{"id":1881,"date":"2015-10-29T12:06:42","date_gmt":"2015-10-29T12:06:42","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=1881"},"modified":"2015-10-29T12:06:42","modified_gmt":"2015-10-29T12:06:42","slug":"johtamis-ja-varustamislahjat-osa-ii","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=1881","title":{"rendered":"Johtamis- ja varustamislahjat, osa II"},"content":{"rendered":"<p><strong>KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Johtamis- ja varustamislahjat, osa II<br \/>\n&#8211; paimen \/ pastori, johtaja ja opettaja<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>ARMOLAHJAT KRISTILLISESS\u00c4 PALVELUTY\u00d6SS\u00c4<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Seuraavassa k\u00e4sittelemme Jumalan antamia armolahjoja neliosaisen j\u00e4sentelyn mukaisesti:<\/p>\n<ul>\n<li>johtamis- ja varustamislahjat<\/li>\n<li>puhelahjat<\/li>\n<li>erityiset palvelulahjat<\/li>\n<li>k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset palvelulahjat<\/li>\n<\/ul>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>JOHTAMIS- JA VARUSTAMISLAHJAT &#8211; PALVELUTY\u00d6N L\u00c4HT\u00d6KOHTA<\/strong><\/p>\n<p><em>Apostolit, profeetat, evankelistat, <strong>paimenet, johtajat ja opettajat<\/strong> ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 seurakunnan olemassaololle, el\u00e4m\u00e4lle ja ty\u00f6lle. He johtavat seurakuntalaiset Jumalan tuntemiseen, kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja varustavat palveluty\u00f6h\u00f6n.<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>PAIMEN<\/em><\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Hoitava johtaja<br \/>\n<\/em><\/strong>Paimen huolehtii lampaistaan. H\u00e4n johdattaa, varjelee, hoitaa, ravitsee, juottaa, keritsee ja auttaa karitsojen syntym\u00e4ss\u00e4 (Joh 21:15-17; Apt 20:28). Vastaavaan tapaan <em>seurakunnan paimen pit\u00e4\u00e4 huolta seurakunnan j\u00e4senist\u00e4.<\/em> Paimen eli pastori on paikallisseurakunnan johtaja, joka toimii vanhemmiston (kirkkoneuvoston) osana, rinnalla tai alaisuudessa paikallisseurakunnan rakenteen mukaisesti (Apt 11:30, 20:17; Fil 1:1; 1 Tim 3:1-2, 5:17; Tiit 1:7; 1 Piet 5:1). <em>Vanhemmiston j\u00e4senet<\/em> hoitavat pastoraalisia teht\u00e4vi\u00e4. Toteutuuko t\u00e4m\u00e4 kirkkoneuvostojen j\u00e4senien kohdalla? Onko heill\u00e4 kristillist\u00e4 uskoa ja kyky\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 eteenp\u00e4in? Seurakunnalla voi olla johtava paimen ja muita paimenia eri kohderyhmien mukaan. Seurakunnan kokous tekee vuosittain keskeiset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset.<\/p>\n<p>Paimen-pastori pit\u00e4\u00e4 huolta ja ottaa vastuun uskovien joukosta. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 ja kulkee seurakuntansa kanssa. H\u00e4nen tulee tuntea heid\u00e4t henkil\u00f6kohtaisesti, heid\u00e4n tarpeensa ja mahdolliset uhkatekij\u00e4t. <em>Paimen vastaa seurakunnan johtamisesta, Sanan julistamisesta, opettamisesta ja sielunhoidosta.<\/em> Paimenen tulee yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 tervett\u00e4 seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4 ja torjua tehokkaasti harhaoppien vaikutukset. H\u00e4n etsii seurakunnasta ja kristillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 vieraantuneet ihmiset, tuo takaisin Kristuksen luo ja seurakuntayhteyteen, mutta sallii heid\u00e4n toimia omien ratkaisujen ja el\u00e4m\u00e4ntilanteiden mukaan. Paimen tarvitsee teht\u00e4v\u00e4\u00e4n soveltuvat luontaiset kyvyt ja armolahjat. <em>Keskeisen\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on tutkia Sanaa ja rukoilla p\u00e4ivitt\u00e4in.<\/em><\/p>\n<p><strong><em>Palveleva johtaja<br \/>\n<\/em><\/strong>Paimen ei ole autorit\u00e4\u00e4rinen vaan palveleva, my\u00f6t\u00e4tuntoinen ja luja johtaja kuten Kristus, joka toimi Hengen t\u00e4yteydess\u00e4. Jumalaa ja Kristusta kuvataan paimeneksi, joka huolehtii kansasta ja antaa henkens\u00e4 sen edest\u00e4 (Hes 34:15-16; Joh 10:11-16). Paimenella tulee olla puhtaat motiivit ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4; h\u00e4n toimii esikuvana koko seurakunnalle (1 Piet 5:2-4). Paimenen persoonaa ja ty\u00f6t\u00e4 leimaavat rakkaus ja pyhyys \u2013 eiv\u00e4t kovuus ja itsekeskeisyys. H\u00e4nelle asetetaan kelpoisuusehdot (1 Tim 3:1-7; Tiit 1:5-9). Perheellisyys on etu, joka tuo kokemusta Jumalan perhev\u00e4en hoitoon.<\/p>\n<p>Johtavien paimenten t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 on valmentaa apupaimenia, jotka toimivat pienryhmien ja kohderyhmien paimenina. Paimen <em>varustaa seurakuntaa palveluty\u00f6h\u00f6n<\/em> (Ef 4:11). Apupaimenet ovat korvaamattoman t\u00e4rkeit\u00e4; heill\u00e4 on l\u00e4heinen kontakti ryhm\u00e4\u00e4ns\u00e4, he voivat ohjata ja jakaa asioita henkil\u00f6kohtaisesti ajan kanssa. Seurakunnassa jokaisella on t\u00e4rke\u00e4 paikka ja teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n<p><strong><em>Pappis\/pastori-keskeisyys ongelmana<br \/>\n<\/em><\/strong>L\u00e4nsimaisesta kirkollisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on tullut hyvin pappiskeskeist\u00e4.<em> Hengellist\u00e4 vastuuta ei haluta tai uskalleta antaa aktiiviseurakuntalaisille. <\/em>Heid\u00e4n paikkansa on penkiss\u00e4, mutta ei todellista hengellist\u00e4 vastuuta kantamassa (valtuustoissa vain talouskysymyksiss\u00e4). Heit\u00e4 ei kutsuta eik\u00e4 varusteta teht\u00e4viin. Kirkkokansa on passivoitunut. Aktiivisia vastuunkantajia on aivan liian v\u00e4h\u00e4n; yht\u00e4 pappia kohden voi olla jopa 2000 \u2013 5000 seurakunnan j\u00e4sent\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on mahdoton teht\u00e4v\u00e4 pastorille \u2013 h\u00e4n ei voi saada todellista ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4 kontaktia, vaikka tahtoisi. Kirkon varat uppoavat rakennuksiin mutta todelliset \u201del\u00e4v\u00e4t kivet\u201d eli ihmiset (1 Piet 2:5) unohdetaan ja siten paimenen teht\u00e4v\u00e4 rajataan suppeaan hyv\u00e4 veli ja sisar -piiriin. <em>Paimenten ja vanhemmiston tulee aktivoida ja varustaa koko seurakunta palveluun ja ohjata Kristuksen rakkauden syv\u00e4lliseen tuntemiseen.<\/em><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><em>\u00a0<\/em><\/p>\n<p><strong><em>JOHTAJA<\/em><\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Asiajohtaja<br \/>\n<\/em><\/strong>Johtajan teht\u00e4v\u00e4 muistuttaa paimenen teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Kuitenkin se voidaan n\u00e4hd\u00e4 omana teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja lahjana \u2013 <em>\u201dJoka johtaa, johtakoon toimellisesti \/ tarmokkaasti\u201d<\/em> (Room 12:8). Johtaja keskittyy enemm\u00e4n asiajohtamiseen; paimen on ihmiskeskeinen. <em>Johtajalla on kyky opastaa, johtaa, organisoida, hallinnoida, ratkaista ongelmia, johtaa kokouksia, neuvoa oikeisiin ratkaisuihin ja j\u00e4rjestell\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimia<\/em> (1 Tess 5:12; 1 Kor 12:28 \u201dhallita\/ohjata laivaa\u201d). <em>H\u00e4n vet\u00e4\u00e4 muita ihmisi\u00e4 mukaan ty\u00f6h\u00f6n ja teht\u00e4viin.<\/em> Johtajuus asiakeskeisyydest\u00e4 huolimatta ei ole kylm\u00e4\u00e4 vaan ihmiset huomioivaa ja ihmisi\u00e4 palvelevaa. Johtaja kantaa suurta vastuuta Jumalan ja ihmisten edess\u00e4 kuten paimen (Hebr 13:17). Lahja koostuu luonnollisesta kyvyst\u00e4 ja armolahjasta.<\/p>\n<p><strong><em>Johtajuuden periaatteet<br \/>\n<\/em><\/strong>Johtajuus, sen periaatteet ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t nousevat Jumalan Sanasta. <em>Johtajuus kuuluu Jumalan luomaan j\u00e4rjestykseen perheess\u00e4, seurakunnassa ja yhteiskunnassa.<\/em> Johtaja kantaa vastuuta ja h\u00e4nt\u00e4 tulee kunnioittaa, tukea ja siunata rukouksin. H\u00e4nen toimintaa on arvioitava Sanan valossa. Ihmisin\u00e4 johtaja ja muut seurakuntalaiset ovat samanarvoisia, vaikka teht\u00e4v\u00e4t eroavat toisistaan. Johtajuuden periaatteet perustavat Sanaan, sen esimerkkeihin ja etiikkaan. Johtajan tulee olla oikeudenmukainen, tasapuolinen, ihmisten kanssa toimeentuleva rauhan ja yhteyden rakentaja. Sana asettaa raamatulliset p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t seurakunnalle ja johtajalle. <em>Ty\u00f6h\u00f6n vaaditaan selke\u00e4 n\u00e4ky, joka jaetaan koko seurakunnan kanssa: <\/em>ihmisten tavoittaminen, hoitaminen ja varustaminen evankeliumilla, Sanalla ja rakkauden teoilla. Sille luodaan <em>raamatullinen strategia<\/em> kuten Nehemia ja Jeesus oman teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 toteuttamiseksi.<\/p>\n<p>Johtajuutta voivat v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 kaupallisen maailman mallit, joita sovelletaan kritiikitt\u00f6m\u00e4sti seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tehokkuus syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmiset; seurakunta Jumalan rakkauden ilmentym\u00e4n\u00e4 v\u00e4\u00e4ristyy. Ihmisist\u00e4 tulee v\u00e4lineit\u00e4 ja seurakunnasta luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4. Ihmiset etsiv\u00e4t vain omia etujaan. Raamatun mukaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 tavoittelemalla seurakunta sen sijaan menestyy.<\/p>\n<p><strong><em>Tiimijohtajuus<br \/>\n<\/em><\/strong>Seurakunnallinen johtajuus on p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tiimijohtajuutta. Kukaan ei yksin p\u00e4\u00e4t\u00e4 seurakunnan asioista. Seurakunnan <em>vanhemmisto vahvistettuna paimenilla, opettajilla, profeetoilla ja evankelistoilla<\/em> on paras johtajuuden malli. Johtaja on usein vanhemmiston j\u00e4sen ja sen puheenjohtaja. Monipuolinen osaaminen mahdollistaa parhaat ratkaisut ja toimenpiteet. Erimielisyydetkin kuuluvat vajavaisen seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. N\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 asenteella ne kypsyv\u00e4t hedelm\u00e4llisiksi p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiksi kuten Jerusalemin kokouksessa (Apt 15:1-2,6,22-31). Viime k\u00e4dess\u00e4 koko seurakunta on vastuussa suurista linjauksista ja hankkeista, joista p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n yhteisess\u00e4 kokouksessa. Luterilaisessa seurakunnassa hallinto rakentuu toisella tavalla \u2013 onko se kaikessa raamatullinen? Johtajalla on samat kelpoisuusehdot kuin paimenella (1 Tim 3:1-7; Tiit 1:7-9).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>OPETTAJA<\/em><\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Jumalan Sanan opettaja<br \/>\n<\/em><\/strong>Opettaja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Jumalan Sanaa syv\u00e4llisesti ja johdonmukaisesti, sek\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4 sen totuuksia selke\u00e4ll\u00e4, loogisella ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisell\u00e4 tavalla, jolloin kuulijat sis\u00e4ist\u00e4v\u00e4t Sanan persoonansa ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 osaksi. Opetusteht\u00e4v\u00e4 on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n seurakunnan ja yksil\u00f6iden kasvulle ja el\u00e4m\u00e4lle. Seurakunnan ja j\u00e4senten tulee kasvaa Kristuksen ja Jumalan Sanan tuntemisessa, juurtua siihen, vahvistua ja el\u00e4\u00e4 siit\u00e4. N\u00e4in niist\u00e4 voi tulla terveit\u00e4, lujia, rakkaudellisia, pyhi\u00e4, palvelevia ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisia (Ef 4:11-16). <em>Koko<\/em> <em>Raamattu on luonteeltaan opetuksellinen<\/em>.<\/p>\n<p>Jeesus painotti toiminnassaan (Matt 4:23) ja antamassaan l\u00e4hetysk\u00e4skyss\u00e4 nimenomaan opettamista: <em>\u201dopettamalla heit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki, mit\u00e4 min\u00e4 olen k\u00e4skenyt teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4\u201d<\/em> (Matt 28:20). Ilman opetusta seurakunnat ja uskovat j\u00e4\u00e4v\u00e4t lapsen tasolle ja alttiiksi harhaopeille (1 Kor 3:1-4; Ef 4:14; Hebr 5:12-14). Jumalan tunteminen on ikuista el\u00e4m\u00e4\u00e4 (Joh 17:3)<\/p>\n<p>Vanhan liiton aikana yhteiskunnallista opetusteht\u00e4v\u00e4\u00e4 hoitivat <em>leevil\u00e4iset ja papit<\/em>, joiden rinnalle my\u00f6hemmin tulivat kirjanoppineet ja uskonnolliset puolueet kuten fariseukset ja saddukeukset.<\/p>\n<p><strong><em>Opetuksen sis\u00e4lt\u00f6<br \/>\n<\/em><\/strong>Opetuksen keskeisen\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4 on Jumalan tunteminen Kristuksen persoonan, el\u00e4m\u00e4n, toiminnan, opetusten, ristinty\u00f6n ja yl\u00f6snousemuksen kautta sek\u00e4 oikea kristillinen el\u00e4m\u00e4. Kristillinen sanoma perustuu Vanhaan testamenttiin ja sen pohjalta Jeesukseen Kristukseen ja apostoliseen oppiin eli Uuteen testamenttiin. Sit\u00e4 tukevat yhteiskristilliset uskontunnustukset. <em>Hyv\u00e4 opetus on Kristus-keskeist\u00e4 ja perustuu viime k\u00e4dess\u00e4 yksinomaan Raamattuun, joka on oikean ja terveen kristillisen opin l\u00e4hde, mittari ja ylin auktoriteetti. <\/em>Opettaja kunnioittaa Raamattua Jumalan Sanana eik\u00e4 anna altistaa itse\u00e4\u00e4n tai seurakuntaa sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4tteleville ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4ville tulkinnoille. Jumalan syv\u00e4llinen tunteminen johtaa yksil\u00f6t ja seurakunnat oikeaan kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p><strong><em>Kyky opettaa<br \/>\n<\/em><\/strong>Opetusteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 tarvitaan luontaisia kykyj\u00e4 asioiden omaksumiseksi sek\u00e4 sen jakamiseksi ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja havainnollisella tavalla eteenp\u00e4in. Luontainen kyky t\u00e4ydentyy armolahjalla Jumalan Hengen ohjauksessa kyvyksi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja opettaa hengellisi\u00e4 asioita. Tiedon ja viisauden sanojen lahjat auttavat teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4. Opetusteht\u00e4v\u00e4 ja tarvittavat ominaisuudet vaihtelevat kohteen mukaan: lasten, nuorten, kasteoppilaiden, aikuisten, korkeakoulutettujen jne. opettaminen on kukin oma taitolajinsa. Erityisesti lasten ja varhaisnuorten opetus on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska he ovat avoimia ja vastaanottavaisia Jumalan ty\u00f6lle. Heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 voi tulla siunatuksi pienest\u00e4 pit\u00e4en.<\/p>\n<p><strong><em>Varustamisteht\u00e4v\u00e4<br \/>\n<\/em><\/strong>Opettaja varustaa uusia henkil\u00f6it\u00e4 opetusteht\u00e4viin, jolloin ty\u00f6 moninkertaistuu (2 Tim 2:2). T\u00e4m\u00e4 oli Jeesuksen toimintatapa, sill\u00e4 h\u00e4n valitsi ymp\u00e4rilleen 12 opetuslasta, jotka jakoivat Herran antaman opetuksen edelleen. Opettajan esimerkki ja opetus vaikuttavat moniin ihmisiin. Kaikki opetus pit\u00e4\u00e4 arvioida Raamatulla, sill\u00e4 opettaja on yht\u00e4 vajavainen ja syntinen kuin muutkin. Yksi opettaja ei n\u00e4e eik\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 kaikkea; Jumala jakaa ymm\u00e4rryst\u00e4 kaikille \u2013 yksi oivaltaa yht\u00e4 ja toinen toista. Herra haluaa seurakunnan olevan kokonaisuus, joka on riippuvainen Luojastaan ja j\u00e4senist\u00e4\u00e4n. Opettajan teht\u00e4v\u00e4 on vaativa ja vastuullinen, eik\u00e4 siihen tule ryhty\u00e4 ilman kutsumusta, vastuuntuntoista asennetta ja perustaitoa (Jaak 3:1).<\/p>\n<p><strong><em>Liittyy usein paimenen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n<\/em><\/strong><br \/>\nOpettajuuteen liittyy usein paimenen kutsu ja teht\u00e4v\u00e4. Opettajan ja paimenen teht\u00e4v\u00e4t kulkevat k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4. Toisinaan jompikumpi painottuu toista enemm\u00e4n, jolloin ne voivat eriyty\u00e4. <em>Opettaja kokee jatkuvaa halua perehty\u00e4 Raamatun Sanaan ja jakaa omaksumaansa toisille<\/em> (1 Tim 4:13). Valmistautuessaan opetusteht\u00e4v\u00e4\u00e4n henkil\u00f6 tekee laajan pohjaty\u00f6n, jolloin h\u00e4n saavuttaa yh\u00e4 syvenev\u00e4n Raamatun tuntemuksen. H\u00e4n prosessoi materiaalin opetettaviksi kokonaisuuksiksi, jaksoiksi, ydinajatuksiksi ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nsovelluksiksi. Opettaja valmistaa mielell\u00e4\u00e4n kirjallisia tuotoksia. H\u00e4n tarvitsee uusia virikkeit\u00e4 ja l\u00e4hteit\u00e4 Raamatun tuntemuksen syvent\u00e4miseen. Opettajan kiusaus on erist\u00e4yty\u00e4 kammioonsa ja irtaantua tavallisesta arkiel\u00e4m\u00e4st\u00e4, jossa todellinen kristillinen el\u00e4m\u00e4 elet\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen tulee el\u00e4\u00e4 tavanomaista el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta korkean kristillisen moraalin mukaisesti armon varassa.<\/p>\n<p><strong><em>Perheen kasvatus<br \/>\n<\/em><\/strong>Suvun vanhimmalla, perheen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja vanhemmilla on aina ollut t\u00e4rke\u00e4 ja luovuttamaton osa lasten kasvatuksessa, jonka keskeisen\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on ohjata Jumalan tuntemiseen ja hyv\u00e4\u00e4n kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Opetusteht\u00e4v\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 kodeissa. Vanhempien tulee ohjata lapset Kristuksen luokse ja sis\u00e4lle kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 seurakunnan kanssa.<\/p>\n<p><strong><em>Suurin opettaja<br \/>\n<\/em><\/strong>Suurin opettaja on Herra Jeesus. H\u00e4nen opetus- ja puhetaitonsa oli aivan omaa luokkaa, sill\u00e4 h\u00e4n puhui kuin se, jolla on valta, ja niinp\u00e4 h\u00e4n saattoi kuulijansa ihmetyksiin vaikuttavalla, koskettavalla, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja kiusallisen pist\u00e4v\u00e4ll\u00e4 opetuksella (Matt 7:28-29). H\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n jatkoivat <em>apostolit<\/em>, joiden j\u00e4lkeen opetusteht\u00e4v\u00e4 keskittyi nimenomaan <em>opettajille<\/em>. Uudessa testamentissa opettajista mainitaan mm. Paavali, Timoteus, Apollos ja Priskilla (Apt 18:24-28).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>KRISTILLINEN PALVELU JA ARMOLAHJAT: Johtamis- ja varustamislahjat, osa II &#8211; paimen \/ pastori, johtaja ja opettaja &nbsp; ARMOLAHJAT KRISTILLISESS\u00c4 PALVELUTY\u00d6SS\u00c4 Seuraavassa k\u00e4sittelemme Jumalan antamia armolahjoja neliosaisen j\u00e4sentelyn mukaisesti: johtamis- ja varustamislahjat puhelahjat erityiset palvelulahjat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset palvelulahjat &nbsp; &nbsp; JOHTAMIS- JA VARUSTAMISLAHJAT &#8211; PALVELUTY\u00d6N L\u00c4HT\u00d6KOHTA Apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet, johtajat ja opettajat ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 seurakunnan olemassaololle, [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-1881","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1881","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1881"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1881\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1881"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}