{"id":10801,"date":"2022-03-05T12:46:22","date_gmt":"2022-03-05T12:46:22","guid":{"rendered":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=10801"},"modified":"2022-03-05T12:46:22","modified_gmt":"2022-03-05T12:46:22","slug":"pitkan-kaavan-kautta","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/?page_id=10801","title":{"rendered":"Pitk\u00e4n kaavan kautta – Kaisun tarina"},"content":{"rendered":"\n

Pitk\u00e4n kaavan kautta uskoon – Kaisun tarina<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ensikosketuksen uskonasioihin sain jo varmasti vauvaik\u00e4isen\u00e4. Molemmat vanhemmat olivat uskossa. Iltahartaudet ja polvirukoukset olivat meill\u00e4 ihan tavallisia. Sunnuntaisin k\u00e4vimme kirkossa tai kuuntelimme radiosta jumalanpalvelukset. Sen j\u00e4lkeen menin veljeni kanssa pyh\u00e4kouluun, ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli usein viel\u00e4 k\u00f6rttiseurat, mitk\u00e4 kestiv\u00e4t mielest\u00e4ni aivan liian kauan.<\/p>\n\n\n\n

Yli kymmenvuotiaana oli kyll\u00e4stynyt kaikkeen uskonnollisuuteen. Kun tuli aika menn\u00e4 rippikouluun, valistin vanhempiani, ett\u00e4 uskoon en siell\u00e4 ainakaan tule! Rippikoulussa peloteltiin helvetill\u00e4: jos et nyt heti anna el\u00e4m\u00e4\u00e4si Jeesukselle, ikuinen tuli on kohtalosi. Tuntui, ett\u00e4 rakkautta, armoa ja lohdutusta ei ollut tarjolla. Olin hyvin uhmakas ja ajattelin, ett\u00e4 jos minulla on joskus lapsia, en puhe heille sanaakaan uskonasioista.<\/p>\n\n\n\n

Aikuistuttuani kuulin taivaallisen Is\u00e4n kutsun ja menin Porissa vapaan suunnan telttakokoukseen ja annoin el\u00e4m\u00e4ni Jeesukselle. Mutta se oli jotenkin omavoimaista eik\u00e4 kantanut minua. En ollut viel\u00e4 valmis seuraamaan Jeesusta.<\/p>\n\n\n\n

Ollessani 27-vuotias menin kes\u00e4ll\u00e4 vanhempieni m\u00f6kille. \u00c4itini oli yksin siell\u00e4 ja sanoi heti, ett\u00e4 on sairas ja h\u00e4nen l\u00e4ht\u00f6ns\u00e4 on pian edess\u00e4. Silloin havahduin ja ajattelin, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 en ollut ottanut huomioon. Rynt\u00e4sin ulos ja menin mets\u00e4\u00e4n rukoilemaan. Vuodatin syd\u00e4meni Jumalalle ja pyysin, ett\u00e4 \u00e4itini saisi el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 vuoden. Lupasin, ett\u00e4 jos niin k\u00e4y, olen valmis seuraamaan sinua Jeesus.<\/p>\n\n\n\n

Jeesus antoi minulle t\u00e4h\u00e4n uskon lahjan ja olin t\u00e4ysin varma, ett\u00e4 n\u00e4in tapahtuu. Tullessani sis\u00e4\u00e4n m\u00f6kkiin, \u00e4iti otti taas sairautensa ja kuolemansa puheeksi. Vakuutin h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 et kuole pitk\u00e4\u00e4n aikaan. \u00c4iti rauhoittui ja asiasta ei en\u00e4\u00e4 puhuttu. H\u00e4n tervehtyi ja seuraavana talvena ajattelin rukoustani. Sit\u00e4kin ajattelin, ett\u00e4 miksi olin pyyt\u00e4nyt vain vuoden lis\u00e4aikaa.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavana kes\u00e4n\u00e4 \u00e4itini kuoli \u00e4kisti syd\u00e4ninfarktiin. Siit\u00e4 oli tasan vuosi, kun olin pyyt\u00e4nyt h\u00e4nelle vuoden lis\u00e4aikaa. Sairaalasta tultuani ja k\u00e4velless\u00e4ni vanhempieni kotiin, kysyin Jumalalta, miten kauan is\u00e4 saa el\u00e4\u00e4. Koin, ett\u00e4 10 vuotta. Is\u00e4 menehtyi melkeinp\u00e4 10 vuotta my\u00f6hemmin \u00e4itini kuolemasta.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka Jumala vastasi n\u00e4in konkreettisesti rukouksiini, en itse pit\u00e4nyt lupaustani enk\u00e4 l\u00e4htenyt Jeesuksen opetuslapseksi. Hylk\u00e4sin j\u00e4lleen Herrani.<\/p>\n\n\n\n

Olin mennyt naimisiin ja muuttanut asumaan Kauvatsalle. Sain kaksi lasta enk\u00e4 todellakaan puhunut heille juuri lainkaan Jeesuksesta, eik\u00e4 iltarukouksista ollut tietoakaan.<\/p>\n\n\n\n

Joskus 2000-luvun alussa kuulin Jumalan taukoamattoman kutsun Jeesuksen ristin juurelle. Polvistuin kotona s\u00e4nkyni viereen ja vihdoin sanoin tosissani: Anna Jeesus minun syntini anteeksi ja ota minut t\u00e4llaisena rikkin\u00e4isen\u00e4 opetuslapseksesi. En jaksa en\u00e4\u00e4 omalla voimallani.<\/em><\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n antoi armossaan rauhan ja n\u00e4m\u00e4 Jes 54:10 sanat tulivat mieleeni: Vuoret v\u00e4istyk\u00f6\u00f6t ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta v\u00e4isty, eik\u00e4 minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.<\/em><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4nkin j\u00e4lkeen el\u00e4m\u00e4ni on ollut kovinkin kivikkoista, mutta nyt on turva Herrassa \u2013 tapahtuu mit\u00e4 tapahtuu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pitk\u00e4n kaavan kautta uskoon – Kaisun tarina Ensikosketuksen uskonasioihin sain jo varmasti vauvaik\u00e4isen\u00e4. Molemmat vanhemmat olivat uskossa. Iltahartaudet ja polvirukoukset olivat meill\u00e4 ihan tavallisia. Sunnuntaisin k\u00e4vimme kirkossa tai kuuntelimme radiosta jumalanpalvelukset. Sen j\u00e4lkeen menin veljeni kanssa pyh\u00e4kouluun, ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli usein viel\u00e4 k\u00f6rttiseurat, mitk\u00e4 kestiv\u00e4t mielest\u00e4ni aivan liian kauan. Yli kymmenvuotiaana oli kyll\u00e4stynyt kaikkeen uskonnollisuuteen. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"text-template.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-10801","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/10801","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=10801"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/10801\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/raamattuajassamme.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=10801"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}