Kadonnut ja jälleen löytynyt (4. su helluntaista)

KADONNUT JA JÄLLEEN LÖYTYNYT (4. su helluntaista)

Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.

 

EVANKELIUMI: Rakastava isä, tuhlaajapoika ja vanhempi veli (Luuk 15:11-32)

Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.

Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.

Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.

Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’

Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.

Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään.

Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’

Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”

 

SAARNA

Käsillä on kenties koko Raamatun tärkein ja tutuin vertaus, joka tunnetaan nimellä Tuhlaajapoika. Nimi ei ole kovin hyvä, sillä vertauksen päähenkilö ei ole tuhlaajapoika vaan isä, jonka ihmeellinen rakkaus kertoo Jumalasta. Näin on koko Raamatun kohdalla. Sen päähenkilönä on Jumala ja vasta sivurooleissa seikkailee ihminen. Toki on niin, että näiden sivuroolien kautta mekin pääsemme mukaan tapahtumiin ja voimme samaistua näihin henkilöihin. Raamattu puhuu aina Jumalasta ja meistä ihmisistä.

Hätkähdyttävä kuvaus

Kun luemme tämän vertauksen, me helposti hukkaamme siitä kovin paljon. Tunnemme tarinan ja sen loppuratkaisun. Tulkitsemme asioita oman kulttuurimme läpi. Näin menetämme helposti jotain olennaista.

Vertaus on monella tavalla hätkähdyttävä. Tuhlaajapoika käyttäytyy törkeällä tavalla ja loukkaa äärimmäisen syvästi isää ja hänen kunniaansa vaatimalla ennakkoperintöä. Poika osoitti tällä toivovansa isänsä kuolemaa ja kun se viipyi, hän tuskastui.

Lähi-idän kulttuurissa tällainen loukkaus on anteeksiantamaton. Normaalisti isä olisi heittänyt pojan ulos talosta tyhjin käsin tai jotain vielä pahempaa. Isä kuitenkin antaa, mitä poika pyytää. Tämän hän tekee mittaamattoman surullisena. Käytännössä isä kokee pojan menetyksen ja pitää häntä ”kuolleena”, mikä kuvastaa syvällisellä tavalla ihmisen hengellisesti kuollutta tilaa, kun ihminen jättää elämänyhteyden taivaalliseen Isään.

Pojan karu loukkaustie vain syvenee, kun hän elää täysin holtittomasti ja tuhlaa isän perinnön. Kenties tuo omaisuus oli monen sukupolven aikana kertynyttä varallisuutta ja isän uutteran työn tulosta. Nyt poika tuhlaa kaiken nopeassa tahdissa. Samalla pojan moraalinen rappio pahenee. Lopulta hän on sikopaimenena ja syö sitä, mikä sioilta jää tähteeksi. Tämä on juutalaisuuden valossa syvin mahdollinen rappiotila.

Parannuksen armo

Vasta tuolloin poika pysähtyy miettimään todellisuutta ja sen lainalaisuuksia. Taustalla on tietysti Pyhän Hengen armollinen työ, sillä ilman sitä kukaan ihminen ei näkisi omaa syntisyyttä eikä kaipaisi Jumalan yhteyteen. Poika muistaa, kuinka isän kodissa oli hyvä olla ja kuinka isä häntä syvästi arvosti ja rakasti.

Nykyäänkin niin moni on valmis katkaisemaan juurensa ja rakentamaan ”itsenäistä”, kaikista muista riippumatonta elämää, jossa tavoitellaan omaa onnea (Jumalasta ja kärsivistä lähimmäisistä välittämättä).

Mieliimme maalataan koko median voimin loppumattomasti pinnallisia unelmia, jotka ovat saavutettavissa rahalla ja vapaamielisyydellä. Kaikki perinteiset arvot heitetään kerralla romukoppaan ja luullaan, että sillä elämänlait olisi kumottu. Jumalaa pidetään ahdasmielisenä elämän pilaajana tai turhana elämää rajoittavana kuvitelmana.

Samanaikaisesti aikamme ”liberaali” (vapaa) henki onkin mitä ahdasmielisin. Tytöt eivät saa olla tyttöjä ja pojat poikia. Eskimo-nimikin jäätelöpuikossa on paheksuttavaa. Lapsia abortoidaan läjäpäin surutta. Huumeet pitäisi laillistaa. Eutanasia on kiva ratkaisu väestön ikääntymiseen ja kasvaviin kustannuksiin. Kaikki epänormaali on ihailtavaa ja normaali paheksuttavaa.

Kuinka sairaaksi meidän maailmamme on jo tullut! Kaikki tämä vyöryy sitä mukaan kuin ihmiset luopuvat kristillisyydestä. Kun turvapadot poistetaan, kuoleman ja pimeyden voimat vyöryvät ihmiskunnan ylle, täällä Suomessakin.

Eikö kukaan välitä? Miksi jokin pienen pieni, mutta äänekäs vähemmistö, joka käyttää mediaa aggressiivisesti, saa tehdä tällaista järkyttävää tuhoa? Miksi? Miksi? Miksi?

Vapaus on todellakin huumaa, mutta vain hetkeksi – kunnes karu todellisuus paljastuu. Jokaisella sanalla, teolla ja tekemättä jättämisellä on aina omat vääjäämättömät seurauksensa. Sairas ihminen ja maailma kuolevat. Se on väistämätöntä.

Jumalan ihmeellistä armoa on se, että tällaista ihmistä ja ihmiskuntaa hän jaksaa vetää takaisin yhteyteensä ja elämään. Hänen ei tarvitsisi tehdä sitä. Hän voisi vain tuomita ihmisen ikuiseen kadotukseen ja hylätä ihmisen turmeltuneeseen tilaansa.

Nyt maailmaa on pysäytetty koronakriisin kautta. Kaiken epänormaalin ihannointi on jäänyt hetkeksi sivuun. Mutta heti kun koronauhka helpottaa, sama pahuus jatkuu, entistä voimakkaampana. Kielletään vain eskimopuikot, niin sitten pitää kieltää kaikki muukin – puhumattakaan edellä mainituista vielä paljon vakavammista asioista!

Elämme aikaa, jolloin tuntuu, että mikään ei enää pysäytä luopunutta ihmiskuntaa. Mutta vertauksen tuhlaajapoika koki aidon kääntymyksen. Hän ymmärsi rikkoneensa taivasta ja isäänsä vastaan. Hän katui syvästi ja toivoi pääsevänsä takaisin isänsä kotiin palkkatyöläisen asemaan.

Tuhlaajapoika ymmärsi loukkauksensa syvyyden ja peruuttamattomuuden oman kulttuurinsa valossa. Ehkä hän halusi jollakin tavalla hyvittää tekonsa isälle, mikä kuitenkin olisi ollut mahdotonta loukkauksen suuruuden ja tuhlatun omaisuuden hulppean määrän takia. Tuhlaajapoika ymmärsi menettäneensä pojan aseman ja oikeudet. Hän ei voisi niitä enää edes pyytää.

Isän ihmeellinen rakkaus

Kuitenkin – tapahtui käsittämätön ihme. Vertauksen isä rikkoi kaikki oman aikansa tapanormit. Hän teki jotain sellaista, mitä kukaan isä ei tekisi Lähi-idän kunniankulttuurissa. Arvostettu suvun päämies ei koskaan juokse, varsinkaan kylän läpi ottamaan vastaan syntistä, hulttiopoikaa. Näin tekemällä isä menettäisi oman kunniansa ja hän alentuisi moraalittoman hulttiopojan asemaan. Yksinkertaisesti kukaan isä ei tekisi niin – ellei kristinusko saa ensin muuttaa meitä.

Me olemmekin jo niin syvästi kristillisen opetuksen ja rakkauden läpäisemiä satojen vuosien kristillisen perinteen myötä, että isän käytös ei varsinaisesti kummeksuta meitä. Isähän tekee niin kuin rakastavan isän tulee tehdä!

Sama kristillisyyden syvä ja vahva vaikutus tulee esille siinä, miten suhtaudumme miehen ja naisen väliseen tasa-arvoon, lapsen tärkeyteen, lähimmäisen rakkauteen jne. Meille nämä ovat olleet itsestään selvyyksiä, mutta vielä Jeesuksen ajan maailmassa nainen oli toisen luokan ihminen ja lapset tulivat kaikkein viimeisimpänä.

Juuri kristinusko tuonut kaiken sen hyvän, jota me pidämme jo itsestään selvyytenä ja jonka saatamme jopa laittaa humanismin ja valistuksen ansioksi, vaikka juuret ovat paljon syvemmällä.

Niinpä voimme todeta, että vertauksen isä on täysin ainutlaatuinen, poikkeuksellinen hahmo, jollaista ei ollut Lähi-idän tosielämässä. Tämän totuuden vertauksen kuulijat tiesivät aivan automaattisesti. Tuhlaajapoikia kyllä oli mutta ei tällaisia isiä. Siksi vertaus oli heidän korviinsa häkellyttävä.

Rakastava isä on Jumala

Juuri tuo shokeeraavuus avasi kuulijalle sen, että vertauksessa puhutaankin Jumalasta, joka onkin hyvin erilainen kuin heille opetettu kuva kaukaisesta kunnian Jumalasta. Todellinen Jumala onkin käsittämättömän armahtava ja rakastava. Hänelle ei löydy vertaista.

Lakihenkisyyteen ajautuneen uskonnollisuuden mukaan Jumala ei olisi armahtanut tuhlaajapoikaa vaan olisi syössyt hänet kirousten saattelemana alimpaan helvettiin. Tällaista käytöstä odotettiin myös uskonnollisilta opettajilta, johtajilta, profeetoilta ja varsinkin Messiaalta. Mutta nytpä Jeesus romuttaakin kaiken tällaisen.

Jumala onkin Rakkaus. Toki tämä tiedettiin jo Vanhan testamentin kirjoitusten pohjalta, mutta lähinnä vain teoriassa ja kapea-alaisesti. Vääristynyt juutalaisuus kuten ylipäätään vääristynyt uskonnollisuus harjoittaa kovin mielivaltaista tulkintaa ja omaan korvasyyhyyn sopivien tekstien valintaa.

On ilmeistä, että suuren osan kuulijoista oli vaikea hyväksyä Jeesuksen opetus Jumalasta, joka olisikin tällainen armahtava ja rakastava Isä, joka ottaa syliinsä kaikkein syntisimmänkin. Jo lapsuudesta alkaen omaksutuista syvistä, perinteisistä käsityksistä ei pääse irti noin vain. Siihen tarvitaan vuosien, vuosikymmenten ja joskus jopa vuosisatojen mittaista kasvua ja kypsymistä – yksilönä ja kansakuntana.

Takaisin lapsen asemaan

Isän pikajuoksun lisäksi yhtä hämmästyttävää oli se, että isä otti tuhlaajapojan takaisin arvostetun pojan asemaan. Isä puetti pojalle juhla-asun ja antoi sormuksen, joka osoitti hänen olevan jälleen pojan asemassa. Kaiken lisäksi isä järjesti suuret juhlat ja teurasti parhaan syöttövasikan.

Varmasti kaikki talon väki, sukulaiset, naapurin ja kyläläiset olivat häkellyksissä. Mutta isällä oli tähän luonteva selitys: Minun poikani oli kuollut, mutta nyt hän oli herännyt eloon; hän oli kadoksissa mutta nyt hän oli löydetty!

Oman lapsen menettäminen on varmasti kaikkein suurin tuska ja suru, mitä ihminen voi kohdata. Varsinkin jos siihen liittyy itsetuhoisaa käytöstä, jopa itsemurha, kokemus on äärimmäisen vaikea. Ajattele itsesi isän tai äidin asemaan tällaiseen tilanteeseen. Nuori poikasi tai tyttäresi on tehnyt itsemurhan. Miltä se tuntuisi? Varmasti käsittämättömän vaikealta.

Entä miltä sinusta tuntuisi, jos tämän suurimman ja vaikeimman surun keskelle saisitkin kuulla ihmeellisen uutisen: hän on herännyt kuolleista! Minkälainen ilo ja hämmennys sinut täyttäisikään!

Vertaus kertoo syvällisellä tavalla siitä, miltä Jumalasta tuntuu, kun me kapinoimme häntä vastaan, pöyhkeinä ja ylimielisinä hylkäämme hänet, kuljemme turmion tietä ja tosiasiallisesti ”kuolemme” pois Isän yhteydestä. Jumala suree aidosti jokaista menettämäänsä lastaan.

Rakkaudessaan Jumala antaa meille vapauden valita ja astella pois hänen luotaan. Hän ei pakota yhteyteensä, koska se ei olisi rakkautta. Mutta hän silti tekee kaikkensa, jotta vielä palaisimme takaisin. Jumala, Luojamme tulee ihmiseksi alhaisuuteen ja kärsii mitä syvimmän kärsimyksen ristinpuulla, jotta me saisimme armon ja elämän.

Jumalan pyhyys

Vertaus ei kumoa Jumalan pyhyyttä eikä tee hänestä mitään lällyä, kaiken hyväksyvää pehmo-Jumalaa. Isä ei hyväksynyt pojan syntistä elämää ja piti häntä ”kuolleena”. Poika oikeasti menetti asemansa isän kodissa, kun hän lähti. Mikäli poika ei olisi halunnut palata, hän olisi kuollut ”isättömänä” kaukaisessa maassa. Hänen muistonsa olisi kadonnut.

Jumala on todella pyhä Jumala. Jos me emme käänny ja palaa Isän yhteyteen, me emme koskaan pääse ihanaan kotiin vaan joudumme kadotukseen. Jumala ei hyväksy syntiä eikä koskaan siunaa syntejämme ja rappiotamme. Sen sijaan hän tahtoo pelastaa kaikesta tästä – tänäänkin.

Jumalan armahtava rakkaus Kristuksessa

Samalla Jumala on käsittämättömän hyvä, armollinen ja rakastava. Hän etsii kadonnutta ja uhraa itsensä, jotta yksikin, joka uskoo häneen, pelastuisi. Ja kun kadonnut löytyy ja kuollut herää eloon, Jumala riemuitsee ja taivaassa järjestetään suuret juhlat!

Jeesuksen ristinkuoleman kautta joka ikinen syntimme pyyhitään pois ja lopulta syntinen olemuksemmekin kirkastetaan täyteen kirkkauteen ja meidät puetaan ikuiseen puhtauteen. Meistä tulee todellisia Jumalan lapsia – kaikista kurjista synneistämme huolimatta.

Tämän kaiken me saamme täydellisenä lahjana, Kristuksen tähden ja ansiosta. Pienintäkään osaa emme voi siitä ostaa tai ottaa omavaltaisesti. Itseämme emme kykene muuttamaan. Kaikki on Jumalasta ja kaikki tämä on ihmeellistä.

Käsittämätön mahdollisuus jokaiselle

Kuka oletkin ja millainen oletkin, sinulle on avattu Kristuksessa Jeesuksessa avoin tie takaisin Isän yhteyteen. Isä jo juoksee sinua vastaan avosylin ja sulkee sinut lukemattomiin suudelmiin ja halauksiin. Sinut puetaan juhlavaatteisiin ja sormeesi laitetaan Jumalan lapsen ikisormus, jota kastekin kuvastaa syvällisellä tavalla.

Tätä ihmeellistä armoa on ulkokultaisen, pinnallisen, kovan uskonnollisuuden kuorruttaman (synnin ja ylpeyden vallassa olevan) ihmisen vaikea hyväksyä.

Moni pilkkaa Jumalan armoa – mitäs se sellainen on, että kaikki mukamas annetaan anteeksi…? Tuo ei täytä minun standardeja eikä meidän herätysliikkeen mittoja ja tapoja! Me emme huoli näitä tuhlaajapoikia ja tuhlaajatyttöjä takaisin!

Juuri tätä kaikkea edusti vanhempi veli.  Juuri sellaisessa uskonnollisessa ilmapiirissä elettiin Jeesuksen aikana. Siksi Jeesuksen toiminta ja varsinkin syntien anteeksijulistaminen herätti syvää kritiikkiä, vihaa ja jopa murhanhimoa häntä kohtaan. Tähän kompastui vanhempi veli ja siihen kompastui Israelin kansa, joka itse ei nöyrtynyt parannukseen ja joka itse hylkäsi armahtavan ja rakastavan Jumalan todellisuuden.

Ja tätäkin poikaa isä puhutteli lempeästi ja rakastaen. Näin Jumala rakastaa sekä julkisyntisiä että ulkonaisen hurskauden ja kunnon kansalaisen kuorrutukseen kätkeytyviä piilosyntisiä.

Sinun osasi ja valintasi?

Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Oletko tuhlaajapoika tai -tyttö vai ylpeä muotojumalinen ihminen? Onko sinussa näitä molempia? Elätkö toisaalta julkeasti synnissä joidenkin asioiden ja arvojen suhteen, mutta samalla pidät itseäsi toisia parempana?

Saako Jumalan ihmeellinen armo ja rakkaus sinut pelastaa? Saako hän uudistaa ja muuttaa arvojasi, asenteitasi ja tapojasi? Saako hän herättää sinussa aitoa rakkautta ja myötätuntoa sekä halua elää moraalisesti kestävällä tavalla?

Tätä kaikkea hyvää kasvatustyötä taivaallinen Isämme tekee kärsivällisesti ja uskollisesti. Isän kodissa sinä olet turvassa. Isän kodissa sinut on sovitettu Kristuksen tähden. Isän kodista sinua ei milloinkaan heitetä ulos. Isän kodissa sinulla on kaikki, mitä tarvitset ajallista elämää varten. Isän kodissa sinulla on iankaikkinen elämä. Isän kodissa sinua rakastetaan ikuisella, mittaamattomalla rakkaudella.

 

Rukoilemme:

Pyhä Jumala.
Armahda minua syntistä.
Kiitos Jeesus, että sovitit kaikki syntini ristillä.

Tahdon palata omilta teiltäni Isän kotiin.
Ota minut lapseksesi ja pidä minusta huolta.

Johdata ja hallitse minua kaikessa, sillä sinä yksin olet hyvä.
Anna elämäni kirkastaa sinun rakkauttasi, armoasia ja pyhyyttäsi.
Vie taivaaseen, kun elämäntehtäväni on täyttynyt.

Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.