{"id":237,"date":"2015-09-10T07:42:12","date_gmt":"2015-09-10T07:42:12","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=237"},"modified":"2015-09-10T07:42:12","modified_gmt":"2015-09-10T07:42:12","slug":"roomalaiskirje","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=237","title":{"rendered":"Roomalaiskirje"},"content":{"rendered":"

ROOMALAISKIRJE<\/strong><\/p>\n

Kirjoittaja: Apostoli Paavali
\nAika: 57 jKr. (Korintissa)
\nSanoma: Uskosta vanhurskas el\u00e4\u00e4 (perusopetus kristillisest\u00e4 uskosta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4)
\nVastaanottajat: Rooman kaupungin seurakunta<\/p>\n

 <\/p>\n

TARKOITUS<\/em><\/strong><\/p>\n

Uusi testamentti jakautuu historialliseen osaan (evankeliumikirjat ja Apostolien teot) sek\u00e4 opetuspainotteiseen osaan (kirjeet ja Ilmestyskirja). Roomalaiskirje on pisin ja systemaattisin kirje. Se avaa evankeliumin merkityst\u00e4 opillisesti ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti. Oikea Jumalan tunteminen (\u201doppi\u201d) on aina oikean el\u00e4m\u00e4n perusta ja edellytys. Kristillist\u00e4 oppia ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei voi erottaa toisistaan. Vain oikeasta uskon suhteesta Jumalaan ja sen ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 voi seurata oikeanlaista el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Roomalaiskirjett\u00e4 on pidetty Uuden testamentin t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 opillisena kirjoituksena. Kirjeess\u00e4 Paavali opettaa synnist\u00e4, vanhurskauttamisesta, pyhityksest\u00e4, Israelin asemasta, sek\u00e4 antaa monia kehotuksia kristillisen el\u00e4m\u00e4n toteutumiseksi yksil\u00f6iden, seurakunnan ja yhteiskunnan osalta. Kirje voidaan kiteytt\u00e4\u00e4 sanoihin uskosta vanhurskas el\u00e4\u00e4 <\/em>(1:17).<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

HUIPPUKOHTIA<\/em><\/strong><\/p>\n

Evankeliumi Daavidin ja Jumalan Pojasta<\/strong> (1:1-5)<\/p>\n

Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edelt\u00e4 luvannut profeettojensa kautta pyhiss\u00e4 kirjoituksissa, h\u00e4nen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenest\u00e4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu \/ osoitettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta, meid\u00e4n Herrastamme, jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, ett\u00e4 syntyisi uskon kuuliaisuus h\u00e4nen nime\u00e4ns\u00e4 kohtaan kaikissa pakanakansoissa.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Evankeliumi on Jumalan voima ja vanhurskauden l\u00e4hde <\/strong>(1:16-17)<\/p>\n

Sill\u00e4 min\u00e4 en h\u00e4pe\u00e4 evankeliumia; sill\u00e4 se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten my\u00f6s kreikkalaiselle. Sill\u00e4 siin\u00e4 Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on el\u00e4v\u00e4 uskosta”.<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Jumalan tuntemisesta luopuminen ja viha<\/strong> (1:18-21)<\/p>\n

Sill\u00e4 Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 vastaan, niiden, jotka pit\u00e4v\u00e4t totuutta v\u00e4\u00e4ryyden vallassa, sen t\u00e4hden ett\u00e4 se, mik\u00e4 Jumalasta voidaan tiet\u00e4\u00e4, on ilmeist\u00e4 heid\u00e4n keskuudessaan; sill\u00e4 Jumala on sen heille ilmoittanut. Sill\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n olemuksensa, h\u00e4nen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niit\u00e4 h\u00e4nen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti n\u00e4ht\u00e4vin\u00e4, niin etteiv\u00e4t he voi mill\u00e4\u00e4n itse\u00e4ns\u00e4 puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eiv\u00e4t ole h\u00e4nt\u00e4 Jumalana kunnioittaneet eiv\u00e4tk\u00e4 kiitt\u00e4neet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heid\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4t\u00f6n syd\u00e4mens\u00e4 on pimentynyt.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Kaikki ovat syntisi\u00e4 ja kelvottomia<\/strong> (3:9-12)<\/p>\n

Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Meh\u00e4n olemme edell\u00e4 osoittaneet, ett\u00e4 kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: “Ei ole ket\u00e4\u00e4n vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ket\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ist\u00e4, ei ket\u00e4\u00e4n, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi k\u00e4yneet; ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka tekee sit\u00e4, mik\u00e4 hyv\u00e4 on, ei yhden yht\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Laista synnintunto, Kristuksesta vanhurskaus <\/strong>(3:20-25)<\/p>\n

Sen t\u00e4hden, ettei mik\u00e4\u00e4n liha tule h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n vanhurskaaksi lain teoista; sill\u00e4 lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sill\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n erotusta. Sill\u00e4 kaikki ovat synti\u00e4 tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden h\u00e4nen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta h\u00e4nen vereens\u00e4, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska h\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Aabrahamin usko <\/strong>(4:3-5)<\/p>\n

Sill\u00e4 mit\u00e4 Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin h\u00e4nelle vanhurskaudeksi”. Mutta t\u00f6it\u00e4 tekev\u00e4lle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei t\u00f6it\u00e4 tee, vaan uskoo h\u00e4neen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan h\u00e4nen uskonsa vanhurskaudeksi.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Usko, rauha, toivo ja kest\u00e4vyys<\/strong> (5:1-5)<\/p>\n

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meill\u00e4 on rauha Jumalan kanssa meid\u00e4n Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta my\u00f6s olemme uskossa saaneet p\u00e4\u00e4syn t\u00e4h\u00e4n armoon, jossa me nyt olemme, ja meid\u00e4n kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eik\u00e4 ainoastaan se, vaan meid\u00e4n kerskauksenamme ovat my\u00f6s ahdistukset, sill\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 ahdistus saa aikaan k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, mutta k\u00e4rsiv\u00e4llisyys koettelemuksen kest\u00e4mist\u00e4, ja koettelemuksen kest\u00e4minen toivoa; mutta toivo ei saata h\u00e4pe\u00e4\u00e4n; sill\u00e4 Jumalan rakkaus on vuodatettu meid\u00e4n syd\u00e4miimme Pyh\u00e4n Hengen kautta, joka on meille annettu.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Suuri armo Kristuksessa <\/strong>(5:18-21)<\/p>\n

Niinp\u00e4 siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin my\u00f6s yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille el\u00e4m\u00e4n vanhurskauttamiseksi; sill\u00e4 niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin my\u00f6s yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli v\u00e4liin, ett\u00e4 rikkomus suureksi tulisi; mutta miss\u00e4 synti on suureksi tullut, siin\u00e4 armo on tullut ylenpalttiseksi, ett\u00e4 niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi el\u00e4m\u00e4ksi Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme, kautta.<\/em><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Kastettuja Kristuksen kuolemaan ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n <\/strong>(6:4-6,23)<\/p>\n

Niin olemme siis yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, ett\u00e4 niinkuin Kristus her\u00e4tettiin kuolleista Is\u00e4n kirkkauden kautta, samoin pit\u00e4\u00e4 meid\u00e4nkin uudessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaeltaman. Sill\u00e4 jos me olemme h\u00e4nen kanssaan yhteenkasvaneita yht\u00e4l\u00e4isess\u00e4 kuolemassa, niin olemme samoin my\u00f6s yht\u00e4l\u00e4isess\u00e4 yl\u00f6snousemuksessa, kun tied\u00e4mme sen, ett\u00e4 meid\u00e4n vanha ihmisemme on h\u00e4nen kanssaan ristiinnaulittu, ett\u00e4 synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme en\u00e4\u00e4 synti\u00e4 palvelisi\u2026 Sill\u00e4 synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 Kristuksessa Jeesuksessa, meid\u00e4n Herrassamme.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Armahdettuna syntisen\u00e4, ei kadotustuomiota <\/strong>(7:21 \u2013 8:1)<\/p>\n

Niin huomaan siis itsess\u00e4ni, min\u00e4, joka tahdon hyv\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, sen lain, ett\u00e4 paha riippuu minussa kiinni; sill\u00e4 sis\u00e4llisen ihmiseni puolesta min\u00e4 ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta j\u00e4seniss\u00e4ni min\u00e4 n\u00e4en toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pit\u00e4\u00e4 minut vangittuna synnin laissa, joka minun j\u00e4seniss\u00e4ni on. Min\u00e4 viheli\u00e4inen ihminen, kuka pelastaa minut t\u00e4st\u00e4 kuoleman ruumiista? \u00a0Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme, kautta! Niin min\u00e4 siis t\u00e4mm\u00f6isen\u00e4ni palvelen mielell\u00e4 Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Niin ei nyt siis ole mit\u00e4\u00e4n kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Lapseuden henki, perillisasema ja kirkkaus <\/strong>(8:15-18)<\/p>\n

Sill\u00e4 te ette ole saaneet orjuuden henke\u00e4 ollaksenne j\u00e4lleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: “Abba! Is\u00e4!” \u00a0Henki itse todistaa meid\u00e4n henkemme kanssa, ett\u00e4 me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme my\u00f6skin perillisi\u00e4, Jumalan perillisi\u00e4 ja Kristuksen kanssaperillisi\u00e4, jos kerran yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan k\u00e4rsimme, ett\u00e4 me yhdess\u00e4 my\u00f6s kirkastuisimme. Sill\u00e4 min\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n nykyisen ajan k\u00e4rsimykset eiv\u00e4t ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyv\u00e4 meihin.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Henki rukoilee puolestamme ja parhaaksemme <\/strong>(8:26-28)<\/p>\n

Samoin my\u00f6s Henki auttaa meid\u00e4n heikkouttamme. Sill\u00e4 me emme tied\u00e4, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meid\u00e4n puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta syd\u00e4nten tutkija tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 Hengen mieli on, sill\u00e4 Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edest\u00e4. Mutta me tied\u00e4mme, ett\u00e4 kaikki yhdess\u00e4 vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka h\u00e4nen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Kuka voi olla vastaan? <\/strong>(8:31-39)<\/p>\n

Mit\u00e4 me siis t\u00e4h\u00e4n sanomme? Jos Jumala on meid\u00e4n puolellamme, kuka voi olla meit\u00e4 vastaan? H\u00e4n, joka ei s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi h\u00e4net alttiiksi kaikkien meid\u00e4n edest\u00e4mme, kuinka h\u00e4n ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin h\u00e4nen kanssansa? Kuka voi syytt\u00e4\u00e4 Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa viel\u00e4 her\u00e4tettykin, ja h\u00e4n on Jumalan oikealla puolella, ja h\u00e4n my\u00f6s rukoilee meid\u00e4n edest\u00e4mme. <\/em><\/p>\n

Kuka voi meid\u00e4t erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai n\u00e4lk\u00e4, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niin kuin kirjoitettu on: “Sinun t\u00e4htesi meit\u00e4 surmataan kaiken p\u00e4iv\u00e4\u00e4; meit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n teuraslampaina”. Mutta n\u00e4iss\u00e4 kaikissa me saamme jalon voiton h\u00e4nen kauttansa, joka meit\u00e4 on rakastanut. Sill\u00e4 min\u00e4 olen varma siit\u00e4, ettei kuolema eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4, ei enkelit eik\u00e4 henkivallat, ei nykyiset eik\u00e4 tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eik\u00e4 syvyys, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu luotu voi meit\u00e4 erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meid\u00e4n Herrassamme.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Syd\u00e4men usko ja suun tunnustus <\/strong>(10:9-13)<\/p>\n

Sill\u00e4 jos sin\u00e4 tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot syd\u00e4mess\u00e4si, ett\u00e4 Jumala on h\u00e4net kuolleista her\u00e4tt\u00e4nyt, niin sin\u00e4 pelastut; sill\u00e4 syd\u00e4men uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: “Ei yksik\u00e4\u00e4n, joka h\u00e4neen uskoo, joudu h\u00e4pe\u00e4\u00e4n”. T\u00e4ss\u00e4 ei ole erotusta juutalaisen eik\u00e4 kreikkalaisen v\u00e4lill\u00e4; sill\u00e4 yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka h\u00e4nt\u00e4 avuksi huutavat. Sill\u00e4 “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nime\u00e4, pelastuu”.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Israelin pelastus <\/strong>(11:25-16)<\/p>\n

Sill\u00e4 min\u00e4 en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pit\u00e4\u00e4 teit\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 t\u00e4st\u00e4 salaisuudesta, ett\u00e4 Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain t\u00e4ysi luku on sis\u00e4lle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Kristityn el\u00e4m\u00e4 <\/strong>(12:1-2,10-18)<\/p>\n

Niin min\u00e4 Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teit\u00e4, veljet, antamaan ruumiinne el\u00e4v\u00e4ksi, pyh\u00e4ksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; t\u00e4m\u00e4 on teid\u00e4n j\u00e4rjellinen jumalanpalveluksenne. \u00a0\u00c4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 mukautuko t\u00e4m\u00e4n maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mik\u00e4 on Jumalan tahto, mik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja otollista ja t\u00e4ydellist\u00e4.<\/em><\/p>\n

Olkaa veljellisess\u00e4 rakkaudessa hell\u00e4syd\u00e4miset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa kesken\u00e4nne. \u00c4lk\u00e4\u00e4 harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengess\u00e4 palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa k\u00e4rsiv\u00e4lliset, rukouksessa kest\u00e4v\u00e4t. Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, \u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkek\u00e4\u00e4 itkevien kanssa. Olkaa kesken\u00e4nne yksimieliset. \u00c4lk\u00e4\u00e4 korkeita mielitelk\u00f6, vaan tyytyk\u00e4\u00e4 alhaisiin oloihin. \u00c4lk\u00e4\u00e4 olko itsemielest\u00e4nne viisaita. \u00c4lk\u00e4\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sit\u00e4, <\/em>mik\u00e4<\/strong> on hyv\u00e4\u00e4 kaikkien ihmisten edess\u00e4. Jos mahdollista on ja mik\u00e4li teist\u00e4 riippuu, el\u00e4k\u00e4\u00e4 rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Rakkaus on lain t\u00e4yttymys <\/strong>(13:8-10)<\/p>\n

\u00c4lk\u00e4\u00e4 olko kenellek\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n velkaa, muuta kuin ett\u00e4 toisianne rakastatte; sill\u00e4 joka toistansa rakastaa, se on lain t\u00e4ytt\u00e4nyt. Sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4: “\u00c4l\u00e4 tee huorin, \u00e4l\u00e4 tapa, \u00e4l\u00e4 varasta, \u00e4l\u00e4 himoitse”, ja mik\u00e4 muu k\u00e4sky tahansa, ne sis\u00e4ltyv\u00e4t kaikki t\u00e4h\u00e4n sanaan: “Rakasta l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4si niin kuin itse\u00e4si”. Rakkaus ei tee l\u00e4himm\u00e4iselle mit\u00e4\u00e4n pahaa. Sen t\u00e4hden on rakkaus lain t\u00e4ytt\u00e4mys.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Harhaopit musertuvat <\/strong>(16:17-20)<\/p>\n

Mutta min\u00e4 kehoitan teit\u00e4, veljet, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n silm\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4, jotka saavat aikaan erimielisyytt\u00e4 ja pahennusta vastoin sit\u00e4 oppia, jonka te olette saaneet; vet\u00e4ytyk\u00e4\u00e4 pois heist\u00e4. Sill\u00e4 sellaiset eiv\u00e4t palvele meid\u00e4n Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pett\u00e4v\u00e4t suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpitt\u00f6mien syd\u00e4met. Onhan teid\u00e4n kuuliaisuutenne tullut kaikkien tietoon; sen t\u00e4hden min\u00e4 iloitsen teist\u00e4, mutta min\u00e4 tahtoisin teid\u00e4n olevan viisaita hyv\u00e4\u00e4n, mutta taitamattomia pahaan. Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teid\u00e4n jalkojenne alle. Herramme Jeesuksen armo olkoon teid\u00e4n kanssanne.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

TAUSTA<\/em><\/strong><\/p>\n

Rooman kristillinen seurakunta syntyi Jerusalemissa k\u00e4yneiden pyhiinvaeltajien toimesta. Esimerkiksi helluntaina, jolloin Pyh\u00e4 Henki vuodatettiin, Jerusalemissa oli juutalaisia Roomasta. Osa heist\u00e4 tuli uskoon ja jatkoivat julistusta Rooman kaupungissa, jonne syntyi seurakunta. Paavali halusi matkustaa kolmannen l\u00e4hetysmatkansa j\u00e4lkeen Espanjaan ja matkalla poiketa Roomassa (Room 15:28). T\u00e4m\u00e4 toteutui toisella tavalla: Paavali vangittiin, jolloin h\u00e4n vetosi Rooman keisariin kansalaisuutensa turvin. Monien vaiheiden j\u00e4lkeen h\u00e4net tuotiin vangittuna Roomaan, jossa h\u00e4n oli kaksi vuotta tutkintavankeudessa vuokra-asunnossa. Siell\u00e4 h\u00e4n sai vapaasti tavata ihmisi\u00e4 60-luvun alussa.<\/p>\n

Roomalaiskirjeen Paavali kirjoitti vuonna 57 jKr. Korintissa, jossa h\u00e4n oli kolmannella l\u00e4hetysmatkallaan. H\u00e4n oli syventynyt kristilliseen uskoon jo noin 20 vuoden ajan ennen kuin h\u00e4n kirjoitti t\u00e4m\u00e4n merkitt\u00e4vimm\u00e4n esityksens\u00e4 kristillisest\u00e4 uskosta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Apostolien t\u00e4rkeimm\u00e4t kirjeet kopioitiin kaikkiin seurakuntiin, jolloin niiden asema vakiintui kanoniseksi. T\u00e4m\u00e4 asema edellytti nelj\u00e4\u00e4 seikkaa:<\/p>\n