{"id":1681,"date":"2015-10-21T08:50:57","date_gmt":"2015-10-21T08:50:57","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=1681"},"modified":"2015-10-21T08:50:57","modified_gmt":"2015-10-21T08:50:57","slug":"2-kor-3-7-uuden-liiton-kirkkaus-ja-sovitus","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=1681","title":{"rendered":"2 Kor 3-7: Uuden liiton kirkkaus ja sovitus"},"content":{"rendered":"<p><strong>TOINEN KORINTTILAISKIRJE: <em>SYD\u00c4NVERELL\u00c4 TOTUUDEN PUOLESTA VALHETTA VASTAAN<\/em><\/strong><\/p>\n<p><strong>Osa II: Uuden liiton kirkkaus ja sovitus luovat uuden ihmisen (3-7 luvut)<\/strong><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Uuden liiton kirkkaus verrattuna vanhaan (3 luku)<\/strong><\/p>\n<p>Paavali vertailee uutta ja vanhaa liittoa, koska seurakuntaan tulleet juutalaiset harhaopettajat vetosivat juuri vanhan liiton t\u00e4rkeyteen ja yrittiv\u00e4t sill\u00e4 turhentaa evankeliumin. Paavali ei kumoa vanhan liiton ja lain merkityst\u00e4 vaan asettaa sen sille kuuluvaan asemaan ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Vanha liitto ja laki olivat toki Jumalasta ja niiss\u00e4 oli oma kirkkautensa, jonka Mooses ja Israelin kansa koki. Sen kirkkaus oli kuitenkin v\u00e4liaikaista, mit\u00e4 kuvasti se, ett\u00e4 kirkkaus katosi Mooseksen peitetyilt\u00e4 kasvoilta. Paavali k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Mooseksen kasvojen \u201dpeitett\u00e4\u201d on ep\u00e4uskon symbolina. Ep\u00e4usko hylk\u00e4\u00e4 molemmat: lain ja evankeliumin. Vanhan liiton lain keskeisen\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli paljastaa ihmisen syntisyys ja synnit, sek\u00e4 tuomita h\u00e4net. Lain edess\u00e4 ihmisen tuli ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, millainen h\u00e4n todella on ja ett\u00e4 h\u00e4n tarvitsee Jumalan uudistavaa armoa. Laki on vaatimus, joka kirjoitettiin kivitauluihin. Se oli \u201dvain\u201d kirjaimia eik\u00e4 antanut voimaa sen toteuttamiseen. Ihminen, joka turvasi vain lakiin, joutui kuolemaantuomituksi. Siksi Paavali nimitt\u00e4\u00e4 lakia kuoleman viraksi.<\/p>\n<p><em>\u201d<u>Kirjain<\/u> tuo kuoleman, mutta <u>Henki<\/u> tekee el\u00e4v\u00e4ksi\u201d <\/em>(3:6) on yksi otollisin lause harhaopeille. Varsinkin ylikarismaattisuudessa ajatellaan, ett\u00e4 Raamattu (= kirjain, mik\u00e4 on kuitenkin aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4 tulkinta) ei anna el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sen sijaan pit\u00e4\u00e4 tavoitella hengen ilmoitusta ja kokemuksia. Kuitenkin \u2013 kirjain merkitsee lakia! Laki ja siihen yksinomaan turvautuminen tuo kuoleman.<\/p>\n<p>Em. lause kiteytt\u00e4\u00e4 <u>lain<\/u> ja <u>evankeliumin<\/u> teht\u00e4vien syv\u00e4n eroavaisuuden. Kun laki paljastaa synnin ja tuomitsee meid\u00e4t kuolemaan, se ajaa meid\u00e4t Jumalan armon, Kristuksen luokse. Se, mik\u00e4 on ihmiselle mahdotonta, tulee mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen persoonassa, el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ristinkuolemassa ja yl\u00f6snousemuksessa. Laki on ulkonainenk\u00e4sky ja ohje, mutta evankeliumi antaa sis\u00e4isen armon, el\u00e4m\u00e4n, rakkauden ja Pyh\u00e4n Hengen. Juuri Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 on Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo ja voima, jonka kautta voimme Kristuksessa t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lakia, ts. el\u00e4\u00e4 Jumalan tahdon mukaisesti. Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4 Jumalan rakkauden laki on kirjoitettu korinttilaisten ja meid\u00e4n syd\u00e4miimme.<\/p>\n<p>Vanhassa liitossa oli lain rinnalla esill\u00e4 evankeliumi \u2013 syntiuhrien muodossa. Vanhassakin liitossa elettiin (ennakoivan) armon varassa. Syntiuhrit olivat vajavaisia esikuvia Kristuksen uhrista ristill\u00e4. Kun t\u00e4ydellisen uhrin aika koitti, vanhaa liittoa ei en\u00e4\u00e4 tarvittu. Vanhan liiton seremonia- ja uhrilait t\u00e4yttyiv\u00e4t ja lakkasivat Kristuksessa. Vanhan liiton moraalilaki on yh\u00e4 voimassa: se ohjaa oikeaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n, paljastaa syntimme ja muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 vain Kristuksen ristinty\u00f6n kautta meill\u00e4 on pelastus. Laki on yh\u00e4 voimassa ja se tuomitsee kadotukseen ne, jotka hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t Kristuksen armon. Sen sijaan uskovat saavat armon Kristuksessa, joka k\u00e4rsi rangaistuksen puolestamme.<\/p>\n<p>Ne, jotka haluavat pit\u00e4\u00e4 kiinni vanhasta liitosta ja laista \u2013 tulkittuna niin, ett\u00e4 ihminen voisi sen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja pelastaa itsens\u00e4 \u2013 torjuvat evankeliumin ja ovat paatumuksessa. Muodollisesti ja ulkokultaisesti he esiintyv\u00e4t hurskaina ihmisin\u00e4, mutta tosiasiassa he kielt\u00e4v\u00e4t synnin vakavuuden, sek\u00e4 minimoivat Jumalan pyhyyden syntisen ihmisen tasolle. Uskonto on vain peite synniss\u00e4 el\u00e4miseen. Ja juuri siksi maailma on t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia \u201dtee-se-itse\u201d uskontoja ja \u201dpeitteit\u00e4\u201d, jotka est\u00e4v\u00e4t n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 totuuden ihmisest\u00e4 ja Jumalasta.<\/p>\n<p>Ja juuri t\u00e4t\u00e4 samaa julistivat Korinttiin tulleet v\u00e4\u00e4r\u00e4t opettajat. Kuitenkin heid\u00e4n julistuksensa \u201dkirkkaus\u201d oli aivan mit\u00e4t\u00f6nt\u00e4 uuden liiton evankeliumin kirkkauden ja Hengen rinnalla. Jeesuksesta tehtiin korkeintaan lain t\u00e4ytt\u00e4misen esikuva tai mystikko.<\/p>\n<p>Evankeliumi antaa meille uuden liiton kirkkauden Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Evankeliumi ei ole teoria, utopia tai kaunis ajatus ikuisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja rakkaudesta. Se on Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon todellisuutta ihmisen syd\u00e4mess\u00e4. Uskoon tulossa alkaa syv\u00e4llinen muutosprosessi, joka jatkuu l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n ja johtaa lopulta t\u00e4ydelliseen muuttumiseen kirkkaudessa. <em>\u201dHerra on Henki, ja miss\u00e4 Herran Henki on, siell\u00e4 on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. T\u00e4m\u00e4n saa aikaan Herra, joka on Henki.\u201d <\/em>(3:17-18).<\/p>\n<p>Kristityn kasvu on 1) yh\u00e4 syvenev\u00e4\u00e4 oman syntisyyden tuntemista sek\u00e4 2) yh\u00e4 suurempaa Jumalan armon ja rakkauden tuntemista ja soveltamista. Uuden liiton todellisuus alkaa ajassa mutta t\u00e4ydellisen\u00e4 saamme kokea sen vasta kirkkaudessa. \u201d<em>Muuttuminen<\/em>\u201d-sana on kreikan tekstiss\u00e4 \u201d<em>metamorfos<\/em>\u201d (kuva perhosen toukan muuttumisesta perhoseksi).<\/p>\n<p>Vapaudella Paavali tarkoittaa kristityn 1) vapautta synnin hallintavallasta (ei synnist\u00e4), 2) kadotustuomiosta (ei synnin ajallisista seurauksista) ja 3) saatanan vallasta ja sidoksista (ei sen kaikista hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 ja vaikutuksista). Vapaus ei tarkoita lain tai Raamatun sivuuttamista ja el\u00e4mist\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u201dHengen johdatuksen\u201d mukaan. Juuri Raamatun Sana on Pyh\u00e4n Hengen ty\u00f6v\u00e4line kaikkeen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja hengellisyyteen.<\/p>\n<p>Suomessa ei ole sellaista juutalaisvaikutteista harhaopetusta kuin Korintissa koettiin. Kuitenkin lakihenkisyys, ts. muodollinen uskonnollisuus, luottamus omiin tekoihin ja synnin v\u00e4h\u00e4tteleminen ovat osa syntist\u00e4 ihmisluontoamme. Siksi kirkon ja her\u00e4tysliikkeiden historiassa ja nykyisyydess\u00e4 on aina ollut ja on yh\u00e4 vaarana kangistua lakihenkisyyteen ja perinn\u00e4iss\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Aarre saviastioissa (4 luku)<\/strong><\/p>\n<p>Lakihenkinen kunnian ja menestyksen teologia edellytt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 uskonnollinen menestys n\u00e4kyy runsaina ajallisina Jumalan siunauksina \u2013 terveyten\u00e4, rikkautena, maineena, hyv\u00e4n\u00e4 asemana yhteiskunnassa ja seurakunnassa, ulkonaisena voimana ja auktoriteettina,<\/p>\n<p>Vastoin t\u00e4t\u00e4 \u2013 Paavalin ristinevankeliumin mukaan kirkkaus onkin k\u00e4tkettyn\u00e4 heikkoihin, hauraisiin ihmisiin: <em>\u201dT\u00e4m\u00e4 aarre on meill\u00e4 saviastioissa, jotta n\u00e4ht\u00e4isiin tuon valtavan voiman olevan per\u00e4isin Jumalasta eik\u00e4 meist\u00e4.\u201d <\/em>(4:7). Sellainen oli Kristuskin ristill\u00e4: inhimillisesti heikko saviastia!<\/p>\n<p>N\u00e4iss\u00e4 opetuksissa tulee syv\u00e4llisell\u00e4 tavalla ilmi kristityn el\u00e4m\u00e4n ja palveluty\u00f6n koko todellisuus: Me kuljemme Kristuksen voittosaattueessa osallisina maailman suurimmasta ja ihanimmasta kirkkaudesta, itse Jumalasta Pyh\u00e4ss\u00e4 Hengess\u00e4. Tuo evankeliumin todellisuus, suunnaton aarre on meiss\u00e4 ja se muuttaa meit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. Ja silti, me olemme hauraita, heikkoja saviastioita, jotka koemme s\u00e4rkymist\u00e4, rikkin\u00e4isyytt\u00e4, ep\u00e4onnistumisia, kipua, el\u00e4m\u00e4n ahdistuksia, sairautta ja kuolemaa. Olemme maan tomua ruumiimme osalta. Ja silti, kuitenkin, Jumalan kirkkaus on totta. Sellainen on my\u00f6s kristillinen seurakunta \u2013 saviastia, jossa on aarre.<\/p>\n<p>T\u00e4t\u00e4 kristityn ihmisen ja seurakunnan todellisuutta ja j\u00e4nnitett\u00e4 Paavali kuvaa kertomalla<br \/>\noman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja palveluty\u00f6ns\u00e4 haasteista ja vaikeuksista: h\u00e4n on heikko saviastia, mutta silti osallinen evankeliumin kirkkaudesta; h\u00e4n ahtaalla, mutta ei umpikujassa, neuvoton mutta ei toivoton; vainottu mutta ei hyl\u00e4tty; maahan ly\u00f6ty mutta ei tuhottu; alttiina kuolemalle mutta Kristuksessa el\u00e4v\u00e4; kuoleman oma mutta yl\u00f6snousemuksesta osallinen!<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Kirkkauden toivo kuoleman edess\u00e4 (4:16 \u2013 5:10)<\/strong><\/p>\n<p><em>\u201dSen t\u00e4hden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sis\u00e4inen ihmisemme uudistuu p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 hetkellinen ja v\u00e4h\u00e4inen ahdinkomme tuottaa meille m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suuren, ikuisen kirkkauden. Emmek\u00e4 me kiinnit\u00e4 katsettamme n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n vaan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 kest\u00e4\u00e4 vain aikansa mutta n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ikuisesti.\u201d <\/em>(4:16-18)<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 on yksi Raamatun hienoimmista ja t\u00e4rkeimmist\u00e4 rohkaisuista meille, jotka Jumalan lapsina koemme heikkoutta, sairauksia, vanhenemista ja kerran fyysisen kuoleman. Meid\u00e4n ei tule lannistua eik\u00e4 masentua! Miksi?<\/p>\n<ul>\n<li>Me olemme paljon enemm\u00e4n kuin vain materiaa \u2013 meiss\u00e4 on ikuinen sielu\/henki.<\/li>\n<li>Meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme on ikuisen Luojan k\u00e4siss\u00e4.<\/li>\n<li>Fyysinen vanheneminen ja haurastuminen on osa ajallista el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta se on vain silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ys iankaikkisuuden keskell\u00e4.<\/li>\n<li>N\u00e4kyv\u00e4 maailma ja materia eiv\u00e4t ole el\u00e4m\u00e4n ja olemassaolon perusta vaan sen yksi, v\u00e4liaikainen ilmenemismuoto.<\/li>\n<li>N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n Jumalan todellisuus (Henki) ja taivas ovat iankaikkisia. El\u00e4m\u00e4 perustuu n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n Luojaan ja kumpuaa h\u00e4nest\u00e4 iankaikkisesti.<\/li>\n<li>Olemme matkalla kohti ikuista kirkkautta ja t\u00e4ydellisyytt\u00e4.<\/li>\n<li>Me saamme suunnata syd\u00e4memme, ajatuksemme, sanamme ja tekomme n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, iankaikkisen Jumalan mukaisesti ja el\u00e4\u00e4 luottavaisesti t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Toisessa Korinttilaiskirjeess\u00e4 Paavali puhuu erityisen paljon kuolemasta. H\u00e4n koki monia hetki\u00e4, jolloin h\u00e4n oli kuolemanvaarassa. Kuolema on osa el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, kristityllekin. Lis\u00e4ksi t\u00e4ll\u00e4 teemalla Paavali kumoaa v\u00e4\u00e4rien opettajien t\u00e4ysin mielett\u00f6m\u00e4n opetuksen l\u00e4hes ikuisesta ja t\u00e4ydellisest\u00e4 ajallisesta hyvinvoinnista ja onnesta maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<p>El\u00e4m\u00e4mme suurimpia kysymyksi\u00e4 on, miten suhtaudumme kuolemaan. Moni ihminen kielt\u00e4ytyy ajattelemasta asiaa ja el\u00e4\u00e4 kuin ei kuolisi koskaan. T\u00e4m\u00e4 viestii pelosta ja ep\u00e4tietoisuudesta. Kuolema on uhka, joka vie mielekkyyden ajallisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Siksi moni ihminen kokee ahdistusta, masennusta, ep\u00e4toivoa, tarkoituksettomuutta. Tuntemuksille voi olla muitakin syit\u00e4. Vasta Jumalan tunteminen muuttaa tilanteen. Kristus on kuoleman voittaja. Uskovalle kuolema on kotiinp\u00e4\u00e4sy. On turvallista ja mielek\u00e4st\u00e4 el\u00e4\u00e4, kun tiet\u00e4\u00e4 olevansa matkalla kotiin. Silti kuoleminen on vaikea prosessi, jonka haluaisimme v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. El\u00e4mme ajallisen ja ikuisen j\u00e4nnitteess\u00e4.<\/p>\n<p>Terve tasapaino ajallisen el\u00e4m\u00e4n ja iankaikkisuuden v\u00e4lill\u00e4 tulee esille Paavalin koskettavassa kuvauksessa: <em>\u201dMe tied\u00e4mme, ett\u00e4 vaikka t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on meit\u00e4 varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmisk\u00e4tten ty\u00f6t\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollessamme huokailemme ja kaipaamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 pukeutumaan taivaalliseen asuumme\u2026 Me huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 k\u00e4tkisi sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sen, mik\u00e4 on kuolevaista. Olemme siis turvallisella mielell\u00e4.\u201d<\/em> (5:1-6)<\/p>\n<p>Vaikka kaipaamme kirkkauteen, olemme kiinni t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4: emme haluasi riisuutua \u2013 emme haluaisi luopua t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, vaikka se on kovin vajavaista. Pelk\u00e4\u00e4mme sairauksia ja kuolemaa, vaikka Kristuksessa kuolema onkin voitto ja ovi kotiin. T\u00e4m\u00e4 on inhimillist\u00e4 ja lienee jopa Jumalan hyv\u00e4 tarkoitus: Jos el\u00e4isimme vain ajatellen ikuisia, emme osaisi el\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja hetke\u00e4. Jos taas meill\u00e4 ei olisi ikuisuutta, t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 ja hetki olisi vailla merkityst\u00e4, koska lopulta kuolema tekisi kaiken tyhj\u00e4ksi. <em>Mutta nytp\u00e4 \u2013 Kristuksessa \u2013 meill\u00e4 on molemmat: t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ja ikuinen el\u00e4m\u00e4!<\/em><\/p>\n<p>Jumala on l\u00e4sn\u00e4 ajallisessa ja ikuisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Saamme jo nyt opetella el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan hyv\u00e4n tahdon mukaan. Se kannattaa, sill\u00e4 Jumalan tahto on rakkaus, rauha ja ilo. Se kannattaa, sill\u00e4 lopulta astumme <em>Kristuksen tuomioistuimen eteen <\/em>(5:10). Siell\u00e4 hyv\u00e4t teot palkitaan ja pahat teot palavat tuhkaksi \u2013 me pelastumme kuitenkin armosta, Kristuksen ansiosta (1 Kor 3:10-15). Kristuksen tuomioistuin on uskoville armoistuin.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Sovitus ja sen julistaminen (5:11 \u2013 6:2)<\/strong><\/p>\n<p><em>\u201dSill\u00e4 Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsens\u00e4 kanssa eik\u00e4 lukenut heille heid\u00e4n rikkomuksiaan, ja h\u00e4n uskoi meille sovituksen sanan.\u201d <\/em>(5:19) \/ 1938 k\u00e4\u00e4nn\u00f6s.<\/p>\n<p>Tuo sana \u201dsovitus\u201d on viisi kertaa jakeissa 5:18,19,20. Alkuteksti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nimenomaan sanaa <em>sovitus<\/em>. Kirkkoraamatun (1992) k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 sana <em>sovinto<\/em> on melkoinen laimennus siit\u00e4, mit\u00e4 ristill\u00e4 tapahtui. Sovinto tarkoittaa l\u00e4hinn\u00e4, ett\u00e4 \u201dollaan kavereita\u201d. Vasta sovitus tuottaa sovinnon Jumalan ja ihmisen v\u00e4lille. Sovitus on kaiken ydin ja kaiken kattava Jumalan tekem\u00e4 pelastusteko. Siit\u00e4 seuraa monia vaikutuksia, joista sovinto on \u201dvain\u201d yksi.<\/p>\n<p><em><strong>Sovitus<\/strong> <\/em>tarkoittaa t\u00e4ysimittaisesti sit\u00e4, mit\u00e4 ristill\u00e4 tapahtui ja mit\u00e4 se vaikutti Jumalan ja ihmisen v\u00e4liseen suhteeseen. Se osoittaa, ett\u00e4 synti on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vakava, kuolemanvakava rikos rakkautta ja pyhyytt\u00e4 vastaan. Sovitus tarkoittaa syntiemme t\u00e4ysimittaista ja lopullista k\u00e4sittely\u00e4 niin, ett\u00e4 Jeesus Kristus ottaa kaikki ihmiskunnan synnit kannettavakseen ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4n olisi niist\u00e4 syyllinen. Se merkitsee tuomion ja rangaistuksen langettamista ja t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6panoa aina kuolemaan ja eron kokemiseen Is\u00e4st\u00e4 ja kadotukseen saakka. Sovituksen t\u00e4hden saamme vapauden ja anteeksiannon ja uuden, ikuisen el\u00e4m\u00e4n. Sovituksen my\u00f6t\u00e4 meid\u00e4t puetaan Kristuksen vanhurskauteen.<\/p>\n<p>Kristillisen uskon suuri p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on sovitus \u2013 ja sen my\u00f6t\u00e4 kahden toisiaan vastaan taistelevan osapuolen keskin\u00e4inen <em><strong>sovinto<\/strong><\/em>. Jokainen ihminen ja koko ihmiskunta on kapinassa Luojaansa vastaan. Ihminen ei kykene eik\u00e4 edes halua sovintoa Jumalan kanssa. Siksi Jumala on aloitteellinen: H\u00e4n sovittaa meid\u00e4t itsens\u00e4 kanssa. Sovitus tuottaa kapinan ja vihollisuuden tilalle sovinnon ja rauhan. Syntien sovitus on sovinnon perusta. Anteeksianto puhdistaa p\u00f6yd\u00e4n.<\/p>\n<p>Ihminen, joka on sovitettu Jumalan kanssa, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sovinnon itsens\u00e4 ja l\u00e4himm\u00e4istens\u00e4 kanssa. Kun ihminen kokee olevansa Jumalan hyv\u00e4ksym\u00e4 ja rakastama, h\u00e4n voi hyv\u00e4ksy\u00e4 itsens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 vaikuttaa my\u00f6s ihmissuhteisiin. H\u00e4n saa mahdollisuuden hyviin ihmissuhteisiin. Ne eiv\u00e4t toteudu t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4isesti, koska ihminen on syntinen ja riitakumppani ei ehk\u00e4 omista Jumalan rakkautta syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n. Vasta taivaassa saamme kokea t\u00e4ydellist\u00e4 yhteytt\u00e4, yst\u00e4vyytt\u00e4 ja rakkautta.<\/p>\n<p>Paavali opettaa sovituksesta, koska h\u00e4n haluaa muistuttaa korinttilaisia siit\u00e4, mist\u00e4 uskossa on syvimmilt\u00e4\u00e4n kysymys. Korintissa sovitus ja keskin\u00e4inen yhteys olivat katkolla, varsinkin v\u00e4\u00e4rien opettajien ansiosta.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Ydinsanoma<\/em><\/strong><\/p>\n<p>2 Kor 5:18-20 on Raamatun ydinjae. Se on yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 kuin Joh 3:16. Siin\u00e4 on valtava ydinvoima, joka pelastaa ihmisen ja antaa meille ydinteht\u00e4v\u00e4n: julistaa sovituksen sanaa. Siin\u00e4 on Jumalan suuri salaisuus: H\u00e4n on tullut ihmiseksi \u2013 <em>\u201dSill\u00e4 Jumala oli Kristuksessa\u201d<\/em> ja sovitti meid\u00e4t ristill\u00e4. Siin\u00e4 on my\u00f6s suuri vaiettu totuus ihmisest\u00e4: olemme syntisi\u00e4 ja turmeltuneita.<\/p>\n<p>Sovituksen sana kuuluu jokaiselle ihmiselle. Ajattele: Jumala on sovittanut jokaisen ihmisen! Jumala ei j\u00e4\u00e4 kantamaan vihaa eik\u00e4 katkeruutta ket\u00e4\u00e4n kohtaan. H\u00e4n vapauttaa itsens\u00e4 sellaisesta. Voimme kertoa sovituksesta jopa pahimmalle vihamiehelle. Se on rakkautta ja vapauttaa meid\u00e4tkin vihasta ja katkeruudesta.<\/p>\n<p>Silti kaikki eiv\u00e4t ota vastaan sovituksen sanaa eiv\u00e4tk\u00e4 pelastu: <em>\u201dMe vetoamme teihin \u2013 ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se j\u00e4\u00e4 turhaksi! Juuri nyt on oikea hetki, pelastuksen p\u00e4iv\u00e4!\u201d<\/em> (6:1). Sovitus on voimassa vain Kristuksessa. Jos ihminen j\u00e4tt\u00e4ytyy Kristuksen ulkopuolelle, h\u00e4n ei hy\u00f6dy mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nenkin synnit on sovitettu. P\u00e4invastoin: torjuessaan Jumalan armon ja rakkau-den Kristuksessa, ihminen lis\u00e4\u00e4 syyllisyytt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Ent\u00e4 ne, jotka eiv\u00e4t kuule sovituksen sanaa \u2013 miten heid\u00e4n k\u00e4y? Emme tied\u00e4 aivan suoraa vastausta. Tied\u00e4mme toki, ett\u00e4 Jumala tahtoo jokaisen pelastumista ja on sovittanut jokaisen ihmisen Kristuksessa. Voimme olettaa, ett\u00e4 Jumala tavalla tai toisella, jota me emme tied\u00e4, antaa jokaiselle ihmiselle aidon mahdollisuuden pelastua (joko ajassa tai tuonelassa)<\/p>\n<p>Apostoli Paavalilla oli suurenmoinen teht\u00e4v\u00e4 ja virka: sovituksen sanan julistaminen. Sin\u00e4kin olet Kristuksen l\u00e4hettil\u00e4s!<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>Uusi ihmisyys Kristuksessa<\/strong><\/p>\n<p><em>\u201dNiinp\u00e4 emme en\u00e4\u00e4 arvioi ket\u00e4\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n inhimilliselt\u00e4 kannalta\u2026 Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka on Kristuksen v\u00e4lityksell\u00e4 sovittanut meid\u00e4t (tehnyt kanssamme sovinnon)\u201d <\/em>(5:16-18)<\/p>\n<p>Paavali koki t\u00e4m\u00e4n erityisen syv\u00e4sti. H\u00e4n oli fariseus, Jumalan kansan vainoaja ja murhaaja, mutta sai Kristuksessa k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suuren armon. H\u00e4n sai kaiken anteeksi. Jumala synnytti h\u00e4ness\u00e4 jotain uutta, olennaista. Herra kutsui h\u00e4net julistamaan evankeliumia, jopa apostolina!<\/p>\n<p>Aito kristillinen usko merkitsee todellista yhteytt\u00e4 Jumalaan ja sen my\u00f6t\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 muutosta ihmisess\u00e4. Paavalin tavoin jokainen meist\u00e4 on saanut kaiken v\u00e4\u00e4r\u00e4n anteeksi. Meist\u00e4 on tullut Jumalan lapsia ja Jumalan kirkkauden valtakunnan kansalaisia. Synti ei en\u00e4\u00e4 hallitse meit\u00e4 niin kuin ennen. Uskovina alamme huomata meiss\u00e4 olevaa synti\u00e4, kipuilemaan sit\u00e4 ja jossain m\u00e4\u00e4rin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo Kristuksen, Pyh\u00e4n Hengen ja Sanan kautta luo meiss\u00e4 uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4. Ja kerran, lopulta meist\u00e4 tulee olemuksellisesti t\u00e4ydellisi\u00e4, synnitt\u00f6mi\u00e4. <em>Katso: sin\u00e4 olet jo nyt uusi luomus, joka kerran tulee t\u00e4ydelliseksi!<\/em> Nyt me olemme astioita savenvalajan k\u00e4siss\u00e4. El\u00e4m\u00e4 uskossa on lep\u00e4\u00e4mist\u00e4 Jumalan k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n<p>Paavalia olisi voitu syytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen menneisyyden teoista. Korinttilaisillakin oli hyvin kirjava tausta, kuten my\u00f6s monilla meist\u00e4. Ei-uskovien on vaikea, jopa mahdotonta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 usko on tuonut todellista muutosta. Ent\u00e4 me? Olemmeko me valmiita n\u00e4kem\u00e4\u00e4n seurakuntalaiset uusina Jumalan luomuksina, vai muistelemmeko menneit\u00e4?<\/p>\n<p>Sielunhoidossakin t\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma on t\u00e4rke\u00e4: Jumalassa jokainen on uusi luomus. Jumala on jo aloittanut hyv\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 ja varmasti vie sen kerran p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Vaikka nyt tuntisimme kipua, rikkin\u00e4isyytt\u00e4 ja ahdistusta, olemme sittenkin Jumalan hyviss\u00e4 k\u00e4siss\u00e4. Vaikka menneisyyden kipe\u00e4t muistot painaisivat mielt\u00e4, ne ovat jo Kristuksessa anteeksiannetut, kun olemme ne tunnustaneet. Anteeksiantamus ei pyyhi pois muistojamme, mutta antaa levollisuuden el\u00e4\u00e4 niiden kanssa. Syntien muistaminen varjelee meit\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 emme niin helposti toista niit\u00e4 uudelleen. Taistelemme my\u00f6s syntitapojen kanssa, joihin lankeamme aina uudelleen. Silloinkin saamme olla luottavaisia: Jumala antaa anteeksi ja kerran p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 meid\u00e4t vapaiksi.<\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>Oikea usko ja asenne auttavat kest\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n vaikeuksissa ja ahdingoissa (6:1-10, 7:5)<\/strong><\/p>\n<p>Paavali puolustautui v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 opetusta vastaan ja antoi samalla aidon ja realistisen kuvan siit\u00e4, miten evankeliumi vaikuttaa ja miten se ei vaikuta el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo merkitsee, ett\u00e4 ihminen ei ole koskaan yksin. H\u00e4n voi kulkea l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n ja palveluty\u00f6n haasteiden. Evankeliumi antaa sis\u00e4ist\u00e4 voimaa kohdata maailma, mutta evankeliumi ei v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti muuta maailmaa helpommaksi tai mukavammaksi paikaksi el\u00e4\u00e4. Jumalan kanssa kulkeminen voi jopa merkit\u00e4 syrjint\u00e4\u00e4, halveksuntaa, vainoa, jopa kuolemanvaaraa. T\u00e4llaisen opetuksen ja todellisuuden valossa menestysteologia ja kunnianteologia osoittautuivat valheeksi.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Kristilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja uskoon sis\u00e4ltyy monia paradokseja<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Ne ovat asioita, jotka vaikuttavat p\u00e4invastaisille, mutta jotka ovat silti yht\u00e4 aikaa todellisuutta:<\/p>\n<ul>\n<li>Kristus on Jumala ja ihminen<\/li>\n<li>Raamattu on Jumalan Sana ja samalla ihmisten kirjoittama sana<\/li>\n<li>uskova on syntinen ja vanhurskautettu<\/li>\n<li>olemme <em>\u201dmurheellisia mutta aina iloisia\u201d <\/em>(6:10)<\/li>\n<li>olemme <em>\u201dk\u00f6yhi\u00e4 mutta teemme monia rikkaiksi\u201d<\/em> (6:10)<\/li>\n<li><em>\u201dmeill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, mutta omistamme kaiken\u201d<\/em> (6:10)<\/li>\n<\/ul>\n<p>N\u00e4m\u00e4 ovat saman todellisuuden eri puolia. N\u00e4emme ne paradokseina, ristiriitaisina mahdottomuuksina, koska kykymme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 on vajavainen. Todellisuus ei riipu meid\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4mme. Se on siit\u00e4 huolimatta, ymm\u00e4rr\u00e4mmek\u00f6 me sit\u00e4 vai emme.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Rakkaus avartaa, itsekkyys ahdistaa (6:11 \u2013 7:4)<\/strong><\/p>\n<p>Paavali rakasti korinttilaisia ja taisteli heid\u00e4n puolestaan. Kristus antoi t\u00e4m\u00e4n voiman. Sen sijaan korinttilaisilla ja v\u00e4\u00e4rill\u00e4 opettajilla oli vaikeuksia rakastaa Paavalia. Paavali halusi sulkea heid\u00e4t syliins\u00e4, mutta toiset halusivat ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 h\u00e4net pois. Paavali totesi: <em>syd\u00e4memme on avara, siin\u00e4 on teille tilaa. Mutta sen sijaan teid\u00e4n syd\u00e4menne on ahdas\u2026 avartukaa tekin!\u201d <\/em>(6:11-13). Jumalan rakkaus haluaa sulkea kaikki ihmiset syliins\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Synti ja ep\u00e4jumalanpalvelus kuihduttavan uskon ja rakkauden<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Paavali alkoi puhua ihmisten liian l\u00e4heisist\u00e4 suhteista ep\u00e4uskoisiin ja ep\u00e4jumalanpalvelukseen (6:14-18). Korinttilaiset olivat uskossaan nuoria ja heid\u00e4n taustansa oli syv\u00e4sti <em>el\u00e4\u00e4 kuin korinttilainen<\/em>. T\u00e4m\u00e4 piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n monenlaista moraalittomuutta ja ep\u00e4jumalanpalvelusta.<\/p>\n<p>Paavali ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 synti ja yhteys pimeyden voimiin saivat ihmiset luopumaan Jumalan avarasta rakkaudesta. Korinttilaisten tuli tehd\u00e4 parannus. Silloin Jumalan rakkaus saisi valloittaa heid\u00e4t ja he n\u00e4kisiv\u00e4t Paavalin rakastavana hengellisen\u00e4 is\u00e4n\u00e4, joka on valmis uhrautumaan heid\u00e4n hyv\u00e4ksi.<\/p>\n<p>Mit\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 liian l\u00e4heiset suhteet ep\u00e4uskoisiin ja pimeyden voimiin? Paavali tarkoitti t\u00e4ll\u00e4 kahta eri asiaa: 1) uskovan ei tule el\u00e4\u00e4 moraalittomasti, synnin vallassa niin kuin ep\u00e4uskoiset, sill\u00e4 seura tekee kaltaisekseen ja 2) uskova ei saa osallistua ep\u00e4jumalanpalvelusrituaaleihin, vaikka ne olivat yleisi\u00e4 ja tavallisia sosiaalisen kanssak\u00e4ymisen muotoja ja tapahtumia.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong><em>Uskovien ja ei-uskovien syv\u00e4 kumppanuus<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Paavali varoitti my\u00f6s n\u00e4in: <em>\u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 ryhtyk\u00f6 ep\u00e4uskoisten aisapariksi\u201d <\/em>(6:14). Aisaparina oleminen nousee kuvasta, jossa kaksi h\u00e4rk\u00e4\u00e4 kytket\u00e4\u00e4n samaan aisaan rinnakkain vet\u00e4m\u00e4\u00e4n kynt\u00f6auraa tai vankkuria. Jotta ty\u00f6 sujuisi, h\u00e4rkien pit\u00e4\u00e4 kulkea samaan suuntaan. Jos ne kulkevat eri suuntiin, siit\u00e4 ei tule mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n kielikuvan ja Raamatun yleisen opetuksen mukaan voimme todeta, ett\u00e4 uskovan ei tulisi avioitua ei-uskovan kanssa, koska syvimmilt\u00e4\u00e4n heill\u00e4 on erilainen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohta, erilaiset arvot ja erilainen el\u00e4m\u00e4ntapa. Ennemmin tai my\u00f6hemmin t\u00e4m\u00e4 erilaisuus, jopa vastakkaisuus tulee esille ja johtaa syviin ristiriitoihin, kenties jopa luopumukseen. Samasta syyst\u00e4 uskovan ei ehk\u00e4 kannata ryhty\u00e4 muuhunkaan eritt\u00e4in sitovaan ja l\u00e4heiseen yhteyteen ei-uskovan kanssa. Mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tilanteet ovat, on pohdittava tapauskohtaisesti.<\/p>\n<p>T\u00e4ll\u00e4 opetuksella Paavali <u>ei<\/u> tarkoita kielt\u00e4\u00e4 ihmisten normaalia, arkista kanssak\u00e4ymist\u00e4 ja yst\u00e4vyytt\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 tai perhesuhteiden hoitamista. Meid\u00e4n tulee el\u00e4\u00e4 ihmisten keskell\u00e4, kohdata heit\u00e4 ja osoittaa kristillist\u00e4 rakkautta.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Murhe muuttuu iloksi (7:4-16)<\/strong><\/p>\n<p>Paavalilla oli syv\u00e4 murhe korinttilaisista. H\u00e4n joutui puhuttelemaan heit\u00e4 ankarasti, mik\u00e4 sekin oli tuottanut murhetta h\u00e4nelle ja kuulijoille. Ongelmia, huolia ja murheita oli siis yllin kyllin. Samalla Paavali jo tunsi huojennusta seurakunnan p\u00e4\u00e4joukosta. Kirjeet ja monet kontaktit olivat tuottaneet tulosta: <em>\u201dJumalan mielenmukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sill\u00e4 se johtaa pelastukseen\u201d <\/em>(7:10).<\/p>\n<p>Jumalalla on ratkaisun avaimet. Meid\u00e4n tulee tarttua mahdollisuuksiin ja kulkea l\u00e4pi prosessin, jossa tilanteet voivat lopulta ratketa parhain p\u00e4in. Tuo prosessi ei ole aina helppo tai mukava. Pahinta olisi olla tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ja sopeutua tilanteeseen. Jos Paavali olisi ajatellut, tehk\u00f6\u00f6t korinttilaiset mit\u00e4 lyst\u00e4\u00e4v\u00e4t, heille olisi k\u00e4ynyt huonosti ja Paavalin oma syd\u00e4n olisi j\u00e4\u00e4tynyt.<\/p>\n<p>Parhaimmillaan Jumalan mielenmukainen murhe johtaa ihmisen pelastumiseen. El\u00e4m\u00e4n tosiasioiden kohtaaminen ja oman avuttomuuden ymm\u00e4rt\u00e4minen voivat k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ihmisen Jumalan puoleen. Murheen keskell\u00e4 ihminen saa tarttua iankaikkisen Jumalan k\u00e4teen.<\/p>\n<p><strong><em>\u00a0<\/em><\/strong><\/p>\n<p><strong><em>Paavali sai kokea lohdutusta ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ilon kuljettuaan l\u00e4pi murheen tien:<\/em><\/strong><\/p>\n<p>Paavalia lohduttivat monet seikat: Jumala (7:6), Tituksen tulo (7:6-7,13), hyv\u00e4t uutiset (7:7), parannuksen tekeminen (7:10) ja korinttilaisten osoittama luottamus (7:12-13).<\/p>\n<p>Ent\u00e4 me? Miten me voimme l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lohdutuksen ja ilon itsellemme\u2026 tai antaa niit\u00e4 l\u00e4himm\u00e4isillemme? Voimme rukoilla, lukea Sanaa, tarjota yst\u00e4vyytt\u00e4, kertoa hyvi\u00e4 uutisia, tehd\u00e4 parannusta ja turvautua anteeksiantoon, osoittaa kiitollisuutta ja turvautua kristilliseen toivoon, joka merkitsee varmuutta murheen loppumisesta ja ilon alkamisesta.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>TOINEN KORINTTILAISKIRJE: SYD\u00c4NVERELL\u00c4 TOTUUDEN PUOLESTA VALHETTA VASTAAN Osa II: Uuden liiton kirkkaus ja sovitus luovat uuden ihmisen (3-7 luvut) &nbsp; Uuden liiton kirkkaus verrattuna vanhaan (3 luku) Paavali vertailee uutta ja vanhaa liittoa, koska seurakuntaan tulleet juutalaiset harhaopettajat vetosivat juuri vanhan liiton t\u00e4rkeyteen ja yrittiv\u00e4t sill\u00e4 turhentaa evankeliumin. Paavali ei kumoa vanhan liiton ja lain [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-1681","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1681","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1681"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1681\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1681"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}