunnustus, Augsburgin tunnustuksen puolustus, Schmalkaldenin opinkohdat, Paavin valta ja johtoasema, Lutherin V\u00e4h\u00e4 katekismus, Lutherin Iso katekismus, lyhyt kehotus ripitt\u00e4yty\u00e4, Yksimielisyyden ohje, tiivistelm\u00e4 ja t\u00e4ydellinen selitys. Tunnuskirjat ovat suomenkielisen\u00e4 professori Kauko Pirisen toimittamassa samannimisess\u00e4 teoksessa vuodelta 1990.<\/p>\n

Tunnustuskirjojen muodostama kokonaisuus m\u00e4\u00e4riteltiin vuonna 1580 ja julkaistiin Dresdeniss\u00e4 saksankielisen\u00e4. Se on teologien laatima ja luterilaisuutta tunnustavien vallanpit\u00e4jien sek\u00e4 pappien vahvistama. Sellaisena se saavutti valtio-oikeudellisen aseman. Vuonna 1593 Ruotsi, johon Suomikin kuului, hyv\u00e4ksyi tunnustuskirjat Uppsalan kokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4. Tanska ja Norja hyv\u00e4ksyiv\u00e4t ne suppeammassa muodossa.<\/p>\n

Luterilaisille tunnustuskirjoille on m\u00e4\u00e4ritelty omat tulkintas\u00e4\u00e4nn\u00f6t, jotka samalla kuvaavat tunnustusten painoarvoa ja keskin\u00e4ist\u00e4 t\u00e4rkeysj\u00e4rjestyst\u00e4: 1) Tunnustuskirjat ovat kirkon yksimielinen kanta eiv\u00e4tk\u00e4 yksityisten teologien mielipiteit\u00e4; 2) kukin ep\u00e4selv\u00e4 kohta on tulkittava tunnustuskirjojen valossa eik\u00e4 yksitt\u00e4isten teologien kirjallisuuden perusteella; 3) Tunnustuskirjoissa on sis\u00e4inen arvovaltaj\u00e4rjestys seuraavalla tavalla: yleiset kristilliset uskontunnustukset, Augsburgin tunnustus ja muut osiot; 4) osa tunnustuskirjojen aineistosta on sidottu omaan aikaansa eik\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 relevanttia; 5) vanhurskauttamisoppi on keskeinen tulkinta-avain; 6) Tunnustuskirjojen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ohjata Raamatun tulkintaa. (Teinonen: Kirkkojen tunnustustukset. Johdatus symboliikkaan. 1991, s. 95-96).<\/p>\n

 <\/p>\n

Yleiset kristilliset uskontunnustukset<\/strong><\/p>\n

Tunnustuskirjojen t\u00e4rkeimm\u00e4n osan muodostavat kolme vanhan kirkon tunnustusta, joita kutsutaan my\u00f6s nimell\u00e4 \u201dyleiset kristilliset uskontunnustukset\u201d. N\u00e4m\u00e4 kolme tunnustusta ovat olleet yksimielisesti hyv\u00e4ksyttyj\u00e4 l\u00e4ntisess\u00e4 kristikunnassa jo noin 1500 vuoden ajan. Niit\u00e4 ovat Apostolinen uskontunnustus, Nikaian (Nikean) uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus.<\/p>\n

Apostolinen uskontunnustus periytyi mahdollisesti jo apostoleilta ja saavutti kirkon kastetunnustuksen aseman 200-luvulla tai viimeist\u00e4\u00e4n 400-luvulla. Se on t\u00e4rkein Raamatun tulkintaa ohjaava kirkon tunnustus. Tohtori Martti Luther piti tunnustusta keskeisen\u00e4 ja otti sen osaksi V\u00e4h\u00e4 katekismusta. Toinen t\u00e4rke\u00e4 tunnustus on Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus, jolla vanha kirkko kumosi Areioksen harhaopin vuoden 325 Nikean kirkolliskokouksessa. Tunnustusta laajennettiin vuonna 381 Konstantinopolin yleisess\u00e4 kirkolliskokouksessa, mutta vasta vuonna 451 Khalkedonin kirkolliskokouksessa se vahvistettiin lopullisesti kirkon viralliseksi opiksi. Tunnustus noudattaa Apostolisen uskontunnustuksen rakennetta, mutta painottaa tarkoituksensa mukaisesti Kristuksen jumaluutta. Kolmas tunnustus sai nimens\u00e4 300-luvulla el\u00e4neen kirkkois\u00e4 Athanasioksen mukaan. Siin\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n kolminaisuusoppia ja kristologiaa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Augsburgin tunnustus<\/strong><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen ja t\u00e4rkein luterilaisen uskonpuhdistuksen tuottamista tunnustuksista on Augsburgin tunnustus (Confessio Augustana). Sen taustalla olivat uskonpuhdistajien ja Rooman kirkon v\u00e4liset oppiriidat. Lis\u00e4ksi siin\u00e4 haluttiin ottaa kantaa my\u00f6s ns. uudestikastajien toimintaan ja opetuksiin. Martti Luther julkisti teesins\u00e4 vuonna 1517 Wittenbergiss\u00e4, jonka j\u00e4lkeen kirkollinen ja poliittinen taistelu huipentui Augsburgin valtiop\u00e4ivill\u00e4 vuonna 1530. Lutherin ty\u00f6parina toimi h\u00e4nt\u00e4 maltillisempi tohtori Philipp Melanchthon, joka edusti luterilaisia kyseisill\u00e4 valtiop\u00e4ivill\u00e4 ja toimi heid\u00e4n p\u00e4\u00e4teologinaan. Luterilaista uskoa kuvaava kirjoitus esiteltiin valtiop\u00e4ivill\u00e4 ja siit\u00e4 nimens\u00e4 saanut tunnustus hyv\u00e4ksyttiin ja vahvistettiin samana vuonna.<\/p>\n

Augsburgin tunnustus koostuu 28 kappaleesta, joista kappaleet 1\u201321 ovat opillisia ja loput 22\u201328 koskevat l\u00e4hinn\u00e4 kirkollista k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. S\u00e4vylt\u00e4\u00e4n tunnustus on maltillinen ja sovitteleva. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 oppilausumia mm. Jumalasta, Kristuksesta, synnist\u00e4, vanhurskautuksesta, pyhityksest\u00e4, kirkosta, sakramenteista, ripist\u00e4 ja muutamista yhteiskunnallisista asioista. Tunnustus m\u00e4\u00e4rittelee luterilaisen uskon omaleimaisimmat piirteet. Se on Raamatun ja kolmen vanhan uskontunnustuksen j\u00e4lkeen kirkon kolmanneksi t\u00e4rkein opin l\u00e4hde.<\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

Augsburgin tunnustuksen puolustus<\/strong><\/p>\n

Kirkon opin l\u00e4hteiden nelj\u00e4nneksi t\u00e4rkeimm\u00e4n ryhm\u00e4n muodostavat tunnustuskirjoihin sis\u00e4ltyv\u00e4t muut tekstit. Ensimm\u00e4isen\u00e4 niist\u00e4 on Augsburgin tunnustuksen puolustus (Apologia Confessionis Augustanae), joka laadittiin torjumaan katolilaisten vastakirjoituksen, ns. Paavillisen kumoamuksen. Se ilmestyi vuonna 1531 ja hyv\u00e4ksyttiin Schmalkaldenin kokouksessa vuonna 1537. Rakenteeltaan se seuraa Augsburgin tunnustusta, mutta on huomattavasti sivum\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n laajempi. Sen p\u00e4\u00e4huomio on vanhurskautuksessa ja parannuksessa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Schmalkaldenin uskonkohdat<\/strong><\/p>\n

Tunnustuskirjojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi, kun luterilaiset vastasivat paavin pyrkimykseen tukahduttaa protestanttinen liike. T\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten Luther laati selvityksen nimelt\u00e4\u00e4n Schmalkaldenin uskonkohdat (Articuli Smalcaldici). Se jakautui kolmeen p\u00e4\u00e4osaan: 1) Jumalan majesteettia koskevat kysymykset, joista ei ole erimielisyytt\u00e4; 2) vanhurskauttaminen ja muut opinkohdat, joista ei syntyne mit\u00e4\u00e4n yksimielisyytt\u00e4; 3) kysymykset, joista voi neuvotella. Selvitys hyv\u00e4ksyttiin Schmalkaldenin liittokokouksessa ja siit\u00e4 tuli arvostettu tunnustus luterilaisten parissa. Tunnustuksessa vanhurskautus korostuu luterilaisuuden luovuttamattomana ja keskeisen\u00e4 opinkohtana. Nykyinen Katekismus ei k\u00e4yt\u00e4 termi\u00e4 vanhurskautus.<\/p>\n

 <\/p>\n

Lutherin V\u00e4h\u00e4 ja Iso katekismukset<\/strong><\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 kaksi Lutherin katekismusta syntyiv\u00e4t uskonpuhdistuksen varhaisissa vaiheissa, mutta ne saivat tunnustuskirjan aseman vasta muita my\u00f6hemmin. Niiden syntymisen taustalla oli Lutherin huomio siit\u00e4, ett\u00e4 yleinen kristinopin tuntemus oli hyvin puutteellista. T\u00e4t\u00e4 tarvetta varten h\u00e4n julkaisi vuonna 1529 mainitut kaksi katekismusta. Sana katekismus viittasi vanhan kirkon kaste-opetukseen eli kristilliseen perusopetukseen.<\/p>\n

Iso katekismus oli tarkoitettu l\u00e4hinn\u00e4 papeille, mutta soveltui muillekin. Siit\u00e4 suppeampi versio, V\u00e4h\u00e4 katekismus, sai paljon merkitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4n aseman ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin kansanopetuksessa ja koulukirjana. Vuonna 1580 molemmat katekismukset otettiin osaksi tunnustuskirjoja. Ne muokkasivat voimakkaasti luterilaista uskonk\u00e4sityst\u00e4 papiston ja kansan keskuudessa; ne saivat opetusnormin aseman. Niiss\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n kristinuskon keskeinen oppisis\u00e4lt\u00f6 uskonpuhdistuksen tulkitsemalla tavalla. Molempien rakenne on yhdenmukainen: esipuhe, kymmenen k\u00e4sky\u00e4, apostolinen uskontunnustus, Is\u00e4 meid\u00e4n -rukous, kasteen sakramentti, rippi ja ehtoollisen sakramentti. V\u00e4h\u00e4 katekismus lis\u00e4\u00e4 n\u00e4ihin teemoihin opetuksen rukouksesta ja ns. huoneentaulun, jossa on ohjeita k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nel\u00e4m\u00e4\u00e4 varten.<\/p>\n

Kirkon nykyinen Katekismus seuraa Lutherin V\u00e4h\u00e4 katekismuksen rakennetta hyvinkin tarkoin. Siit\u00e4 puuttuu vain mainittu huoneentaulu. Perustekstit kuten k\u00e4skyt, uskontunnustus ja Is\u00e4 meid\u00e4n -rukous ovat samat. Niihin on vain laadittu ajanmukaisempi selitys. Katekismukseen on otettu jopa 33 suoraa, pohjav\u00e4rill\u00e4 erotettua suoraa lainausta V\u00e4h\u00e4 katekismuksesta. Sen teht\u00e4v\u00e4 on sama kuin Lutherin katekismusten: opettaa kristinuskon perussis\u00e4lt\u00f6\u00e4 luterilaisen uskonpuhdistuksen tulkitsemalla tavalla, ytimekk\u00e4\u00e4sti ja kansantajuisesti kristikansalle, sen papistolle ja ty\u00f6ntekij\u00f6ille.<\/p>\n

 <\/p>\n

Yksimielisyyden ohje ja muut tekstit<\/strong><\/p>\n

Muihin tunnustuskirjoihin lukeutuu Yksimielisyyden ohje (Formula Concordiae). Se syntyi tarpeesta muodostaa yhten\u00e4inen luterilainen tunnustus sis\u00e4isen hajaannuksen uhatessa ja ulkoisen paineen ahdistaessa reformoitujen ja katolilaisten taholta. Osa tunnustuskirjoista oli Lutherin ja osa Melanchthonin laatimia, joten niiss\u00e4 oli luonnollisesti jonkinasteisia painotuseroja. Kun molemmat kirjoittajat kuolivat, erimielisyydet syveniv\u00e4t. Yksimielisyyden ohje sis\u00e4ltyi vuonna 1580 julkaistuun tunnustuskirjojen koko laitokseen, Yksimielisyyden kirjaan. Se kuvaa itse\u00e4\u00e4n erityisesti Augsburgin tunnustuksen selityksen\u00e4 ja sille alisteisena ohjeena. Siin\u00e4 on kaksi p\u00e4\u00e4osaa: Tiivistelm\u00e4 ja T\u00e4ydellinen selitys. Tunnustuskirjat p\u00e4\u00e4ttyy kahteen viimeiseen tekstiosaan, jotka ovat Paavin valta ja johtoasema, sek\u00e4 Todisteiden luettelo.<\/p>\n

Tunnustuskirjojen ja Katekismuksen suhteesta voidaan todeta, ett\u00e4 se on osittain hyvin tiivis ja l\u00e4heinen. Katekismus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Apostolisen uskontunnustuksen, mutta sen suhde perusluterilaiseen tunnustukseen eli Augsburgin tunnustukseen, sek\u00e4 lis\u00e4ksi sen puolustukseen ja Schmalkaldenin uskonkohtiin j\u00e4\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin ohueksi, varsinkin vanhurskauttamisopin kohdalla. Sen sijaan Katekismus on suora jatkumo Lutherin V\u00e4h\u00e4 ja Iso katekismuksille sis\u00e4ll\u00f6n, muodon ja teht\u00e4v\u00e4n suhteen. T\u00e4m\u00e4 onkin vahvin Katekismuksen side luterilaisiin tunnustuskirjoihin. L\u00e4heinen suhde korostaa Katekismuksen roolia kirkon opin l\u00e4hteiden joukossa ja niiden ilmaisijana.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

KIRKON VIRALLISET KATEKISMUKSET<\/strong><\/p>\n

Lutherin V\u00e4h\u00e4 ja Iso katekismukset saavuttivat valtavan suosion uskonpuhdistuksen vaikutusalueilla. Niist\u00e4 laadittiin my\u00f6s suomennoksia, joista merkitt\u00e4vimm\u00e4t olivat vuosilta 1666 ja 1745. Aivan tuore l\u00f6yt\u00f6 on vuonna 1607 painettu katekismus ja virsikirja. Luonteeltaan ne olivat selitt\u00e4vi\u00e4 ja rakentuivat suoraan esikuviensa mukaisesti. Kirkolla oli ennen nykyist\u00e4 versiota kolme virallista katekismusta, jotka sijoittuivat vuosiin 1893, 1923 ja 1948. Kukin niist\u00e4 koostui kahdesta p\u00e4\u00e4osasta: Lutherin V\u00e4h\u00e4 katekismuksesta sellaisenaan ja kristinopista, joka t\u00e4ydensi ja tarkensi opetusta. Kristinopilla ei ole tunnustuskirjan asemaa, mutta sen tarkoituksena on ilment\u00e4\u00e4 ja selitt\u00e4\u00e4 kirkon oppia.<\/p>\n

Nykyinen Katekismus eroaa edellisist\u00e4 siten, ett\u00e4 siin\u00e4 on luovuttu niiden kaksijakoisuudesta \u2013 siin\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 Lutherin V\u00e4h\u00e4 katekismusta ja siit\u00e4 erillist\u00e4 kristinoppia; sen sijaan ne on sulautettu yhdeksi kokonaisuudeksi. On my\u00f6s huomattava, ett\u00e4 nykyinen virallinen Katekismus on kirkon ensisijainen katekismus. Katekismusten suhdetta Raamattuun ja tunnustuskirjoihin on pohdittu nykyisen Katekismuksen (1999) kannalta edellisiss\u00e4 luvuissa.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

KIRKOLLINEN LAINS\u00c4\u00c4D\u00c4NT\u00d6 JA P\u00c4\u00c4T\u00d6KSENTEKO<\/strong><\/p>\n

Kirkolla on Suomen perustuslain 76 \u00a7:n (1.3.2000) turvaama erityisasema. Sen nojalla kirkkolaissa s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n kirkon j\u00e4rjestysmuodosta ja hallinnosta. Nykyinen kirkkolaki tuli voimaan 1.1.1994, mutta sit\u00e4 on uudistettu useaan otteeseen. Sen laatimisessa otetaan huomioon kirkon tunnustus. Kirkkolaissa on s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 kirkon tunnustuksesta, teht\u00e4vist\u00e4, j\u00e4senist\u00e4, viroista, hallinnosta, kurinpidosta ja laink\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kirkkoj\u00e4rjestys t\u00e4sment\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ja ohjeistaa kirkollisia toimituksia. Viimeisen\u00e4 osana on kirkon vaalij\u00e4rjestys. Eduskunta voi muuttaa n\u00e4it\u00e4 lakeja vain kirkolliskokouksen \u00be-osan enemmist\u00f6ll\u00e4 tehtyjen aloitteiden pohjalta sellaisenaan.<\/p>\n

Kirkollinen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 Raamatun, luterilaisten tunnustuskirjojen ja Katekismuksen aseman. Kirkkolaissa ja -j\u00e4rjestyksess\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n katekismuksesta nimityst\u00e4 \u201dkristinoppi\u201d. Suoria tai ep\u00e4suoria viittauksia on nelj\u00e4. Ensinn\u00e4kin katekismuksen hyv\u00e4ksyy kirkolliskokous: \u201dKirkolliskokouksen asiana on hyv\u00e4ksy\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otettavaksi raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6s, kristinoppi, virsikirja, kirkkok\u00e4sikirja ja messus\u00e4velmist\u00f6\u201d<\/em> (Kirkkolaki 20:7 \u00a7). Saman pyk\u00e4l\u00e4n mukaan kirkolliskokouksen tulee muutenkin \u201dk\u00e4sitell\u00e4 kysymyksi\u00e4, jotka edellytt\u00e4v\u00e4t kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja\u201d<\/em>.\u00a0 Lis\u00e4ksi edellytet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 \u201dKirkon pyhiss\u00e4 toimituksissa ja opetuksessa k\u00e4ytett\u00e4vien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia\u201d<\/em> (Kirkkoj\u00e4rjestys 1:1 \u00a7).<\/p>\n

Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kirkon perusteht\u00e4v\u00e4t. Kirkkolain 1 luvun 2 \u00a7:n mukaan kirkon tulee julistaa tunnustuksensa mukaista Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sek\u00e4 toimia kristillisen sanoman levitt\u00e4miseksi ja l\u00e4himm\u00e4isenrakkauden toteuttamiseksi. Julistusta ja sakramenttien jakamista varten on pappisvirka (Kirkkolaki 5:1 \u00a7). Seurakunnan tulee huolehtia jumalanpalveluksista, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta, kristillisest\u00e4 kasvatuksesta ja opetuksesta ja muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistusteht\u00e4vist\u00e4 (Kirkkolaki 4:1 \u00a7).<\/p>\n

Kirkon yhteisest\u00e4 hallinnosta vastaa kirkolliskokouksen ohella piispainkokous. Kirkkolain 21 luvun 2 \u00a7:n mukaan piispainkokous k\u00e4sittelee kirkon uskoa, julistusta ja ty\u00f6t\u00e4 koskevia asioita, hoitaa hallintoa ja sille osoitettuja teht\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n

Katekismuksesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirkon ylin toimielin eli kirkolliskokous ja siit\u00e4 s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n kirkollisessa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Katekismus palvelee kirkon teht\u00e4v\u00e4\u00e4 julistuksen ja kristillisen kasvatuksen, opetuksen ja sanoman levitt\u00e4misen saralla. Lis\u00e4ksi se selitt\u00e4\u00e4 sakramenttien luonnetta ja ohjaa l\u00e4himm\u00e4isen rakkauden harjoittamiseen. N\u00e4in ollen Katekismus on yksi keskeisist\u00e4 ty\u00f6v\u00e4lineist\u00e4, joilla toteutetaan kirkon ja seurakunnan perusteht\u00e4vi\u00e4. Katekismus sijoittuu painoarvoltaan Raamatun ja tunnustuskirjojen alapuolelle, mutta toisaalta se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 runsaasti yhtym\u00e4kohtia niihin. Se on tiivistetty l\u00e4pileikkaus kirkon opin l\u00e4hteist\u00e4 ja hedelm\u00e4 sen opillisesta p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteosta.<\/p>\n

 <\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

KIRKON OPPIJULISTUKSET JA SOPIMUKSET<\/strong><\/p>\n

Kirkolliskokous on elin, joka antaa lausuntoja kirkon opista ja uskosta. T\u00e4m\u00e4n ohella se p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirkon suhteista toisiin kirkkokuntiin ja yhteisty\u00f6st\u00e4 niiden kanssa. Kaksi merkitt\u00e4vint\u00e4 tuotosta t\u00e4lt\u00e4 osin ovat Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista ja Porvoon yhteinen julkilausuma.<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista<\/strong><\/p>\n

Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista on Luterilaisen Maailmanliiton ja roomalaiskatolisen kirkon Paavillisen ykseyskomission laatima asiakirja, jonka lopullinen teksti valmistui vuonna 1997 ja jonka kirkolliskokous hyv\u00e4ksyi kirkkomme osalta 1998. Julistuksessa luterilainen osapuoli mit\u00e4t\u00f6i sen tunnustuskirjoihin sis\u00e4ltyv\u00e4t roomalais-katolisen vanhurskauttamisopin hylk\u00e4\u00e4mislausekkeet kohteettomina; vastaavasti katolilainen osapuoli toteaa Trentonin kirkolliskokouksen tuomiot vanhentuneiksi.<\/p>\n

Huomattava on, ett\u00e4 nimenomaan vanhurskauttamisoppi on luterilaisten tunnustuskirjojen ydin ja selk\u00e4ranka, jonka varaan kaikki muu oppi ja kirkon olemus rakentuu. Juuri siksi julistus her\u00e4tti laajaa ja kriittist\u00e4 keskustelua. Onko roomalaiskatolinen tai luterilainen k\u00e4sitys t\u00e4st\u00e4 opista todellisuudessa muuttunut mihink\u00e4\u00e4n? Vai ovatko kirkon tunnustuskirjat laitettu viralta vastoin kirkon lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja tunnustusta?<\/p>\n

Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista on rakenteellisesti ja sis\u00e4ll\u00f6llisesti monitulkintainen. Kukin opillinen kohta (44 kpl) ilmaistaan p\u00e4\u00e4osin kolmijakoisesti: 1) Raamatun ilmoittama oppi ja tekstikohta, 2) luterilainen tulkinta ja 3) katolinen tulkinta. Luterilainen tulkinta kuvaa vanhurskauttamisen yksin Jumalan kertakaikkisena, pelastavana tekona, johon ihminen ei voi mitenk\u00e4\u00e4n my\u00f6t\u00e4vaikuttaa. Roomalaiskatolinen tulkinta n\u00e4kee vanhurskauttamisen prosessina, jossa ihmisen teoilla on vaikutuksensa. Kumpi k\u00e4sitys on kirkkomme oppi vanhurskauttamisesta?<\/p>\n

On huomattava, ett\u00e4 Paavillisella ykseyskomissiolla ei ole Rooman kirkossa oppia s\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4 asemaa, joten katolisen kirkon todellista sitoutumista yhteiseen julistukseen voidaan pit\u00e4\u00e4 kyseenalaisena. Kun vuosi t\u00e4m\u00e4n julistuksen j\u00e4lkeen ilmestyi nykyinen Katekismuksemme, siit\u00e4 oli pudotettu kokonaan pois luterilaisuuden keskeisin termi \u201dvanhurskauttaminen\u201d!<\/p>\n

 <\/p>\n

Porvoon yhteinen julkilausuma<\/strong><\/p>\n

Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 kirkkojen v\u00e4linen sopimus on Porvoon yhteinen julkilausuma. Se on Englannin, Skotlannin, Walesin ja Irlannin sek\u00e4 Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten kirkkojen v\u00e4linen asiakirja, joka valmistui vuonna 1992. Sen tavoitteena on saavuttaa l\u00e4heisempi yhteys mainittujen kirkkojen v\u00e4lille. Julkilausumassa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n asioita, jotka ovat tunnustuksen kannalta keskeisi\u00e4. Sen s\u00e4vy on selke\u00e4sti luterilainen.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

PYHIEN TOIMITUSTEN K\u00c4SIKIRJAT<\/strong><\/p>\n

Pyhiin toimituksiin liittyv\u00e4t k\u00e4sikirjat ovat kirkon opin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 ilmentymi\u00e4. Kirkkok\u00e4sikirja muodostuu kolmesta osasta: I Jumalanpalvelusten kirja, II Evankeliumikirja ja III Kirkollisten toimitusten kirja. N\u00e4iden ohella on mainittava Virsikirja. Kukin niist\u00e4 ilment\u00e4\u00e4 kirkon oppia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Kirkolliskokous hyv\u00e4ksyy ja vahvistaa ne kirkon ty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

LUTERILAISTA USKOA K\u00c4SITTELEV\u00c4 KIRJALLISUUS<\/strong><\/p>\n

Luterilaista oppia k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta on runsaasti. T\u00e4ll\u00e4 kirjallisuudella ei ole kirkon virallisen opin asemaa. Sill\u00e4 on l\u00e4hinn\u00e4 oma k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen vaikutuksensa yleiseen k\u00e4sitykseen kirkon opista. Kirjallisuus vaihtelee tieteellisen tutkimuksen tuottamasta aineistosta kansanomaisiin teoksiin. Osa niist\u00e4 k\u00e4sittelee luterilaista uskoa laajasti ja systemaattisesti, osa erityisaiheeseen paneutuen.<\/p>\n

Varhaisista luterilaisista teologeista tunnetuimpia ovat Martti Luther, Philipp Melanchthon ja Johann Gerhard. Tunnustuskirjojen keskeisi\u00e4 tulkitsijoita ovat olleet Edmund Schlink, Leif Grane, Friedrich Brunst\u00e4d ja Holsten Fagerberg. Systemaattisia yleisesityksi\u00e4 ovat laatineet mm. Alister McGrath, Franz Pieper, Heinrich Schmid ja Aksel Valen-Sendstad. Suomalaisia teologeista mainittakoon esimerkiksi Timo Eskola, Eero Huovinen, Aimo T. Nikolainen, Eero Parvio, Juha Pihkala, Matti Poutiainen, Miikka Ruokanen, Martti Simojoki, Seppo A. Teinonen, Jukka Thur\u00e9n ja Osmo Tiilil\u00e4. Tutkimuksen kannalta ei ole syyt\u00e4 paneutua t\u00e4h\u00e4n kirjallisuuteen.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

KOOSTE<\/strong><\/p>\n

Raamattu on kirkon opin perusta ja ylin auktoriteetti. Kolme vanhan kirkon tunnustusta ja luterilaiset tunnustuskirjat tulkitsevat Raamatun opetusta. Kirkon aiemmat viralliset katekismukset sis\u00e4lsiv\u00e4t Lutherin V\u00e4h\u00e4 katekismuksen ja kristinopin, joka t\u00e4ydensi opetusta. Nykyinen Katekismus sulautti n\u00e4m\u00e4 kaksi yhdeksi kokonaisuudeksi. Kirkollinen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kirkon tunnustuksen, toiminnan ja opetuksen periaatteet; p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa sovelletaan sen uskoa ja tunnustusta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kansainv\u00e4liset oppijulistukset ja sopimukset ovat osa soveltamista ja toisinaan jopa uuden luomista. Pyhien toimitusten kirjat ohjaavat kirkon uskonel\u00e4m\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Nykyisell\u00e4 Katekismuksella on l\u00e4heinen suhde kirkon opin l\u00e4hteisiin ja sovelluksiin. Katekismus selitt\u00e4\u00e4 ja lainaa Raamattua; se k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Apostolista uskontunnustusta ja seuraa Lutherin V\u00e4h\u00e4 katekismusta; Katekismuksen roolia m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kirkollinen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko; Katekismuksessa voidaan n\u00e4hd\u00e4 heijastumia kirkon kansainv\u00e4lisist\u00e4 sopimuksista ja oppijulistuksista; Katekismus palvelee pyhien toimitusten kirjojen tavoin v\u00e4lineen\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nty\u00f6ss\u00e4. Katekismus esitt\u00e4\u00e4 luterilaisen opin tiivistetysti kirkon opin l\u00e4hteiden mukaisesti. Se on niiden kooste ja edustaja. Kirkon ensisijaisiksi opinl\u00e4hteiksi m\u00e4\u00e4ritet\u00e4\u00e4n Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat, joille Katekismus on alisteinen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON OPIN L\u00c4HTEET JA NIIDEN PAINOARVO \u00a0 RAAMATTU Raamattu on kirkon opin perusta, identiteetin luoja ja ylin auktoriteetti. T\u00e4m\u00e4 ilmaistaan kirkollisessa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Kirkkolain 1:1 \u00a7:n mukaan \u201dSuomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sit\u00e4 Raamattuun perustuvaa kristillist\u00e4 uskoa, joka on lausuttu\u2026\u201d tunnustuskirjoissa. Kirkkoj\u00e4rjestyksen 1:1 \u00a7 tarkentaa: \u201d\u2026kirkko tunnustaa kristillist\u00e4 uskoa, joka perustuu Jumalan pyh\u00e4\u00e4n sanaan, Vanhan […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-2754","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2754","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2754"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/2754\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2754"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}