{"id":179,"date":"2015-09-07T19:14:40","date_gmt":"2015-09-07T19:14:40","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=179"},"modified":"2015-09-07T19:14:40","modified_gmt":"2015-09-07T19:14:40","slug":"samuelin-kirjat","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=179","title":{"rendered":"Samuelin kirjat:  Samuelista kuningas Sauliin (1. Sam 1-31)"},"content":{"rendered":"<p><strong>SAMUELIN KIRJAT: Profeetta Samuel ja kuninkaat Saul ja Daavid<\/strong> (1 ja 2 Sam)<\/p>\n<p>Tuomarien ja Ruutin kirjan j\u00e4lkeen Vanhassa testamentissa tulee vastaan 1-2 Samuelin kirjat. Alun perin kyseess\u00e4 oli yksi, yhten\u00e4inen kirja, joka vain on jaettu kahteen osaan. 1 Samuelin kirja kuvaa viimeisen tuomarin, profeetta Samuelin el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi kohtaamme ensimm\u00e4isen kuninkaan, Saulin nousun ja tuhon. Kuningas Saulin varjossa kasvoi Herran mieleinen mies nimelt\u00e4 Daavid. 2 Samuelin kirja keskittyy juuri Daavidin el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kuninkuuteen \u2013 h\u00e4nen voittoihin ja ongelmiinsa. Samuelin kirjat k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4t ajan 1075-970 eKr. Kuningaskunnan aika alkoi vuonna 1050 eKr.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>PROFEETTA SAMUEL<\/strong>\u00a0 (1 Samuelin kirja 1-8 luvut)<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Johdanto<\/strong><\/p>\n<p>Tuomarien kirjan kuvaamana aikana el\u00e4m\u00e4 ajautui yh\u00e4 syvenev\u00e4\u00e4n pimeyteen ja anarkiaan. Ruutin tarina oli pieni valonpilkahdus tuon pimeyden keskell\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ohella pieni poikanen nimelt\u00e4 <em>Samuel<\/em> jatkaa toivon viri\u00e4mist\u00e4 ja vahvistumista. Jumala synnytt\u00e4\u00e4 uutta ja hyv\u00e4\u00e4, vaikka se onkin viel\u00e4 aivan nupullaan. Tuomarien aika p\u00e4\u00e4ttyy Samuelin teht\u00e4v\u00e4\u00e4n profeettana ja viimeisen\u00e4 tuomarina. Kansan vaatimuksesta ja Jumalan vastahakoisesta sallimuksesta Samuel voitelee Israelille sen ensimm\u00e4isen kuninkaan. Samuelin teht\u00e4v\u00e4 oli yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 \u2013 h\u00e4n toi voimakkaan uudistumisen syv\u00e4ss\u00e4 pimeydess\u00e4 el\u00e4v\u00e4lle Israelin kansalle. H\u00e4n toimi kansan tuomarina ja profeettana vuosina 1075-1035 eKr.<\/p>\n<p>Samuelin \u00e4iti oli <em>Hanna<\/em>, joka oli pitk\u00e4\u00e4n hedelm\u00e4t\u00f6n. H\u00e4nen miehens\u00e4 Elkana otti sen t\u00e4hden toisen vaimon, Peninnan. T\u00e4m\u00e4 sai monia lapsia ja kiusasi Hannaa. J\u00e4lleen n\u00e4emme kuinka moniavioisuus johti vakaviin perheristiriitoihin. Hanna vuodatti syd\u00e4mens\u00e4 Herralle vuosi vuoden j\u00e4lkeen. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihminen saa vapaasti tuoda surunsa ja ilonsa Jumalalle. Se on ainoa kest\u00e4v\u00e4 tapa kulkea monien ahdistusten l\u00e4pi katkeroitumatta.<\/p>\n<p>Tuohon aikaan Herran ilmestysmaja (tai ehk\u00e4 jo jonkinlainen rakennus pyh\u00e4k\u00f6n suojana) oli Siilossa, jonne jo Joosua sen asetti. Se sijaitsi maan keskiosissa, jonne sukukuntien oli helppo kokoontua. Ylipappina toimi <em>Eeli<\/em>, vaikka h\u00e4nest\u00e4 tuota titteli\u00e4 ei k\u00e4ytettyk\u00e4\u00e4n. Sinne Elkana ja Hanna vaelsivat vuosittain rukoilemaan ja uhraamaan. Siell\u00e4 Hanna teki Herralle lupauksen, ett\u00e4 antaisi ensimm\u00e4isen lapsensa <em>Herran nasiiriksi<\/em>, palvelijaksi (1:11). Kun Hanna rukoili Herraa, h\u00e4n sai armon tulla raskaaksi.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Samuelin lapsuusaika<\/strong><\/p>\n<p>Samuel-poika kasvoi noin 3-vuotiaaksi, jolloin Hanna vei h\u00e4net lupauksensa mukaan pyh\u00e4kk\u00f6\u00f6n Eelin luokse (1:24-28). Meist\u00e4 se tuntuu k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 hylk\u00e4\u00e4miselt\u00e4, mutta Hanna n\u00e4ki asian aivan toisin. Toinen luku kuvaa Hannan ylistysvirren, jossa k\u00e4y ilmi Hannan suuri ilo Herrasta ja h\u00e4nen teoistaan. Etiopiassa ja monissa muissakin maissa on tapana antaa lapsi parempaan kasvatuspaikkaan, jos sellainen on mahdollista. Ajatuksena on lapsen etu. Toki tied\u00e4mme, ett\u00e4 lapsi voi kokea sen traumaattisena hylk\u00e4\u00e4misen\u00e4, mutta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niin ei aina ole. Samuel kasvoi l\u00e4hell\u00e4 Herraa ja h\u00e4nest\u00e4 tuli hyv\u00e4 johtaja ja profeetta. Is\u00e4n\u00e4 h\u00e4n ei onnistunut, sill\u00e4 Samuelin omat pojat eiv\u00e4t seuranneet is\u00e4ns\u00e4 jalanj\u00e4lki\u00e4 (8:1-5). Ehk\u00e4 Samuel itse j\u00e4i vaille oikeaa is\u00e4\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4n vain osannut tai halunnut olla sellainen omille lapsilleen.<\/p>\n<p>Pieni Samuel varttui (yli)pappi Eelin ohjauksessa pyh\u00e4k\u00f6ss\u00e4. Siell\u00e4 palvelivat my\u00f6s Eelin kaksi poikaa, jotka olivat t\u00e4ysin kelvottomia, varsinkin papeiksi (2:12-17). He rikkoivat t\u00f6rke\u00e4sti uhrim\u00e4\u00e4r\u00e4ykset, ahnehtivat uhripaloja ja makasivat pyh\u00e4kk\u00f6palvelusta tekevien naisten kanssa. On kummallista, ett\u00e4 Herra antoi heid\u00e4n toimia vuosien ajan. Herran k\u00e4rsiv\u00e4llisyys on ihmeellist\u00e4. Lopulta heillekin koitti tuomionaika ja he kuolivat ennustuksen mukaisesti (2:34, 4:11,18). Eelikin joutui siit\u00e4 vastuuseen. Aikamme kirkoissa palvelee monia jumalattomia pappeja, joiden tuomionaika tulee. Me toivomme sen tulevan pian, mutta samalla on kysytt\u00e4v\u00e4, mik\u00e4 on meid\u00e4n tilamme Herran edess\u00e4? Herran k\u00e4rsiv\u00e4llisyys antaa mahdollisuuden parannuksen tekemiseen.<\/p>\n<p>Samuel sai n\u00e4hd\u00e4 ja ihmetell\u00e4 jumalatonta menoa Herran huoneessa. Silti Herra kasvatti h\u00e4nest\u00e4 hyv\u00e4n palvelijan. Pieni Samuel onkin vastakkainen esimerkki jumalattomille papeille. Samuel oppi rukoilemaan jo pienest\u00e4 pit\u00e4en. H\u00e4n oli kuuliainen oppilas: <em>\u201dJa Samuel kasvoi, ja Herra oli h\u00e4nen kanssansa eik\u00e4 antanut yhdenk\u00e4\u00e4n sanoistansa varista maahan. Ja koko Israel tiesi, ett\u00e4 Samuelille oli uskottu Herran profeetan teht\u00e4v\u00e4. Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta. Ja Samuelin sana tuli Israelille.\u201d <\/em>(3:19-21).<\/p>\n<p>Kunpa mekin voisimme olla kuten Samuel! Mekin saamme viett\u00e4\u00e4 aikaa Herran l\u00e4heisyydess\u00e4, antaa el\u00e4m\u00e4mme h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, rukoilla, kuunnella Herraa ja tallettaa h\u00e4nen Sanansa syd\u00e4miimme. Sen lis\u00e4ksi saamme rohkeasti kertoa Herramme tahdon.<\/p>\n<p>Vaikka Samuel oli ollut jo muutaman vuoden pyh\u00e4k\u00f6ss\u00e4, h\u00e4n ei viel\u00e4 tuntenut Herraa l\u00e4heisesti (3:7). Jossain vaiheessa Herra kutsui Samuelia korvin kuultavasti (3:1-10). Vasta nelj\u00e4nnell\u00e4 kerralla Samuel ymm\u00e4rsi olevansa Herran edess\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Samuelin ensimm\u00e4inen sanoma<\/strong><\/p>\n<p>Tuolloin Samuel sai ensimm\u00e4isen sanomansa, jota ei todellakaan ollut helppo kertoa eteenp\u00e4in: Herra tuomitsee (yli)pappi Eelin ja koko h\u00e4nen sukunsa; lis\u00e4ksi Herra antaa tapahtua jotain erityisen kauheaa, josta koko Israelin korvat soivat (3:11-18). Se toteutui muutaman vuoden kuluttua, kun filistealaiset hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t maahan ja tyhm\u00e4sti toimineet israelilaiset menettiv\u00e4t Herran liitonarkin vihollisen k\u00e4siin. Se oli jotain ennen kokemattoman kauheaa, hirvitt\u00e4v\u00e4 kansallinen katastrofi. Tapaus pys\u00e4ytti koko Israelin veren, mik\u00e4 johti lopulta syv\u00e4\u00e4n parannuksen tekoon kansakuntana (7 luku).<\/p>\n<p>Tapauksen taustana oli Israelin v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys Herrasta. Se soti ilman rukousta ja Herran tahdon etsimist\u00e4, mik\u00e4 johti tietysti tappioihin (4 luku). Sitten kansa p\u00e4\u00e4tti ottaa liitonarkin eturintamaan ajatuksella, ett\u00e4 pelkk\u00e4 liitonarkin k\u00e4velytt\u00e4minen toisi voiton. Se oli taikauskoa, joka ei toiminut, sill\u00e4 kansa ei halunnut el\u00e4\u00e4 liitonarkin Herran tahdon mukaan. Siksi Herra salli liitonarkin ry\u00f6st\u00e4misen. T\u00e4m\u00e4 tuli rajuksi opetukseksi my\u00f6s filistealaisille, sill\u00e4 he saivat oppia tuntemaan Herran pyhyyden ja voiman. Pelkk\u00e4 arkin l\u00e4sn\u00e4olo tuhosi p\u00e4\u00e4jumala Daagonin patsaan ja tappoi ehk\u00e4 tuhansia filistealaisia ruttotautiin (5 luku). Lopulta heid\u00e4n oli pakko l\u00e4hett\u00e4\u00e4 liitonarkki takaisin Israeliin. Heid\u00e4n p\u00e4\u00e4miehens\u00e4 ja pappinsa sanoivat: <em>\u201dAntakaa kunnia Israelin Jumalalle. Miksi te paadutatte syd\u00e4menne niin kuin egyptil\u00e4iset?\u201d <\/em>(6:1-6).<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Kansallinen her\u00e4tys<\/strong><\/p>\n<p>Niin liitoarkki palautui Israelin maaper\u00e4lle. Mutta siell\u00e4kin Herran pyhyys surmasi v\u00e4ke\u00e4, koska he eiv\u00e4t kunnioittaneet liitonarkkia pyh\u00e4n\u00e4 (6:19). Kukaan ihminen ei voi katsoa pyh\u00e4\u00e4 Jumalaa kuolematta \u2013 ilman sovitusta. Kaikesta t\u00e4st\u00e4 seurasi her\u00e4tyksen ja uudistumisen aika. Profeetta Samuel julisti: <em>\u201dJos te kaikeasta syd\u00e4mest\u00e4nne k\u00e4\u00e4nnytte Herran puoleen, niin poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja kiinnitt\u00e4k\u00e4\u00e4 syd\u00e4menne Herraan ja palvelkaa ainoastaan h\u00e4nt\u00e4, niin h\u00e4n pelastaa teid\u00e4t filistealaisten k\u00e4sist\u00e4!\u201d <\/em>(7:3).<\/p>\n<p>On kysytt\u00e4v\u00e4 j\u00e4lleen \u2013 pit\u00e4\u00e4k\u00f6 meid\u00e4n ihmisten sortua \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksiin asti ennen kuin k\u00e4\u00e4nnymme takaisin Herran puoleen? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 Suomen Siionin luovuttaa \u201dHerran liitonarkki\u201d vihollisille ja kokea olevansa Jumalan hylk\u00e4\u00e4mi\u00e4 ennen kuin havahdumme ja h\u00e4t\u00e4\u00e4nnymme oikealla tavalla? Miksi me annamme vihollisen pilata ja turmella kirkkomme liberaaliteologialla, joka kielt\u00e4\u00e4 kokonaan Jumalan Sanan ja Herran ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi? Sama p\u00e4tee yhteiskunnassammekin. Kuka v\u00e4litt\u00e4\u00e4?<\/p>\n<p>Israel n\u00f6yrtyi parannukseen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isess\u00e4 h\u00e4d\u00e4ss\u00e4; se sai armon, uudistumisen ajan ja voiton filistealaisista (7:7-17). Se oli ratkaiseva taitekohta, jolloin filistealaiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tulleet Israelin alueelle. Siit\u00e4 alkaen Israel alkoi painostaa heit\u00e4 ja voitti heid\u00e4t my\u00f6hemmin kuningas Daavidin johdolla.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Oikean opetuksen siunaus ja itsekkyyden kirous<\/strong><\/p>\n<p>Samuel otti teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vakavasti ja uurasti kansansa hyv\u00e4ksi. H\u00e4n kiersi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ymp\u00e4ri maata, jakoi oikeutta ja opetti Herran tuntemusta (7:15-17). Siunausta riitti koko Samuelin elinajan. Samuel onnistui yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvin hajanaisen 12 heimon paljon yhten\u00e4isemm\u00e4ksi. Kaaos ja anarkia vaihtuivat l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4n yhteyteeen Herran kanssa ja h\u00e4nen mielens\u00e4 mukaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Samuelin tultua i\u00e4kk\u00e4\u00e4ksi kaksi h\u00e4nen poikaansa tulivat tuomareiksi, mutta he olivat kelvottomia ja etsiv\u00e4t vain omaa etuansa (8:1-5). Silloin Samuel kuuli hyvin vaikean ja loukkaavan vaatimuksen kansalta: <em>\u201dAnna meille kuningas\u2026 me tahdomme olla niin kuin kaikki muutkin kansat\u201d<\/em> (8:6,19-20). Yksil\u00f6iden ja yhteis\u00f6jen el\u00e4m\u00e4 on aaltoliikett\u00e4 yl\u00f6s ja alas.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Ristiriitainen kuninkuus<\/strong><\/p>\n<p>Kansan pyynt\u00f6 saada kuningas tuotti suurta surua Samuelille ja Jumalalle. Kansan motiivi oli v\u00e4\u00e4r\u00e4: Herra ei riitt\u00e4nyt heille kuninkaaksi vaan he halusivat n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 valtaa ja loistoa. Herra kuitenkin suostui kansan pyynt\u00f6\u00f6n ja osittain k\u00e4\u00e4nsi sen siunaukseksi kelvottoman Saulin j\u00e4lkeen Daavidin ja Salomon my\u00f6t\u00e4. N\u00e4iden kolmen kuninkaan onnistumiset ja ep\u00e4onnistumiset on kirjattu Samuelin ja Kuninkaiden kirjoihin sek\u00e4 Aikakirjoihin. He olivat hyvin erilaisia kuninkaita. <em>Saul<\/em> oli ihmisten valinta eik\u00e4 h\u00e4n kyennyt t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 vaan jopa luopui Herrasta. <em>Daavid<\/em> kasvoi vaikeuksien kautta voittoon, mutta valtansa sumentamana sortui harkitsemattomiin tekoihin. H\u00e4n kyll\u00e4 sai anteeksi, mutta joutui maksamaan synneist\u00e4\u00e4n kovan ajallisen hinnan. <em>Salomo<\/em> puolestaan varttui mukavissa olosuhteissa ja sai astua valmiisiin saappaisiin. Sodat olivat ohi ja aika oli hallita rauhanvaltakuntaa ja rikastua \u2013 jopa niin, ett\u00e4 Herrastakin saattoi luopua.<\/p>\n<p>Kuninkuus my\u00f6s yhten\u00e4isti kansaa. Nyt he olisivat yksi kuningaskunta. Israelin kuningaskunnan aika alkoi vuonna 1050 eKr. ja se kesti yhten\u00e4isen\u00e4 Saulin, Daavidin ja Salomonin ajan vuoteen 930 ekr. saakka, jolloin ristiriidat jakoivat kuningaskunnan kahtia pohjoiseksi Israeliksi ja etel\u00e4iseksi Juudaksi.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>ENSIMM\u00c4INEN KUNINGAS \u2013 SAUL<\/strong>\u00a0 (1 Samuelin kirja 10-31)<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>Saulin l\u00e4ht\u00f6kohta kuninkaaksi<\/strong><\/p>\n<p>Saul oli benjaminin heimosta, joka oli hyvin pieni, mutta h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Kiis oli rikas (9:1). Saul oli <em>ulkoisesti komea<\/em> ja muita pitempi. Sellaisena h\u00e4n hyvin kelpaisi Israelin kansalle, joka hinkusi itselleen samanlaista kuningasta kuin muillakin kansoilla oli. Ent\u00e4 kuinka usein me arvioimme asioita, ihmisi\u00e4 tai itse\u00e4mme ulkonaisin perustein? Ent\u00e4 seurakunnan johdossa? Viime vuosina seurakuntaan on hiipinyt ajatus, ett\u00e4 sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 johtaa menestyvien yritysten johtajuusmallien ja -periaatteiden mukaan. Paljon puhuttu tehokkuus tekee ihmisist\u00e4 pelkki\u00e4 v\u00e4lineit\u00e4. Jumala n\u00e4kee ihmiset arvokkaina yksil\u00f6in\u00e4. Raamattu on ainoa toimiva seurakunnan ja el\u00e4m\u00e4n opas.<\/p>\n<p>Toisaalta Saul oli my\u00f6s <em>Jumalan valitsema<\/em>. Herra kehotti Samuelia voitelemaan h\u00e4net kuninkaaksi (9 luku) ja arvonta osuu juuri Saulin kohdalle (10 luku). N\u00e4in kaikki (esi)valta on aina viime k\u00e4dess\u00e4 Jumalalta. Valitessaan Saulin Jumala antoi ratkaisevan merkityksen kansan toiveille. He eiv\u00e4t olisi huolineet Herran itsens\u00e4 valitsemaa \u2013 eiv\u00e4th\u00e4n he halunneet pit\u00e4\u00e4 Herraakaan omana ikuisena Kuninkaana. N\u00e4in Jumala n\u00e4ki hyv\u00e4ksi antaa kansan oppia jotakin siit\u00e4, kuka lopulta tiet\u00e4\u00e4 kaiken parhaiten. Karvaan kalkin j\u00e4lkeen leip\u00e4 maistuu erityisen hyv\u00e4lt\u00e4. Saulin kuninkuus ajoittui vuosiin 1050-1011 eKr.<\/p>\n<p><em>Jumala tarjosi Saulille kaiken<\/em>, mit\u00e4 h\u00e4n tarvitsi teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 varten. Jumala antoi h\u00e4nelle oman Henkens\u00e4 ja muutti Saulin syd\u00e4men (10:6-10). Herra antoi valmiudet, mutta ei hallinnut pakolla Saulia. H\u00e4nen persoonansa s\u00e4ilyi aitona. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on huomata, ett\u00e4 Saulilla ei ollut teht\u00e4v\u00e4\u00e4n vaadittavaa \u201dkoulutusta\u201d takanaan. H\u00e4n tuli suoraan pystymets\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 kest\u00e4nyt vaikean teht\u00e4v\u00e4n haasteita. H\u00e4n ei ollut oppinut tuntemaan Herraa l\u00e4heisesti eik\u00e4 omakohtaisesti. Niinp\u00e4 h\u00e4n toimi pitk\u00e4lti inhimillisen, jopa syntisen mielens\u00e4 mukaan. Sen sijaan Daavid k\u00e4vi l\u00e4pi ainakin 15 vuoden raskaan el\u00e4m\u00e4nkoulun. Saulilla ei siis ollut vahvaa juurta, joten ensimm\u00e4iset tuulet veiv\u00e4t h\u00e4net menness\u00e4\u00e4n. Daavid joutui juurtumaan syv\u00e4lle Herran armoon ja l\u00e4sn\u00e4oloon vaikeuksien keskell\u00e4. Kuninkaan asema ei ollut automaattinen tae menestyksest\u00e4 vaan kuninkaankin tuli noudattaa Herran tahtoa ja turvautua h\u00e4neen kaikessa: <em>\u201dMutta jos teette pahaa, niin hukutte, te itse ja teid\u00e4n kuninkaanne\u201d<\/em> (12:25).<\/p>\n<p>Kuitenkin kansa oli tyytyv\u00e4inen: <em>\u201dEl\u00e4k\u00f6\u00f6n kuningas\u201d<\/em>, he riemuitsivat (10:24). Toisinaan ihminen saa, mit\u00e4 haluaa, vaikka se olisi pahakin. N\u00e4in Jumala sallii monenlaisten asioiden tapahtua maailmassa. Jumala loi ihmisen itsen\u00e4iseksi ja antoi aidon vapauden valita. Mekin valitsemme hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lill\u00e4. Usein ihminen valitsee sen, mik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tai tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 (ainakin itselle), mutta joka sittenkin tuo turmion. Kun turmio koittaa, ihmisell\u00e4 on kiire syytt\u00e4\u00e4 Jumalaa. Miksi sallit t\u00e4m\u00e4n? Miksi teit n\u00e4in? Sin\u00e4 Jumala olet syyllinen!<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Saul kuninkaana ja luopumuksen askeleet<\/strong><\/p>\n<p>Saul toimi kuninkaana vuodet 1050-1011 eKr. Jumala tahtoi syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n auttaa Saulia ja kansaa, vaikka tiesi lopputuloksen. Jumala antaa kaiken tarvittavan, mutta sek\u00e4\u00e4n ei riit\u00e4 silloin, kun tuota tarvittavaa ei tahdota k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. <em>Saul p\u00e4\u00e4tti olla tottelematta<\/em> Herraa heti ensimetreist\u00e4 alkaen. Kun filistealaiset ahdistivat kansaa, profeetta Samuel neuvoi Saulia odottamaan h\u00e4nt\u00e4 seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 (13 luku). Kun aika umpeutui eik\u00e4 Samuel ollut viel\u00e4 tullut, Saul ryhtyi vastoin Mooseksen lakia papiksi ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Vastaavaa tapahtui kun Mooses oli vuorella 40 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kansa pitk\u00e4styi. Silloin he tekiv\u00e4t kultaisen vasikan. Kuinka monesti me ryhdymme j\u00e4rjestelem\u00e4\u00e4n asioita silloin, kun pit\u00e4isi vain jaksaa odottaa?<\/p>\n<p>Saulin kuninkuus sai ik\u00e4v\u00e4n s\u00e4r\u00f6n jo n\u00e4in alussa. Herra nimitt\u00e4in sanoi Samuelin kautta: <em>\u201dEt ole noudattanut Herran, Jumalasi k\u00e4sky\u00e4; muutoin olisi Herra vahvistanut kuninkuutesi ikuisiksi ajoiksi. Nyt kuninkuutesi ei ole pysyv\u00e4. Herra on etsinyt itselleen mielens\u00e4 mukaisen miehen\u201d<\/em> (13:13-14). Saul sai jatkaa kuninkaana, mutta vain v\u00e4liaikaisesti. Kysymys oli Saulin teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja asemasta \u2013 ei pelastavan armon loppumisesta. Vaikka mekin saatamme omasta syyst\u00e4mme ep\u00e4onnistua jossakin asiassa, se ei tarkoita, ett\u00e4 Herra hylk\u00e4isi meit\u00e4 ihmisin\u00e4.<\/p>\n<p>Saulin asema oli kaiken tavoin vaikea edess\u00e4 olevan sodan keskell\u00e4. H\u00e4n menetti Jumalan t\u00e4yden tuen, kansalla ei ollut mit\u00e4\u00e4n aseita ja filistealaiset olivat voimakkaita sotureita (13:15-23). T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa Jumala osoitti armonsa ja voimansa Saulin rohkean ja puhdassyd\u00e4misen pojan kautta. <em>Joonatan<\/em> surmasi filistealaisten vartiojoukon ja Herra vavisutti filistealaisia maanj\u00e4ristyksell\u00e4 niin ett\u00e4 he joutuivat pakokauhun valtaan (14 luku). Niin Israel voitti filistealaiset sill\u00e4 er\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 sodat jatkuivat aina Daavidin p\u00e4iviin saakka (14:52). Israel soti menestyksell\u00e4 my\u00f6s moobilaisia, ammonilaisia, edomilaisia ja Sooban kuninkaita vastaan (14:47) \u2013 kaikkiin ilmansuuntiin. T\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Herra seisoo Israelin rinnalla, vaikka se ei tunnekaan Suojelijaansa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Saul luopuu Herrasta ja Herra Saulista<\/strong><\/p>\n<p>Seuraava ja Saulin itsens\u00e4 kannalta vakavin lankeemus tapahtui sodassa amalekilaisia vastaan. Saul otti saaliikseen sellaista, mink\u00e4 Herra nimenomaan kielsi (15 luku). Mitk\u00e4\u00e4n verukkeet, edes uskonnolliset, eiv\u00e4t kelvanneet syyksi. Saul tieten tahtoen luopui Herrasta. Moni kyll\u00e4 sanoo uskovansa Jumalaan, mutta ei piittaa mit\u00e4\u00e4n Jumalan Sanasta. Joka kielt\u00e4\u00e4 Sanan, kielt\u00e4\u00e4 Herran, koska Sana on Herran puhetta ihmiselle. Jumalaa ei voi tuntea Sanan ohitse, sill\u00e4 silloin ihminen tekee oman ep\u00e4jumalan. Herra sanoi Samuelin kautta: <em>\u201dKoska sin\u00e4 olet hyl\u00e4nnyt Herran sanan, on my\u00f6s h\u00e4n hyl\u00e4nnyt sinut, etk\u00e4 sin\u00e4 en\u00e4\u00e4 saa olla kuninkaana\u201d<\/em> (15:23). Monet opetuslapsetkin loukkaantuivat Jeesuksen koviin puheisiin, mutta Pietari sanoi: <em>\u201dHerra, kenen tyk\u00f6 me menisimme, sill\u00e4 vain sinulla on iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n sanat?\u201d <\/em>(Joh 6:68). Meid\u00e4n ei tule puolustella syntej\u00e4mme eik\u00e4 selitell\u00e4 niit\u00e4 \u2013 me olemme syntisi\u00e4. Mutta juuri sellaisina meill\u00e4 on turvapaikka \u2013 Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen luona. Syntins\u00e4 kielt\u00e4v\u00e4 ei tarvitse Vapahtajaa eik\u00e4 Jumalaa.<\/p>\n<p>T\u00e4h\u00e4n kohtaan liittyy t\u00e4rke\u00e4 ja tunnettu opetus Jumalasta ja h\u00e4nen tahdostaan:\u00a0<em>\u201dHaluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yht\u00e4 hyvin kuin kuuliaisuutta Herran \u00e4\u00e4nelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Tottelemattomuus on taikuuden synti\u00e4 ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalien palvelusta\u201d <\/em>(15:22-23).<\/p>\n<p>Uhrit olivat ihmisen syntien sovittamiseksi ja puutteellisen el\u00e4m\u00e4n t\u00e4ydent\u00e4miseksi. Jumalan ensisijainen tahto ihmist\u00e4 kohtaan on, ett\u00e4 me t\u00e4yt\u00e4mme h\u00e4nen tahtonsa, joka on rakkaus. Uhrit ilman uskoa ja halua kuunnella Jumalan Sanaa ovat t\u00e4ysin hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 ja taikauskoa. Uhrit viittaavat aina lopulta Herraan Jeesukseen ristill\u00e4 ja yl\u00f6snousemuksen tuomaan voittoon synnist\u00e4. Pelkk\u00e4 risti kaulalla ei hy\u00f6dyt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4rkeint\u00e4 on kantaa risti\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4, jossa se antaa el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n<p><em>Saul katui<\/em> ja pyysi anteeksi, mutta h\u00e4nen motiivinsa sille ei ollut v\u00e4\u00e4r\u00e4 teko vaan sen seuraus \u2013 kuninkuuden menetys. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jo itse synti on v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 Herraa kohtaan. Pyyd\u00e4mmek\u00f6 syntej\u00e4mme anteeksi, jotta meid\u00e4n ei tarvitse kantaa niiden katkeria seurauksia, vai siksi, ett\u00e4 olemme tehneet v\u00e4\u00e4rin Herraa ja l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 kohtaan? Saul ei tuntenut aitoa synnintuntoa vaan joutui kohtaamaan Herran tuomion. Mutta vaikka profeetta Samuel julisti ankaran Herran tahdon, h\u00e4n suri Saulin kohtaloa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen heid\u00e4n tiens\u00e4 erosivat pysyv\u00e4sti (15:24-35). Se merkitsi, ett\u00e4 Saul menetti t\u00e4rkeimm\u00e4n tukijansa Samuelin kautta, itse Herran. Voiko vakavampaa tilannetta olla ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4?<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Daavidin nousu, Saulin rappio ja okkultismi<\/strong><\/p>\n<p>Kaikesta t\u00e4st\u00e4 huolimatta Herra ei hyl\u00e4nnyt kansaansa ja siksi h\u00e4n valitsi nuoren paimenpojan, <em>Daavidin uudeksi kuninkaaksi<\/em>. Tietenk\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 ei ollut viel\u00e4 kuninkaaksi, sill\u00e4 edess\u00e4 olivat \u201dOllin oppivuodet\u201d. Kun Samuel voiteli Daavidin ja Daavid sai Herran Hengen, menetti Saul samalla hetkell\u00e4 on oman voitelunsa ja Herran Hengen l\u00e4sn\u00e4olon (16:13-14). Saul sai tilalle riivaajahengen. Uskovan luopumus johtaa usein \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen pimeyteen. Sit\u00e4 kohtaloa ei soisi kenellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Saulin kohdalla Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olo ja kuninkaallinen voitelu vaihtui saatanallisen hengen vaikuttamaksi <em>riivaukseksi <\/em>(riivattu on ihminen, jonka sis\u00e4ll\u00e4 on h\u00e4nt\u00e4 hallitseva pimeyden henkiolento). Saatana joukkoineen on valitettavasti totta. Ihmisest\u00e4 voi tulla riivattu, kun h\u00e4n tietoisesti ja perusteellisesti luopuu Herrasta ja vihkiytyy pimeyden salaisuuksiin ja oppeihin. Esimerkiksi ns. henkiparantajat ja ennustajat ovat riivattuja, jotka tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4\u00e4n saatanallisen hengen voimalla. N\u00e4enn\u00e4isesti he voivat parantaa tai \u201dauttaa\u201d ihmisi\u00e4, mutta samalla he taluttavat uhrinsa kadotuksen portille. Ihmisest\u00e4 tulee sidottu eik\u00e4 h\u00e4n voi vapauttaa itse\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n kulkee kauas Jumalasta ja sokeutuu pimeyden voimasta. Selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ahdistukset vy\u00f6ryv\u00e4t jossakin vaiheessa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Riivaukset ovat yleisi\u00e4 pakanallisissa ja it\u00e4maisissa uskonnoissa. Niinp\u00e4 joogaaminen ja erilaiset it\u00e4maiset, mystiset terapiat ovat suoraa yhteytt\u00e4 pimeyden kanssa. Saatana naamioituu usein valkeuden enkeliksi (ks. 2 Kor 11 luku).<\/p>\n<p>Silti saatanan valta on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen rajattua. Jumala voi yhdell\u00e4 sanalla karkottaa pimeyden pois. Siksi esimerkiksi Daavidin hengellinen soitto karkotti riivaajan Saulista (16:23). Kun tunnustamme syntimme ja saamme synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n ja siunauksen, pimeyden kahleet katkeavat. Jos olemme sis\u00e4isesti riivattuja, siit\u00e4kin Herra voi vapauttaa meid\u00e4t kuten Jeesus ja opetuslapset tekiv\u00e4t. Jos uudelleen palaamme pimeyteen, emme ehk\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan l\u00f6yd\u00e4 valoon ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>N\u00e4in Daavid ja Saul kulkivat aivan p\u00e4invastaisiin suuntiin ja kohtaloihin. Daavid menestyi Saulin sotajoukoissa ja p\u00e4\u00e4si kansan suosikiksi. Luonnollisesti se johti luopumuksessa el\u00e4v\u00e4n Saulin kateuteen, katkeruuteen, vihaan ja murhanhimoon. Daavid joutui pakenemaan Saulin vainoa. Lopulta Saulin viha kasvoi niin suureksi, ett\u00e4 h\u00e4n tappoi 85 pellavakasukkaista pappia ja kaikki heid\u00e4n kaupunkinsa asukkaat imev\u00e4isist\u00e4 alkaen (22:11-23). N\u00e4iden pappien johtaja oli nimitt\u00e4in auttanut Daavidia t\u00e4m\u00e4n h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4 (21:19). Samalla tavalla er\u00e4s toinenkin Saul uhkui murhanhimoa Herran kansaa vastaan \u2013 my\u00f6hemmin h\u00e4nest\u00e4 tuli Paavali. Molemmat Saulit vainosivat itse Herraa: <em>Saul, Saul, miksi vainoat minua?<\/em><\/p>\n<p>Saulin luopumus ja ep\u00e4toivo johti lopulta siihen, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi kuolleidenmanaajan puoleen (28:5-25). Jumala kielsi ankarasti kaikenlaisen noituuden, yhteyden pimeyden voimiin ja yhteyden vainajiin (5 Moos 18:9-14). Nyt Saul turvautui juuri sellaiseen. Manaaja nostatti esille hieman aiemmin kuolleen Samuelin hengen, joka julisti uudelleen Jumalan tuomion Saulille. Kun ihminen kuolee, h\u00e4n ruumiinsa kyll\u00e4 maatuu, mutta h\u00e4nen sielu-henki -persoonansa siirtyy tuonelaan, jossa ilmeisesti on kaksi osastoa \u2013 jumalattomille (vaivan paikka) ja uskoville (paratiisi, kolmas taivas). Henkienmanaaja saattaa toisinaan saada yhteyden kuolleeseen, mutta useimmiten kyseess\u00e4 lienee demonihenki, joka tekeytyy vainajaksi. Monissa uskonnoissa on juuri t\u00e4m\u00e4nkaltaista toimintaa. Esimerkiksi tekniikan huippua edustavat japanilaiset palvovat kotialttareillaan vainajien henki\u00e4 \u2013 jokaisessa kodissa. Lue 5 Moos 18:9-14!<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Saulin kuolema ja itsemurhat<\/strong><\/p>\n<p>Saulin ajallinen el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sodassa filistealaisia vastaan (31 luku). H\u00e4n haavoittui ja teki itsemurhan heitt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 miekkaansa. H\u00e4nen kolme poikaansa mukaan luettuna uskonsankari Joonatan kuolivat samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Israel koki vaikean tappion koko taistelussa.<\/p>\n<p>Heist\u00e4 kaikista Daavid viritti itkuvirren (jousilaulun): <em>\u201dKuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!\u201d<\/em> (2 Sam 1:17-26). Jumala suree jokaista ihmist\u00e4, varsinkin heit\u00e4, jotka luopuivat h\u00e4nest\u00e4. Saulin el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi katkeralla tavalla. Tappion keskell\u00e4 Israelin kansa joutui n\u00e4kem\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4n valintansa raskaat seuraukset. Saul ei ollut sopiva kuninkaaksi. Herra olisi ollut paljon parempi.<\/p>\n<p>Itsemurha on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ep\u00e4toivon ja joskus vihankin ilmenemismuoto. Ihminen ei n\u00e4e en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta vaihtoehtoa. Vaikka tuska olisi kovakin, on silti aina olemassa parempi vaihtoehto. Puhuminen, rukoilu, sielunhoito, psykiatria, l\u00e4\u00e4kkeet, liikunta, ymp\u00e4rist\u00f6nmuutos, jne. yhdess\u00e4 voivat kantaa l\u00e4pi pime\u00e4n ajan ja tuoda valon ja el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hteille. Itsemurha ei koskaan ole ratkaisu. Ihmisen olemassaolo ei p\u00e4\u00e4ty kuolemaan. Se on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tuskallinen j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4ville l\u00e4heisille. Heid\u00e4n tuskansa, surunsa ja ehk\u00e4 syyllisyyskin voivat tuhota heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Itsemurha ei ole yksityisasia.<\/p>\n<p>Moni my\u00f6s miettii, mit\u00e4 tapahtuu itsemurhan tehneelle. Voiko h\u00e4n <em>pelastua<\/em> taivaaseen? Raamattu kielt\u00e4\u00e4 tappamisen ja tappaminen on synti\u00e4 ja syntih\u00e4n johtaa kadotukseen. T\u00e4m\u00e4 on totta lain n\u00e4k\u00f6kulmasta. Mutta Jeesus Kristus sovitti kaikki ihmiskunnan synnit \u2013 my\u00f6s itsemurhat. Se on t\u00e4ytetty! Se on sovitettu! Kysymys on uskosta. Ihminen voi v\u00e4sy\u00e4 t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tahtoa kuoleman kautta pois, Jumalan luokse kotiin. Usko kantaa aina perille. Joku voi tehd\u00e4 itsemurhan kaikesta katkeroituneena ja ep\u00e4toivon uuvuttamana, koska on luopunut el\u00e4v\u00e4st\u00e4 Jumalasta. T\u00e4ll\u00f6in itsemurha on vain luopion el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6s. Ep\u00e4usko ei vie perille. Viime k\u00e4dess\u00e4 itsemurha j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen ep\u00e4varmuuteen. Merkitseek\u00f6 se luopumista Jumalasta? Siin\u00e4 ihminen asettaa vaakalaudalle my\u00f6s ikuisuutensa. Vain Jumala tiet\u00e4\u00e4 kunkin tapauksen. Usko vie aina perille, ep\u00e4usko ei koskaan. Jumala ei koskaan tahdo kenenk\u00e4\u00e4n itsemurhaa. \u00c4l\u00e4 tapa! Se on vain Jumalan sallimus \u2013 ei tahto. Jumala voi lohduttaa ja auttaa ihan jokaista.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Profeetta Samuelin tuoma siunaus, j\u00e4\u00e4hyv\u00e4ispuhe ja kuolema<\/strong><\/p>\n<p>Samulin kuolema kuvataan lyhyesti 25 luvun alussa. H\u00e4n saavutti korkean i\u00e4n ja suuren kunnioituksen. Samuelin j\u00e4\u00e4hyv\u00e4ispuhe on 12 luvussa, joka kannattaa lukea. H\u00e4n oli hyvin poikkeuksellinen Jumalan palvelija. H\u00e4n noudatti Herran tahtoa pienest\u00e4 pit\u00e4en uskollisesti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti. Ainoana s\u00e4r\u00f6n\u00e4 oli h\u00e4nen ep\u00e4onnistuminen poikiensa kasvattajana. Samuel yhdisti koko kansan hajanaisen tuomarien ajan p\u00e4\u00e4tteeksi. H\u00e4n nosti kansan parannukseen, vaikka sittemmin joutui kohtaamaan kansan kuningashaaveet kipe\u00e4ll\u00e4 tavalla. Samuel oli viimeinen tuomari, h\u00e4n oli silta tuomarien ajasta kuninkaiden aikaan ja h\u00e4n oli ensimm\u00e4inen merkitt\u00e4v\u00e4 profeetta (Moosesta lukuun ottamatta). Samuel perusti profeettaviran ja profeettakoulut, joihin profeettojen ryhm\u00e4t viittasivat (10:5-6,10-12, 19:18-24).<\/p>\n<p>Papin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli hoitaa pyh\u00e4kk\u00f6palvelusta ja opettaa kansa tuntemaan Herran lain. Profeetan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli palauttaa kansa noudattamaan Herran tahtoa ja osoittaa konkreettisella ja ajankohtaisella tavalla, miss\u00e4 kohden kansa oli rikkonut ja luopunut. Samuelin my\u00f6t\u00e4 profeetoista tuli jopa pappeja t\u00e4rke\u00e4mpi instituutio Israelin historiassa. Samuel oli my\u00f6s esikuva Jeesuksesta ja h\u00e4nen profeetallisesta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 \u2013 kansan k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4 takaisin Herran puoleen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>SAMUELIN KIRJAT: Profeetta Samuel ja kuninkaat Saul ja Daavid (1 ja 2 Sam) Tuomarien ja Ruutin kirjan j\u00e4lkeen Vanhassa testamentissa tulee vastaan 1-2 Samuelin kirjat. Alun perin kyseess\u00e4 oli yksi, yhten\u00e4inen kirja, joka vain on jaettu kahteen osaan. 1 Samuelin kirja kuvaa viimeisen tuomarin, profeetta Samuelin el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi kohtaamme ensimm\u00e4isen kuninkaan, Saulin nousun [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-179","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/179","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=179"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/179\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=179"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}