{"id":1083,"date":"2015-09-20T14:49:01","date_gmt":"2015-09-20T14:49:01","guid":{"rendered":"http:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=1083"},"modified":"2015-09-20T14:49:01","modified_gmt":"2015-09-20T14:49:01","slug":"tuomarit-ja-ruut","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=1083","title":{"rendered":"Tuomarien kirja ja Ruutin kirja: Valopilkkuja sekasorron keskell\u00e4"},"content":{"rendered":"

TUOMARIEN KIRJA – siunausten ja kirousten keskell\u00e4\u00a0<\/strong>(Tuom 1-21)<\/p>\n

Mooseksen kirjoissa ja Joosuan kirjassa olemme t\u00f6rm\u00e4nneet Jumalan pyhyyteen tavalla, joka on meille nykyajan kristityille aivan vierasta. Egyptin vitsaukset, Jumalan kansan kuritus, Luvatun maan asukkaiden surmaaminen ja yksitt\u00e4iset, pienelt\u00e4 tuntuvat synnit ja niiden tuomiot tuntuvat kovilta. Jatkossa tahti vain kiihtyy ja tuomiot kovenevat \u2013 lopulta koko Israel joutuu perikatoon ja pakkosiirtolaisuuteen. Tuomarien kirja aivan kuin ennakoi tulevaa.<\/p>\n

Raamatun sivuilla joudumme kohtaamaan paljon puhetta synnist\u00e4, k\u00e4rsimyksest\u00e4 ja tuomioista. Viimeist\u00e4\u00e4n nyt kannattaa mietti\u00e4, laittaako Raamattu lopullisesti kiinni vai j\u00e4\u00e4d\u00e4k\u00f6 pohtimaan Jumalan Sanaa! Mink\u00e4laisen maailman ihminen kohtaa? Maailman, joka on t\u00e4ynn\u00e4 rakkautta, hyvyytt\u00e4 ja onnellisuutta? Vai maailman, jonka on t\u00e4ynn\u00e4 itsekkyytt\u00e4, k\u00e4rsimyst\u00e4 ja tuhoa \u2013 toki sis\u00e4lt\u00e4en my\u00f6s hyvi\u00e4 ja onnellisiakin hetki\u00e4. Raamattu puhuu juuri t\u00e4st\u00e4 viimeksi mainitusta maailmasta. Se on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen realistinen, karu ja paljastava kirja \u2013 juuri niin kuin aidon Jumalan Sanan tuleekin olla. Jumala on totuus. Jumala ei maalaile pett\u00e4vi\u00e4 tarinoita el\u00e4m\u00e4st\u00e4 vaan antaa siit\u00e4 realistisen kuvan \u2013 sen keskell\u00e4 Taivaallinen Is\u00e4 haluaa varjella meit\u00e4 ja opettaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n rakastaen.<\/p>\n

Raamattu puhuu paljon synnist\u00e4, k\u00e4rsimyksest\u00e4 ja tuomioista, koska Jumala tahtoo varjella meit\u00e4 niist\u00e4. On parempi oppia lukemalla varoittavia esimerkkej\u00e4 kuin oppia kantap\u00e4\u00e4n kautta \u2013 tekem\u00e4ll\u00e4 synti\u00e4, k\u00e4rsim\u00e4ll\u00e4 ja kohtaamalla tuomioita. Synnin vastakohtana on Jumalan rakkaus. Synti tuhoaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja meit\u00e4 ihmisi\u00e4, mutta Jumalan rakkaus parantaa ja tuo todellisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

 <\/p>\n

Tuomarien kirjan sanoma\u00a0<\/strong>(1-21 luvut)<\/p>\n

Tuomarien kirja kuvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 Luvatussa maassa Joosuan j\u00e4lkeen (1220\u20131050 eKr.). Israelin sukukunnat olivat asettuneet alueilleen eik\u00e4 Israelilla ollut en\u00e4\u00e4 keskeist\u00e4 johtajaa kuten Mooses tai Joosua. Viel\u00e4 ei ollut aika kuninkaallekaan. Israel oli melko hajanainen. Kun kansa ajautui vaikeuksiin ja vihollisen sorron alle, Jumala nosti yksitt\u00e4isi\u00e4 johtajia, jotka toivat vapautuksen l\u00e4hinn\u00e4 heid\u00e4n omalle alueelleen. N\u00e4it\u00e4 vapauttajia kutsuttiin tuomareiksi. Vasta profeetta, tuomari Samuel oli koko kansaa yhdist\u00e4v\u00e4 persoona. Tuomarien aikaan sijoittuu my\u00f6s kaunis ja koskettava kertomus mooabilaisesta Ruutista, joka lunastetaan Israelin kansan j\u00e4seneksi (Ruutin kirja). Se on pieni valonpilkahdus muuten pime\u00e4ss\u00e4 synnin y\u00f6ss\u00e4, jossa Israel eli el\u00e4m\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Tuomarien kirja kertoo Israelin syv\u00e4st\u00e4 luopumuksen kierteest\u00e4, johon se lankesi yh\u00e4 uudelleen. Sen peruskaava oli:<\/p>\n

puolinainen vaellus Herran yhteydess\u00e4 \u2013 luopumuksen syveneminen ja kansan heikentyminen \u2013 vihollisen sortovalta \u2013 ahdistus ja k\u00e4rsimys \u2013 huuto Herran puoleen \u2013 Herra her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tuomarin kansan vapauttajaksi \u2013 vapaus ja rauha, mutta sitten taas luopumus<\/em><\/strong> jne.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kaava toistuu seitsem\u00e4n kertaa l\u00e4pi Tuomarien kirjan (3-16 luvut). Mutta joka kerta luopumus vain syvenee \u2013 kunnes Herra tuo Samuelin kautta muutoksen ajan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Seuraavat avainjakeet kuvaavat tiivistetysti Tuomarien kirjan sis\u00e4ll\u00f6n:<\/u><\/p>\n

2:7: \u201dKansa palveli Herraa Joosuan ja vanhinten koko elinajan\u201d<\/p>\n

2:10: \u201dHeid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 nousi sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eik\u00e4 h\u00e4nen tekojaan\u201d
\n2:11: \u201dIsraelilaiset tekiv\u00e4t sit\u00e4, mik\u00e4 oli pahaa Herran silmiss\u00e4 ja palvelivat baaleja\u201d<\/p>\n

2:14-15: \u201dHerran viha syttyi Israelia kohtaan, antoi ry\u00f6st\u00e4jien k\u00e4siin ja he joutuivat suureen ahdinkoon\u201d<\/p>\n

2:16: \u201dSilloin Herra her\u00e4tti heille tuomareita, jotka pelastivat heid\u00e4t ry\u00f6st\u00e4jiens\u00e4 k\u00e4sist\u00e4\u201d
\n2:18: \u201dHerra oli tuomarin kanssa ja pelasti vihollisten k\u00e4sist\u00e4 niin kauaksi aikaa kuin tuomari eli\u201d<\/p>\n

2:19: \u201dMutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he j\u00e4lleen kelvottomasti, pahemmin kuin heid\u00e4n is\u00e4ns\u00e4\u201d
\n17:6, 21:25: \u201dSiihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa ja jokainen teki sit\u00e4, mik\u00e4 h\u00e4nen omasta mielest\u00e4\u00e4n oli oikein\u201d<\/p>\n

 <\/p>\n

Tuomarien kirjan alkuluvut (1-2) paljastavat vaikeuksien juuret: heimot (sukukunnat) eiv\u00e4t tahtoneet t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jumalan k\u00e4sky\u00e4 valloittaa koko maa ja raivata maan asukkaita pois. Vieraat kansat johdattivat Israelin hiljalleen ep\u00e4jumalanpalvelukseen \u2013 erityisesti seka-avioliittojen kautta (ks. 5 Moos 7:3-4). N\u00e4m\u00e4 olivat tuhon siemeni\u00e4, jotka sitten puhkesivat kasvuun ja peittiv\u00e4t ohdakkeiden tavoin Jumalan antaman kasvun. Kansalla oli mahdollisuus valita siunauksen ja kirouksen v\u00e4lill\u00e4. Mooses julisti n\u00e4m\u00e4 liiton siunaukset ja kiroukset jo ennen Luvattuun maahan astumista (5 Moos 28 luku).<\/p>\n

Tuomarien kirjan loppuluvut (17-21) kuvaavat aivan \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 luopumusta, johon Israel ajautui. Sit\u00e4 kuvaavat sanat: \u201dJokainen teki sit\u00e4, mik\u00e4 h\u00e4nen omasta mielest\u00e4\u00e4n oli oikein\u201d<\/em> (17:6, 21:25). Ep\u00e4jumalanpalvelus syrj\u00e4ytti kokonaan Herran palvelemisen, moraalittomuus lis\u00e4\u00e4ntyi aivan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin muotoihin ja heimot ajautuivat anarkiaan ja tuhoisiin sis\u00e4llissotiin. Kyse oli syvenev\u00e4st\u00e4 kierteest\u00e4.<\/p>\n

Kaiken pimeyden keskell\u00e4 loisti kuitenkin toivo. Jumala ei hyl\u00e4nnyt kansaansa, vaikka kansa olikin hyl\u00e4nnyt Herran. Se ei tarkoittanut, ett\u00e4 Jumala hyv\u00e4ksyi Israelin luopumuksen \u2013 p\u00e4invastoin! Jumala kutsui kansaansa parannukseen ja uudistukseen. Luopumus johtaisi ikuiseen eroon, mutta k\u00e4\u00e4ntymys ikuiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 Herra nosti aina uudelleen jonkun henkil\u00f6n kansan vapauttajaksi ja tuomariksi. Jumala s\u00e4\u00e4li ja rakasti kansaansa. H\u00e4n oli armollinen ja uskollinen. Kun kansa huusi Herraa avuksi, h\u00e4n vapautti heid\u00e4t ja antoi pitki\u00e4 rauhanjaksoja (6-80 vuotta). N\u00e4in Jumala piti huolta israelilaisten ajallisestakin el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Luopumus johti kansan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin vaikeuksiin, mutta Herran armo ja rakkaus toi vapauden, kun kansa siihen kypsyi.<\/p>\n

 <\/p>\n

Sanoma meille<\/strong><\/p>\n

Tuomarien kirja opettaa, mit\u00e4 seuraa Jumalan rakkauden hylk\u00e4\u00e4misest\u00e4 \u2013 ensin osittain ja pian kokonaan. Meiss\u00e4 asuu tuhon siemen, synti. Jos annamme sille vallan, se orjuuttaa meid\u00e4t ja johtaa syv\u00e4\u00e4n ahdistukseen, lopulta tuhoon. Synnill\u00e4 ei kannata leikki\u00e4. Pienest\u00e4, suloisesta sudenpennusta kasvaa raateleva, tappava susi. Kun ihminen ahdistuksensa ja kurjuutensa keskell\u00e4 tajuaa virheens\u00e4 ja tilansa, h\u00e4n n\u00f6yrtyy pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa avuksi. Tosin kaikki eiv\u00e4t n\u00f6yrry koskaan. Silloin Jumala l\u00e4hett\u00e4\u00e4 vapahduksen: \u201dJos me tunnustamme syntimme, h\u00e4n on uskollinen ja vanhurskas, niin ett\u00e4 antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meid\u00e4t kaikesta v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4\u201d<\/em> (1 Joh 1:9). Jumala on uskollinen ja armollinen. H\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt Vapahtajaksi, armolliseksi Tuomariksi Herran Jeesuksen Kristuksen.<\/p>\n

Kyse ei ole pika-automaatista. Tuomarien kirja kuvaa, ett\u00e4 tietoinen luopumus Herrasta johti 7-40 vuoden mittaisiin ahdistuksiin. Meid\u00e4n valintamme ja niiden seuraukset voivat olla hyvin pitk\u00e4aikaisia, jopa peruuttamattomia. Jumala ei tuota pikaa rienn\u00e4 korjaamaan meid\u00e4n v\u00e4\u00e4ri\u00e4 valintoja vaan antaa meid\u00e4n usein sy\u00f6d\u00e4 niiden katkeran hedelm\u00e4n (joka ensin maistui suloiselta) loppuun asti. Oletko valmis k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n 10, 20 tai 40 vuotta, siksi ett\u00e4 et arvosta Jumalan rakkautta vaan valitset ehdoin tahdoin synnin? T\u00e4m\u00e4 on Tuomarien kirjan vakava kysymys meille.<\/p>\n

Mutta vaikka me olemme uskottomia, on Herra uskollinen eik\u00e4 h\u00e4n voi kielt\u00e4\u00e4 omaa uskollisuuttaan. Meille on avattu tie ehdottomaan ja t\u00e4ydelliseen anteeksiantamukseen sek\u00e4 iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala antaa meille anteeksi, mutta ei aina korjaa syntiemme ajallisia seurauksia. Sen joutuivat kokemaan israelilaiset kuten my\u00f6s Daavid. H\u00e4n sai aviorikoksen ja murhan anteeksi, mutta h\u00e4nen perheens\u00e4 jakautui, h\u00e4n menetti kunniansa kansan edess\u00e4 ja joutui luopumaan kuninkuudestaan saaden sen takaisin vain poikansa kuoleman kautta. H\u00e4n sai anteeksi, mutta syv\u00e4 varjo j\u00e4i loppuel\u00e4m\u00e4ksi h\u00e4nen ylleen.<\/p>\n

Me el\u00e4mme tai ainakin olemme suuressa vaarassa kulkea tuota samaa tuhonkierrett\u00e4 kuin israelilaiset: luovumme Jumalan Sanan opetuksista ja periaatteista, mukaudumme aikaamme ja hiljalleen luopumus syvenee; menet\u00e4mme el\u00e4m\u00e4nilon ja tarkoituksen, alamme etsi\u00e4 lyhytaikaisia ja usein syntiin perustuvia nautintoja, turmellumme emmek\u00e4 edes huomaa sit\u00e4; lopulta havahdumme rikkin\u00e4isin\u00e4, syv\u00e4n ahdistuksen keskell\u00e4 huutamaan koko syd\u00e4mest\u00e4mme Herraa avuksi; silloin Vapahtaja tulee ja auttaa, mutta ei korjaa kaikkea ennalleen; silti h\u00e4n voi antaa uuden alun.<\/p>\n

Saamme olla onnellisia ja kiitollisia siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 nykyinen el\u00e4m\u00e4 ei olekaan se lopullinen el\u00e4m\u00e4. Kerran kaikki virheemme ja vaikeat muistot pyyhit\u00e4\u00e4n lopullisesti pois, synti ei en\u00e4\u00e4 asu meiss\u00e4 ja saamme el\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisess\u00e4 rakkaudessa iankaikkisesti.<\/p>\n

Jumalan lapsina meill\u00e4 on aina turva ja toivo. Emme ole yksin. Emme ole voimattomia. Meill\u00e4 on H\u00e4n, joka rakastaa ja joka on Pyh\u00e4 Jumala. H\u00e4nen lapsinaan saamme nauttia Jumalan lahjoista ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 \u2013 rakkaudessa ja pyhyydess\u00e4. Uskovan el\u00e4m\u00e4 ei ole tarkoitettu negatiiviseksi vaan positiiviseksi ja aktiiviseksi.<\/p>\n

Voimme oppia tuomareista. He olivat vajavaisia ja syntisi\u00e4, mutta silti Herran voimallisessa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Sellaisia olemme mekin. Syntisyytemme ei est\u00e4 Jumalaa olemasta kanssamme ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 meit\u00e4. Sovituksen kautta, Kristuksessa olemme kelvollisia. Saamme antaa itsemme Herralle sellaisina kuin olemme \u2013 vahvuuksinemme ja heikkouksinemme.<\/p>\n

Jeesus on Vapahtajamme ja armollinen Tuomari, joka julistaa syntimme anteeksi. Vaikka olisit \u00e4\u00e4rimm\u00e4isess\u00e4 pimeydess\u00e4, ep\u00e4toivossa, yksin\u00e4isyydess\u00e4 ja kurjuudessa, on Vapahtaja, joka on tullut sinua varten. Jeesus on katkaissut synnin, kirousten ja tuomioiden kierteen. Laita turvasi h\u00e4neen, huuda h\u00e4nt\u00e4 avuksi ja odota. Me emme voi vapauttaa itse\u00e4mme, mutta h\u00e4n voi tehd\u00e4 sen kohdallamme. Lopullinen vapautuksen hetki koittaa ajan rajan tuolla puolen, mutta jo t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Taivaan Is\u00e4 tahtoo olla kanssamme kaikessa. Suommehan me sen h\u00e4nelle?<\/p>\n

 <\/p>\n

Joitakin v\u00e4l\u00e4yksi\u00e4 Tuomarien kirjasta<\/strong><\/p>\n

Kaikkiaan tuomareita on kolmetoista, joista otamme esille muutaman.\u00a0Alkuluvut esittelev\u00e4t Kaalebin veljenpojan Otnielin<\/strong><\/em>, josta tuli ensimm\u00e4inen ja ehk\u00e4 paras tuomari (1:11-15). Toinen luku kuvaa Israelin luopumuksen alun ja sen perussyyn, joka oli tottelemattomuus Herraa kohtaan. Kun Joosua ja vanhimmat kuolivat, uusi sukupolvi ei en\u00e4\u00e4 tuntenut Herraa. Se on vakava haaste meille vanhemmille \u2013 kuinka kasvatamme lapsemme tuntemaan Jumalan!<\/p>\n

Israelilaiset alkoivat palvella sateenjumala Baalia ja hedelm\u00e4llisyyden jumalatar Astartea (Asera). Herran siunaus ei riitt\u00e4nyt vaan onnellinen ja vauras el\u00e4m\u00e4 piti varmistaa turvautumalla aikansa ep\u00e4jumaliin. N\u00e4iden palvontaa liittyi moraalittomia tapoja, jotka tulivat osaksi arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4. Baal edustaa menestyst\u00e4, mammonaa ja valtaa; Astarte edustaa v\u00e4\u00e4ristynytt\u00e4 seksuaalisuutta, itsek\u00e4st\u00e4 rakkautta ja kiihkoa: molempiin liittyy okkultismi. Jumala ei silti kiell\u00e4 meilt\u00e4 el\u00e4m\u00e4nlahjoja. Silti synti v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 ja turmelee Jumalan lahjat. V\u00e4\u00e4r\u00e4t asenteet ja toteutustavat tekev\u00e4t hyv\u00e4st\u00e4kin pahan ja kirouksen. Saamme vapaasti nauttia Jumalan lahjoista, kun vain luemme k\u00e4ytt\u00f6ohjeet \u2013 rakkaus ja pyhyys \u2013 ja noudatamme niit\u00e4.<\/p>\n

Israelin kansan halu palvella sek\u00e4 Herraa ett\u00e4 ep\u00e4jumalia kertoo ihmisen luontaisesta syntisest\u00e4 taipumuksesta. Synkretismi, uskontojen yhdistyminen on osa meid\u00e4nkin aikaamme. Uskonnolliset johtajat rakentavat siltaa uskontojen v\u00e4lille sanoen, ett\u00e4 me palvelemme samaa jumalaa kukin hieman eri tavalla. Tavallinen kansalainen puolestaan harjoittaa it\u00e4maista mystiikkaa tajuamatta, ett\u00e4 Raamattu puhuu siit\u00e4 okkultismina. N\u00e4in eri tavat ja uskomukset sekoittuvat. Kauniit puheet ovat petollisia ja johtavat pois Jumalasta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Debora<\/strong> <\/em>oli ainoa naispuolinen tuomari ja h\u00e4nkin toimi yhdess\u00e4 Baarakin kanssa (mies). Toisinaan Jumala k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naisiakin johtoteht\u00e4viss\u00e4, mutta silti Raamattu opettaa kautta linjan, ett\u00e4 perheen, seurakunnan ja yhteiskunnan p\u00e4\u00e4n\u00e4 on mies. Kysymys ei ole arvoj\u00e4rjestyksest\u00e4 vaan ty\u00f6njaosta. Meill\u00e4 Suomessa sit\u00e4 on vaikea (en\u00e4\u00e4) ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mutta historiassa ja valtaosassa nykymaailmaa se on itsest\u00e4\u00e4n selvyys. Miehell\u00e4 ei ole lupa alistaa naista vaan heid\u00e4n tulee huolehtia perheist\u00e4 rakastaen ja kunnioittaen. Naisen tulee vastaavasti kunnioittaa ja rakastaa miest\u00e4(\u00e4n). N\u00e4in Uusi testamenttikin opettaa meit\u00e4 (Ef 5 luku).<\/p>\n

Mielenkiintoinen tuomari oli Giideon<\/em> <\/strong>(6-8 luvut). Herran enkeli kutsui hyvin aran, pelokkaan ja heikon itsetunnon omaavan nuoren miehen. H\u00e4n sanoi olevansa v\u00e4h\u00e4isimm\u00e4n suvun v\u00e4h\u00e4isin poika. Herran enkeli nimitti h\u00e4net kuitenkin \u201dsotaurhoksi\u201d. Pienuus on hyv\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta Jumalan palvelemiseen, sill\u00e4 silloin ihminen ei ole itseriittoinen vaan riippuvainen Jumalasta. Jos siis koet itsesi mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, niin Herra voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sinua merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Anna itsesi rohkeasti Jumalan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sellaisena kuin olet! Ks. 1 Kor 1:26-28-29.<\/p>\n

Giideonin tuli aloittaa teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 tuhoamalla oman is\u00e4ns\u00e4 baalin palvonta-alttari. Giideonin rohkea teko sai is\u00e4n luopumaan ep\u00e4jumalanpalveluksesta! On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 aloittaa uudistuminen omassa syd\u00e4mess\u00e4 ja kodissa \u2013 vasta sitten voi opettaa toisia.<\/p>\n

Giideonia oli vastassa kolmen vihollisen liittym\u00e4 Jisreelin tasangolla. Tuolla paikalla on k\u00e4yty monia merkitt\u00e4vi\u00e4 ratkaisutaisteluja aikansa suurvaltojen ja kansojen v\u00e4lill\u00e4, koska se sijaitsee t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 risteyspaikalla. Siell\u00e4 on my\u00f6s Megiddon vuori, johon sana \u201dHarmagedon\u201d viittaa. Arka Giideon ep\u00e4r\u00f6i taistelun edell\u00e4 ja ryhtyi kuuluisiin villakokeisiin (6:36-40). Jumalan testaaminen ja merkkien asettaminen ei ole tekstin opetus, vaan enemminkin se, ett\u00e4 meid\u00e4n tulee luottaa Jumalan Sanaan ja lupauksiin ilman merkkej\u00e4. Jumala oli tilanteessa armollinen. Normaaliel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 emme voi el\u00e4\u00e4 merkkien ja testien mukaan vaan Sanan ja sen ohjaaman j\u00e4rjen mukaan. Toki johdatuksen rukoileminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Giideon ja Herran valitsema pieni joukko saavutti voiton (7 luku). Voiton j\u00e4lkeen kansa pyysi Giideonia heid\u00e4n kuninkaaksi, mutta t\u00e4m\u00e4 ei suostunut: \u201dHerra on teit\u00e4 hallitseva\u201d<\/em> (8:22). T\u00e4m\u00e4 pyynt\u00f6 kuitenkin vieh\u00e4tti Giideonia niin, ett\u00e4 h\u00e4n teetti itselleen erikoisen hienon kultaisen kasukan ja eli muutoinkin kuin vauras kuningas haaremeineen. Kasukasta tuli h\u00e4nelle ja kansalle ep\u00e4jumalanpalveluksen kohde (8:24-32). N\u00e4in luopumus on l\u00e4hell\u00e4 ket\u00e4 tahansa.<\/p>\n

Tuomareista Jefta<\/em> <\/strong>oli syntyper\u00e4lt\u00e4\u00e4n halveksittu, mutta rohkea sotaurho. Niinp\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pyydettiin kansan vapauttajaksi. H\u00e4n turvautui ensin diplomatiaan, mutta sitten sota osoittautui v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Taistelun edell\u00e4 h\u00e4n antoi hyvin tyhm\u00e4n lupauksen Herralle: kuka tahansa astuu h\u00e4nen talonsa ovesta ulos, kun h\u00e4n palaa voittajana sodasta, sen h\u00e4n uhraa polttouhrina (11:31)! Jefta ehk\u00e4 ajatteli karjael\u00e4imi\u00e4, jotka kulkivat vapaasti sis\u00e4lle ja ulos, mutta tuona hetken\u00e4 talosta tuli h\u00e4nen oma tytt\u00e4rens\u00e4 (11:34). Jefta ei kuitenkaan edes ajatellutkaan lupauksensa perumista. Nyky\u00e4\u00e4nh\u00e4n ei mit\u00e4\u00e4n lupauksia tarvitse pit\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Tapausta on tulkittu kahdella eri tavalla: 1) polttouhriksi antaminen tarkoitti tytt\u00e4ren luovuttamista elini\u00e4ksi Herran temppeliin palveluteht\u00e4viin, mik\u00e4 merkitsi naimattomuutta; 2) polttouhri tarkoitti kirjaimellista surmaamista (perinteinen tulkinta). Joka tapauksessa Jeftan lupaus oli harkitsematon ja typer\u00e4. \u00c4lk\u00e4\u00e4mme tehk\u00f6 mit\u00e4\u00e4n lupauksia ennen kuin vasta kunnollisen harkinnan pohjalta ja mieluiten tarkoin rajatusti! Toiseksi, meid\u00e4n tulee suhtautua vakavasti antamiimme lupauksiin ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ne, sill\u00e4 Herra on pyh\u00e4.<\/p>\n

Viimeinen Tuomarien kirjan kuvaama tuomari oli kuuluisa Simson<\/strong> <\/em>(13-16 luvut). H\u00e4nen syntym\u00e4\u00e4n, kasvuun ja kutsuunsa liittyi monia asioita, jotka tulevat l\u00e4helle Jeesuksen vastaavia vaiheita. Simsonin \u00e4iti sai pojan Herran ihmeen kautta, enkeli ilmestyi ja poika oli valittu nasiiri \u00e4idin kohdusta alkaen. Nasiirin tunnusmerkkein\u00e4 olivat pid\u00e4ttyminen viinist\u00e4, hiustenleikkuusta ja kuolleisiin koskemisesta. Simson oli l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan siis Jeesuksen kaltainen, voimakas Herran nasiiri (= Herralle pyhitetty). H\u00e4nen nimens\u00e4 tarkoitti \u201daurinkoinen, pieni aurinko\u201d. H\u00e4nen l\u00e4ht\u00f6kohtansa oli hyv\u00e4, mutta lopputulos ei. Tuomarien kirja kuvaakin h\u00e4nen tekojaan avoimesti ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 niiden arvioimisen lukijalle.<\/p>\n

Synti, joka meiss\u00e4 jokaisessa asuu, piirsi hyvin toisenlaisen vapahtajan kuvan Simsonin luonteeseen ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Simson eleli ilman omantunnontuskia filistealaisten mallin mukaisesti ja oli varsinainen naistenmies, jolle portotkin kelpasivat tarpeen mukaan. H\u00e4n tosin tappoi leijonan paljain k\u00e4sin, mutta s\u00f6i my\u00f6hemmin sen raadosta siihen pesiytyneiden mehil\u00e4isten hunajaa ja tarjosi viel\u00e4 vanhemmilleenkin. Viinikin maistui h\u00e4nelle. N\u00e4in h\u00e4n pitk\u00e4lti rikkoi nasiiriutensa ehdot.<\/p>\n

Simson toimi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksin\u00e4isen\u00e4 sutena arkkivihollisten, filistealaisten parissa. H\u00e4n ei ollut johtaja eik\u00e4 h\u00e4nen toimintansa tuonut kansalle vapautta. Tosin israelilaiset olivat jo niin syv\u00e4ll\u00e4 pimeydess\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t edes halunneet vapautta. Juudan heimo mieluummin vangitsi Simsonin ja luovutti h\u00e4net filistealaisille (15:9-19). Meid\u00e4nkin kirkossamme raamatulliset sora\u00e4\u00e4net saatetaan vaientaa nopeasti. Senkin tilanteen Simson k\u00e4\u00e4nsi edukseen Herran Hengen voimalla ja surmasi paljon filistealaisia aasin leukaluulla. Tuomarien kirjan aikaan israelilaisilla oli vain v\u00e4h\u00e4n aseita, sill\u00e4 he eiv\u00e4t osanneet valmistaa rautaa ja viholliset olivat vieneet loputkin aseet heilt\u00e4.<\/p>\n

Simsonin toimintaa leimasi pitk\u00e4lti omat henkil\u00f6kohtaiset motiivit ja kostonhalu eik\u00e4 jalo aikomus vapauttaa kansa ja johdattaa se takaisin Jumalan yhteyteen. Silti Herra k\u00e4ytti t\u00e4llaistakin nasiiria. Simson ei leikkauttanut hiuksiaan, mill\u00e4 h\u00e4n osoitti jonkinlaista sitoutumista Herraan. Toisinaan h\u00e4n jopa rukoili ja tunnusti Herran voiman. Lopulta Simson luopui kokonaan liitosta ja kutsumuksestaan. H\u00e4n antoi filistealaisen naisen, Delilan vietell\u00e4 h\u00e4net kertomaan voimansa salaisuuden (16 luku). Kohtalokkaat jakeet ovat 16:15-21. Naisen oveluuden edess\u00e4 Simson murtui, paljasti salaisuutensa ja nukahti h\u00e4nen syliins\u00e4. Silloin h\u00e4nen hiukset leikattiin ja Herra poistui h\u00e4nest\u00e4. Simson vangittiin, silm\u00e4t puhkaistiin ja vietiin orjaksi jauhamaan viljaa. Luopumus johtaa Jumalan armon ja l\u00e4sn\u00e4olon menett\u00e4miseen, hengelliseen sokeuteen ja saatanan orjuuteen \u2013 aina ja riippumatta menneisyyden saavutuksista tai asemasta!<\/p>\n

Kohtalonsa keskell\u00e4 Simson turvautui viel\u00e4 Herraan, antoi hiustensa kasvaa ja tuhosi suuren filistealaisten temppelin juhlan aikana. Sen seurauksena h\u00e4n itse ja merkitt\u00e4v\u00e4 joukko filistealaisia ruhtinaita kuoli (16:23-31). Arkeologiassa on l\u00f6ydetty juuri Raamatun kuvauksen kaltainen temppeli, joka seisoi kahden keskipilarin varassa (pylv\u00e4\u00e4t olivat n. 1,5 m p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisistaan).<\/p>\n

Simson oli kevytmielinen nasiiri, joka parhaimmillaan kykeni vain tappamaan vihollisia. H\u00e4n tuhlasi voimansa ja kutsumuksensa syntiin. Sen sijaan Jeesus on t\u00e4ydellinen Vapahtaja, joka omalla kuolemallaan toi ikuisen el\u00e4m\u00e4n jokaiselle, joka turvautuu Herraan.<\/p>\n

Simsonin aikaan filistealaiset hallitsivat 40 vuotta. Tuona aikana israelilaiset vaipuivat totaaliseen luopumukseen Herrasta. He palvelivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ep\u00e4jumalia kuten Baalia ja Astartea. Se johti ennen-n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6miin kauheuksiin (18-19 luvut) ja sis\u00e4llissotaan, jossa l\u00e4hes koko benjaminin heimo tuhottiin (20 luku). Tuomarien kirja onkin pitk\u00e4lti kuin kuvausta meid\u00e4n aikamme maailmasta ja sen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 uutisten, elokuvien ja kirjallisuuden valossa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Yhteenveto Tuomarien kirjasta<\/strong><\/p>\n

On j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, kuinka ihminen ja kansa voivat k\u00e4\u00e4nty\u00e4 pois Jumalasta ja nopeastikin ajautua syv\u00e4\u00e4n ahdinkoon, turmeltumiseen ja tuhoon. Synnin palkka on kuolema. T\u00e4m\u00e4n pimeyden keskell\u00e4 loistaa kuitenkin Jumalan antama toivo \u2013 on joku joka tahtoo ja voi pelastaa tuholta. Jumala rakastaa ihmist\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikki keinot antaakseen h\u00e4nelle ikuisen t\u00e4ydellisen el\u00e4m\u00e4n rakkaudessa. Se vaatii ahdistuksen tien, jossa ihminen oppii katkerallakin tavalla tuntemaan synnin seuraukset. Maailma ei ole paratiisi eik\u00e4 sellaista siit\u00e4 koskaan tule. Maailma on vain l\u00e4pikulkupaikka kohti parempaa. Silti meill\u00e4 on ajallinen el\u00e4m\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, joten meid\u00e4n tulee k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 se mahdollisimman hyvin. T\u00e4m\u00e4 onnistuu vain Jumalan armon, Vapahtajan ja Tuomarin, Jeesuksen Kristuksen avulla.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

\u00a0<\/strong>RUUTIN KIRJA \u2013 valon pilkahdus pimeyden keskell\u00e4 <\/strong>(Ruut 1-4)<\/p>\n

\u00a0<\/strong>Ruutin kirjan osuvat tuomarien aikaan. Se on tarina yhden perheen kohtaloista koettelemusten keskell\u00e4. Kun Israelin maata vaivasi n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4, p\u00e4\u00e4tti er\u00e4s Beetlehemiss\u00e4 asuva mies nimelt\u00e4 Elimelek l\u00e4hte\u00e4 pois Luvatusta maasta Mooabin maahan (1:1-5). Se oli ilmeisesti virhe ja osoitti ep\u00e4uskoa (1:6). Elimek ja h\u00e4nen kaksi poikaansa kuolivat. J\u00e4ljelle j\u00e4iv\u00e4t vain h\u00e4nen puolisonsa Noomi<\/em> ja poikien mooabilaiset vaimot Orpa<\/em> ja Ruut<\/em>.<\/p>\n

Lopulta Noomi p\u00e4\u00e4tti palata kotiin Beetlehemiin. H\u00e4n kehotti mini\u00f6it\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n omaan maahansa, mutta Ruut oli horjumaton. H\u00e4nelt\u00e4 kuulemme ehk\u00e4 koko Raamatun kauneimman uskollisuuden lupauksen: \u201dSill\u00e4 mihin sin\u00e4 menet, sinne min\u00e4kin menen, ja mihin sin\u00e4 j\u00e4\u00e4t, sinne min\u00e4kin j\u00e4\u00e4n; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Miss\u00e4 sin\u00e4 kuolet, siell\u00e4 min\u00e4kin tahdon kuolla\u201d <\/em>(1:16-17). Ruut on huikea esimerkki uskollisuudesta, rakkaudesta ja n\u00f6yryydest\u00e4 Jumalaa ja ihmisi\u00e4 kohtaan. Jos me kaikki osoittaisimme t\u00e4llaista asennetta, maailma olisi paljon parempi paikka el\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Noomin paluu Ruutin kanssa Beetlehemiin her\u00e4tti paljon huomiota (1:19-22). Noomi tunnusti avoimesti, ett\u00e4 he olivat joutuneet kokemaan Herran kuritusta, mutta h\u00e4n luotti my\u00f6s Herran armoon ja toivoi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 uutta alkua.<\/p>\n

Kirjan toinen luku johdattaa meid\u00e4t sen p\u00e4\u00e4teemaan \u2013 sukulunastukseen<\/em>. Jumala oli s\u00e4\u00e4t\u00e4nyt, ett\u00e4 mik\u00e4li aviomies kuolee, h\u00e4nen sukulaisensa on pidett\u00e4v\u00e4 leskivaimosta huolta ja jatkettava sukua. Nyt Booas<\/em> oli yksi sellainen henkil\u00f6. H\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4 esikuva Herrasta Jeesuksesta, joka on meid\u00e4n Lunastajamme. Jeesus lunastaa meid\u00e4t synnin kirouksesta ja kadotuksesta el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja Jumalan perhev\u00e4en j\u00e4seneksi.<\/p>\n

Booas oli hurskas ja arvostettu mies; sellaisena poikkeus aikansa ilmapiiriss\u00e4. H\u00e4n huolehti vilpitt\u00f6m\u00e4sti nuoresta Ruutista, joka osui \u201dsattumalta\u201d Booaksen pellolle korjaamaan yli j\u00e4\u00e4neit\u00e4 t\u00e4hki\u00e4. Mooseksen laki s\u00e4\u00e4ti k\u00f6yhille sellaisen oikeuden, koska Jumala halusi pit\u00e4\u00e4 heist\u00e4 huolen. Kertomus antaa v\u00e4lillisesti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 monet eiv\u00e4t tuosta s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 piitanneet vaan ajoivat k\u00f6yh\u00e4t pois. Sen sijaan Booas varmisti, ett\u00e4 Ruutille ei k\u00e4y sill\u00e4 tavoin. Kun Noomi kuuli asiasta Ruutilta, h\u00e4n kiitti Jumalaa ja totesi: \u201dH\u00e4n on sukulaisemme ja meid\u00e4n sukulunastajamme\u201d<\/em>. (2 luku) T\u00e4m\u00e4 lausuma sopii hyvin veljeemme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen!<\/p>\n

Koska Booas ei tehnyt aloitetta Ruutin suhteen, Noomi rohkeni neuvoa Ruutia miten toimia. Ruut pyysi n\u00f6yr\u00e4sti Booasta huomioimaan h\u00e4net ja vetosi sukulunastukseen (3:9). Mit\u00e4\u00e4n sopimatonta ei tapahtunut vaan Booas kiitti Ruutia uskollisuudesta ja kunniallisuudesta. Booas lupasi tehd\u00e4 osansa, mutta samalla h\u00e4n kertoi noudattavansa lakia. Oli nimitt\u00e4in toinen mies, joka oli viel\u00e4 l\u00e4heisempi ja siksi h\u00e4nell\u00e4 oli ensisijainen lunastusoikeus. Booas vei asian aikansa oikeusistuimeen eli kaupungin portille, jossa vanhimmat tapasivat istua. Sukulunastukseen liittyi maa-alueen lunastaminen. Koska toinen mies kielt\u00e4ytyi lunastuksesta, Booaksella oli nyt t\u00e4ysi, laillinen oikeus toimia sukulunastajana. Booas ei juonitellut eik\u00e4 h\u00e4tik\u00f6inyt, vaikka olikin kiinnostunut saamaan Ruutin vaimokseen. Sill\u00e4 h\u00e4n osoitti luottavansa Jumalaan, joka johdattaisi asiat oikealla tavalla, siten kuin olisi tarkoitus. Siin\u00e4p\u00e4 on opetusta meille t\u00e4m\u00e4n ajan ihmisille, jotka haluamme kaiken heti, tavalla tai toisella. My\u00f6s Ruutilta vaadittiin k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, jota Noomi h\u00e4nelle opetti: \u201dPysy alallasi, tytt\u00e4reni, kunnes saat tiet\u00e4\u00e4, kuinka asia p\u00e4\u00e4ttyy\u201d.<\/em> (3 luku ja 4:1-12)<\/p>\n

Lopuksi Booas sukulunasti maan Noomilta ja otti Ruutin vaimokseen. Samalla tavalla Kristuskin laillisesti (lain vaatiman sovituksen kautta) lunasti meid\u00e4t syntiset (pakanat kuten Ruut) omikseen. Heille syntyi poika nimelt\u00e4 Oobed, josta tuli Daavidin isois\u00e4. Noomi sai hoitaa lasta kuin omaansa ja siten h\u00e4nen sukunsa jatkui merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Kenties Ruut sai vanhalla i\u00e4ll\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lapsenlastaan syliss\u00e4, nimitt\u00e4in Daavidia. Ruut on yksi Messiaan esivanhemmista.<\/p>\n

Ruutin kirja on kertoo meille, ett\u00e4 Jumala katsoo v\u00e4h\u00e4isimp\u00e4\u00e4nkin ihmiseen ja antaa h\u00e4nelle merkityksen ja aseman Jumalan kansan keskuudessa. N\u00e4in Jumala piti huolta Noomista ja Ruutista. Itku ja yksin\u00e4isyys vaihtuivat yhteyteen, iloon ja rakkauteen. Lopulta Jumala pyyhkii pois kaikki meid\u00e4n kyyneleemme. (4:13-22)<\/p>\n

Kaikkiaan Ruutin kirja on kaunis ja valoisa kuvaus synnin piment\u00e4m\u00e4n ajan keskell\u00e4. Vaikka ihminen kohtaisi ankariakin menetyksi\u00e4 ja vastoink\u00e4ymisi\u00e4, h\u00e4n voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 luottamuksen Jumalaan. Se puolestaan synnytt\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4, uskollisuutta, rakkautta ja iloa. Turhaan Jumala ei sano: Min\u00e4 annan teille tulevaisuuden ja toivon!<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Avaimia Raamattuun ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/strong><\/p>\n