Viikon sana

PITKÄPERJANTAI

Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty. Siksi tämä on suuri päivä kristikunnassa.

Monissa kielissä se näkyy jo päivän nimessä. Useissa kielissä käytetään nimityksiä, jotka merkitsevät ’suuri perjantai’. Kristityn saamaa sovituksen lahjaa kuvastaa myös englannin nimitys Good Friday, ’hyvä perjantai’. Monissa romaanisissa kielissä päivää kutsutaan ’pyhäksi perjantaiksi’. Saksan kielen nimityksessä Karfreitag taas korostuu Kristuksen ristinkuoleman murheellisuus.

Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista: långfredag. ’Pitkää’ ilmaisevaa sanaa käytetään perjantain yhteydessä yleisesti vain Pohjoismaissa. Vanhoista lähteistä käy ilmi, että ’pitkää’ on käytetty aiemmin myös anglosaksien keskuudessa (Long Friday).

Pitkäperjantain raamatunteksteissä seurataan Golgatan tapahtumia ristiinnaulitsemisesta Jeesuksen kuolemaan. Kello 15 voidaan viettää Jeesuksen kuolinhetken muistoa. Pitkäperjantain iltajumalanpalvelus taas on perinteisesti omistettu Jeesuksen hautaamiselle, jolla Jumala on pyhittänyt meidänkin hautamme lepokammioksi.

Lue pääsiäisajan raamatullisia tapahtumia sivuston valikosta Ajankohtaista / Pääsiäisviikko.

 

EVANKELIUMI: Luuk 23:32-46

Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.

Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.” Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.” Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

 

Muut tekstit

Psalmi 22:7-20: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Minä olen maan mato, en enää ihminen,
olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:
”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!”
Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta
ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,
sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä
eikä kukaan minua auta.
Sonnien laumat piirittävät minua,
villit Basanin härät minut saartavat,
kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,
kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.
Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.
Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.
Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään
ja heittävät puvustani arpaa.
Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

 

Jesajan kirja 53 luku: Herran kärsivä uhrikaritsa

Kuka uskoo meidän sanomamme?
Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
    Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,
kuin vesa kuivasta maasta.
Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma,
kipujen mies, sairauden tuttava,
josta kaikki käänsivät katseensa pois.
Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.
Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen,
ei hän suutansa avannut.
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,
niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois
– kuka hänen kansastaan siitä välitti?
Hänet syöstiin pois elävien maasta,
hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.
Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon.
Rikkaan haudassa hän sai leposijansa.
Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä,
eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.
Herra näki hyväksi,
että hänet ruhjottiin,
että hänet lävistettiin.
Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi,
hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan,
ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.
Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon,
ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.
Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet,
heidän pahat tekonsa hän kantaa.
Minä annan hänelle paikan suurten joukossa,
hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa,
koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi
ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.
Hän otti kantaakseen monien synnit,
hän pyysi pahantekijöilleen armoa.

 

Heprealaiskirje 5:7-10

Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

 

 

JEESUKSEN SEITSEMÄN SANAA RISTILLÄ

Neljään evankeliumikirjaan on kirjoitettu seitsemän Jeesuksen sanaa ja lausetta, jotka hän sanoi ollessaan ristiinnaulittuna, suurissa kivuissa ja tuskassa, häpäistynä, kuoleman ja ikuisen rangaistuksen edessä. Mitä me sanoisimme vastaavassa tilanteessa?

 

”Isä, anna heille anteeksi” (Luuk 23:24)

Jeesus rukoili anteeksiantoa ihmisille, jotka hylkäsivät ja tuomitsivat hänet. Jeesus sovitti kaikkien synnit ristillä ja sen tähden Jumala voi antaa anteeksi mitätöimättä pahoja tekoja. Täydellinen anteeksiantamus on kristinuskon ainutlaatuinen ydin. Jeesus tuo anteeksiantamuksen, armahtavan rakkauden todellisuuden sinunkin elämääsi.

 

”Totisesti, jo tänään sinä olet minun kanssani paratiisissa!” (Luuk 23:43)

Tämä oli vastaus toisen ristiinnaulitun rukoukseen ”Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Kuoleman edessä paatunut ryöväri tuli katumukseen, tunnusti syyllisyytensä ja turvautui Vapahtajaan. Monesti vasta ankaran ristin päällä ihminen taipuu katumukseen ja turvautuu Jumalaan. Silloinkin saamme kuulla Jeesuksen lohduttavat ja armahtavat sanat: Ole turvallisella mielellä, sillä minä vien sinut taivaan kotiin. Syvimmiltään vasta evankeliumin, Kristuksen armollinen läsnäolo synnyttää pelastavan uskon – ei ahdistukset.

 

”Katso, tässä on poikasi. Katso, tässä on äitisi!” (Joh 19:26-27)

Ristin juurella näemme Jeesuksen huolenpidon ja ajallisen elämän merkityksen. Vanhimpana poikana Jeesuksella oli velvoite huolehtia Mariasta ja sisaruksistaan (kasvatti-)isä Joosefin kuoltua. Äiti-Marian sydän särkyi katsellessaan poikansa ristinkuolemaa. Jeesus ymmärsi äidin tuskan ja huolen. Siksi hän antoi luotettavan ystävänsä eli Johanneksen itsensä tilalle. Marian sydän sai lohdutusta ja turvan vanhuudenpäiville. Samalla tavalla Jumala ymmärtää sinunkin tarpeesi elämäsi menetysten ja huolien keskellä. Hän antaa ystäviä ja läheisiä, jos vain itse omalta puoleltasi olet valmis ottamaan vastaan. Myöhemmin saatat itsekin olla tuki ja turva ihmiselle, joka on menettänyt läheisiään.

 

”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt 27:46; Mark 15:34)

Ristin juurella, kun pimeys on syvimmillään, Jeesus huutaa sinunkin puolestasi tämän traagisen huudon ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut”. Tässä elämässä kohtaamme monia pienempiä ja suurempia hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jeesus oli monien ihmisten hylkäämä. Hän tietää, miltä sinusta tuntuu. Jeesus koki myös sen, millaista on olla Jumalan hylkäämä. Syntimme erottavat meidät Jumalasta, mutta se ei vielä merkinnyt lopullista eroa. Kun Jumalan pitäisi hylätä meidät, Jeesus asettuukin tilallemme ja kokee tuon täydellisen ja lopullisen hylkäämisen. Siksi sinun ei koskaan tarvitse sanoa näitä sanoja: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit! Ja vaikka toisinaan kokisit olevasi kaukana Jumalasta, Kristuksessa olet sittenkin aivan lähellä, aivan hänen sylissään.

 

”Minun on jano” (Joh 19:28)

Ristin juurella kohtaamme Jeesuksen ihmisyyden. Kun hän sanoo olevansa janoissaan, hän osoittaa olevansa lihaa ja verta niin kuin sinä ja minä, ajallisine perustarpeineen. Varsinkin vesi on elämän perusehto. Niin kuin rukoilemme jokapäiväistä leipäämme, Jumala haluaa huolehtia myös jokapäiväisestä juomastamme. Hän onkin mitannut kaiken niin, että jokaiselle riittää, kunhan vain elämme kohtuullisesti ja jaamme tasapuolisesti. Jano kuvastaa myös ihmisen syvintä elämänkaipuuta, koska tässä ajallisessa maailmassa, ilman Jumalaa, meillä on ainainen jano. Pyytäessään juotavaa hänelle tarjotaan hapanviiniä Psalmin ennustuksen mukaisesti (Ps 69:22). Jeesuksella oli inhimillinen jano mutta myös jano täyttää Isän tahto loppuun saakka. Siksi tuo janon tyydyttäminen merkitsi myös kärsimyksen maljan juomista.

 

”Se on täytetty!” (Joh 19:30)

Kaikki, minkä Jumala Sanassaan lupaa, sen hän myös tekee, viimeistä piirtoa myöten. Jumala lupasi armahtaa ja pelastaa jokaisen halukkaan ihmisen Messiaan kautta. Vanhan testamentin ja vanhan liiton vajavaiset esikuvat saivat täydellisen täyttymyksen. Ne olivat vain ristin varjoa. Nyt itse risti oli Jumalan pyhyyden ja rakkauden valokeilassa. Kun laki paljasti joka ikisen synnin ja vaati ehdotonta tuomiota ja rangaistusta, Jeesus Kristus kärsi Jumalan tuomitsemana täyden rangaistuksen puolestamme. Jumalan pyhyyden ja rakkauden vaatimus täyttyivät. Siksi Jeesus huusi kuollessaan ”se on täytetty!”.

Golgatan rististä tuli tämän myötä virallinen ennakkotuomioistuin, jossa syntinen ihminen todetaan syylliseksi mutta jossa hänen tuomionsa ja rangaistuksensa kärsii toinen, täydellinen, synnitön sijaisuhri. Jeesuksen ristin juurelle tullut ihminen kohtaa totuuden mutta saa armon, joka on voimassa viimeisellä tuomiolla. – – – Tämän täytetyn työn varaan saamme jäädä itse kukin. Sen varassa murheen täyttämä, musta pitkäperjantai saa hiljaisuudessa ja odotuksessa muuttua pyhäksi, hyväksi, suureksi perjantaiksi. Sen saamme kokea todeksi kun tulemme lähelle ristiä, lähelle Jumalan sydäntä, lähelle Jeesusta.

 

”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk 23:46)

Ristin juurella kohtaamme Jeesuksen luottamuksen Taivaalliseen Isään, jonka iankaikkisiin käsiin on hyvä antaa itsensä kokonaan ja täydellisesti. Toisaalta Jeesus koki lain kauhistuttavan tuomion täydessä voimassaan ja eron Isästä, mutta senkin keskellä hän tiesi täyttävänsä hänen tahtonsa ja olevansa lopulta täydellisessä turvassa. Kenties hänen tunteensa huusivat muuta, mutta hänen syvin sisimpänsä tiesi Isän lupausten olevan voimassa tunteista ja tuntemuksista huolimatta. Meidänkin kohdalla Jumala on täydellisen luotettava niin elämässä kuin kuolemassa. Hänen varaansa saamme turvallisesti antaa oman itsemme, elämämme, kuolemamme ja koko ikuisuutemme – tuntui miltä tuntui!

 

RUKOUS

Herra,
me kiitämme sinua siitä,
että ristisi on pystytetty
keskelle tätä maailmaa.
Hiljennä meidät sen edessä,
niin että voimme kuulla
ja ottaa vastaan sen sanoman.
Anna ristin todistaa läsnäolostasi
ja rakkaudesta, joka voittaa kärsimällä.
Paina pyhä kuvasi syvälle sydämeemme.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.

 

 

KIIRASTORSTAI

 

EVANKELIUMI: Joh 13:1-15

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.

    He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.

    Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

    Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille:
”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”

 

OPETUS

Olemme lähestymässä kristikunnan suurinta juhlaa, Pääsiäistä. Kun me vietämme sitä sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä, juutalaisessa kalenterissa pääsiäinen osui juuri tuona evankeliumin kuvaamaan aikaan torstaille. Niinpä Jeesus ja opetuslapset olivat viettämässä Jumalan säätämää pääsiäisateriaa ja -juhlaa uskollisesti, säädetyllä tavalla juuri torstain iltana.

On myös huomattava, että juutalaisen tavan mukaan vuorokausi vaihtui alkuillasta ensimmäisten tähtien tuikkeessa. Niinpä pääsiäisaterian nauttiminen ja Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtuivat saman vuorokauden aikana – kuten Jumala oli kaiken ennalta tarkoin suunnitellut. Me taas jaamme vuorokauden eri tavoin ja niinpä meillä on kiirastorstai ja pitkäperjantai. Itseasiassa koko pääsiäinen on meillä jaettu 3-4 päiväksi.

 

Juutalainen, Vanhan testamentin merkitys

Pääsiäinen on juutalaisten merkittävin juhla. Sitä vietetään Israelin kansan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Vapautumisen kynnyksellä kunkin perheen piti teurastaa virheetön karitsa, paistaa se tulessa sekä sivellä sen verta talon pieliin, jotta Jumalan tuomio menisi ohitse ja kansa pääsisi Jumalan tuomiosta. Juuri tästä sanastahan Pääsiäinen tulee, päästä (tuomiosta). Karitsa piti syödä katkerien yrttien ja happamattoman leivän kera. Perheen tuli olla täydessä matkavalmiudessa ja ruoka piti syödä kiiruusti.

Uuden liiton täyttymys

Samalla tämä kaikki oli suurta esikuvaa tulevasta. Viaton Kristus, Jumalan Karitsa kuolisi ristillä Jumalan pyhän tuomion tulessa. Hänen sovitusvereensä turvautuvat saisivat anteeksi ja vapautuisivat iankaikkisesta tuomiosta. Happamaton leipä kuvasi uuden elämän puhtautta synnistä ja katkerat yrtit muistuttivat vanhasta, synnin ja kuoleman tuomasta orjuudesta, johon enää ei kannattaisi sortua.

Juhlaan valmistautuminen

Koska pääsiäinen oli niin tärkeä juhla, sitä piti valmistella huolella. Talosta piti poistaa kaikki hapan leipä ja muutenkin koti piti siivota mahdollisimman hyvin. Tämä kuvasti parannuksen tekemistä, sydämen puhdistumista. Kristikunnan perinteessä on valmistauduttu pääsiäiseen paastoamalla, jonka jakson juuri kiirastorstai päättää. Paasto vaihtuu juhla-ateriaan kiirastorstaina. Lisäksi tämän puhdistuksen kautta ne henkilöt, jotka oli vuoden mittaan erotettu seurakunnan ehtoollisyhteydestä, otettiin juuri kiirastorstaina takaisin ja he saivat nauttia Herran ehtoollista yhdessä muiden kanssa.

Meille tämän päivän suomalaisille, joilla on kovin ohut uskonnollinen tausta, pääsiäinen ei yleensä ole vuoden tärkein juhla kuten joulu pitkälti on. Kuitenkin kristillisestä näkökulmasta hiljaisen viikon tapahtumat, kiirastorstai, pitkäperjantai ja pääsiäissunnuntai on ehdottomasti kaikkein tärkein. Muodostavathan nämä tapahtumat jopa puolet evankeliumikirjojen sisällöstä. Olemme juuri nyt kristillisen uskon ja koko elämän ytimessä.

Saatamme silti valmistella pääsiäistä monin tavoin. Pääsiäisen kukat, käsinmaalatut munat, pajunoksat, raeruohot ja erilaiset ruuat kuuluvat asiaan. Monenlaisia hyviä leivonta- ja ruokaohjeita voimme löytää kirjoista ja netistä. On mämmiä, pashaa, pääsiäiskakkuja, jäädykkeitä tai herkullisia ohjeita lampaanpaistin valmistamiseen.

Virheetön Karitsa

Jumalan säädöksen mukaan kelvollinen karitsa piti valita jo viisi päivää ennakkoon. Juuri tuona päivänä, Palmusunnuntaina Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa ratsasti Jerusalemiin. Viiden päivän aikana piti varmistua siitä, että karista oli virheetön. Tällaiseen tiukkaan tutkintaan Jeesus joutuikin Jerusalemissa monen eri tahon, kuten ylipappien, fariseusten, saddukeusten, herodialaisten ja roomalaisten toimesta. Pontius Pilatus joutuikin toteamaan, että Jeesuksessa ei ole mitään syytä. Hän on viaton.

 

Juhla-ateria

Lopulta, kun kaikki valmistelut oli tehty säädetyllä tavalla, juhlaväki asettui yläsaliin aterioimaan. Huoneen keskellä oli matala pöytä, jonka ympärillä oli makuupaikat 13 miehelle. Mukana oli myös naisväkeä ja muuta ystäväjoukkoa, jotka istuivat tyynyillä seinustalla.

Pöydälle oli katettu paistettua karitsaa, kolme leipää päällekkäin, katkeria yrttejä, makeaa omena-pähkinäseosta, viinikannu ja kenties kananmunia.

Pääsiäisateriassa noudatettiin tarkkaa järjestystä ja perinnettä. Sen rungon muodosti neljä viinimaljaa, jotka nautittiin pitkän illan kuluessa. Juuri tähän perinteeseen liittyy evankeliumin kuvaukset opetuslasten jalkojen pesemisestä ja ehtoollisen asettamissanat.

 

Aterian neljä maljaa ja vaiheet

Neljä viinimaljaa kuvasivat Jumalan tuoman pelastuksen neljää vaihetta.

 

Ensimmäinen malja

Jeesus otti ensimmäisen maljan, kiitti ja siunasi. Tämä malja pyhitti koko pääsiäisaterian. Se kuvasti Egyptistä vapautumista, uuden elämän ja runsauden alkua.

 

Välikohtaus ja sen merkitys: palveleminen

Tämän jälkeen isäntä, eli Jeesus pesi kätensä tarkan etiketin mukaisesti. Juuri tähän hetkeen liittyy Johanneksen evankeliumin kuvaama yllätys. Jeesus otti palvelijalta pellavaliinan, jonka hän kietaisi vyötäisilleen ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja.

Tilanne oli hätkähdyttävä. Sellaista ei tapahtunut koskaan. Tehtävä kuului palvelijalle – ei koskaan kunniavieraille, eikä varsinkaan juhlan isännälle.

Ajattelepa tilannetta, että saisit kutsun presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Saisit kunniapaikan presidenttiparin pöydässä. Ensimmäisen tervetulomaljan jälkeen presidentti Niinistö ottaisi vieressä seisovalta tarjoilijalta liinan ja alkaisi pesemään sinun jalkojasi – täysin yllättäen, vastoin etikettiä. Hetki olisi tyrmistyttävä. Mitä sanoisit? Mitä tekisit? Ei ihme, että Pietari vastusteli.

Lisäksi – nyt kyseessä ei ollut presidentti vaan koko maailmankaikkeuden Luoja ja Herra. Ajattele – Herra Jumala kumartuu puoleesi ja pesee jalkasi. Eikä vain pese jalkojasi vaan kärsii ja kuolee ristillä sovittaen syntisi, sinua rakastaen.

Juuri tästä ihmeellisestä, käsittämättömästä rakkaudesta kertoi evankeliumitekstimme alku, jossa sanottiin: Hän osoitti heille täydellistä rakkautta, loppuun asti, vieden kaiken täyttymykseen saakka.

Melkoisen esikuvan Jeesus meille antoikin. Hän on palveleva, vilpittömästi rakastava Herra. Tässä onkin mallia parhaasta johtajuudesta juuri valituille kuntapäättäjille, hallitukselle, oppositiolle sekä meille perheiden vanhemmille ja työntekijöille sekä ihan jokaiselle siitä, mitä on olla hyvä lähimmäinen toiselle.

On samalla huomattava, että jalkojen peseminen oli juuri tuossa kulttuurissa ja noissa olosuhteissa hyvin luonteva ja tarpeellinen tapa palvella. Tiet olivat pölyisiä eikä juhla-ateriaa sopinut nauttia likaisena.

Kaikki Jerusalemiin tulevat pyhiinvaeltajat kävivät kyllä seremoniallisessa kylvyssä ennen kuin tulivat temppeliin. Näin he olivat jo pääosin puhtaita. Mutta silti lyhytkin matka temppelistä majapaikkaan likasi jalat.

Niinpä Jeesus sanoikin, että se, joka on kylpenyt, on jo puhdas eikä tarvinnut muuta kuin jalkojen pesun. Tällä hän viittasi em. seremonialliseen pesuun, mutta ennen kaikkea kristilliseen kasteeseen. Onhan meidät liitetty Kristuksen sovittavaan ja puhdistavaan yhteyteen kasteen ja uskon kautta. Sen lisäksi tarvitsemme enää puhdistusta kunkin päivän rikkomuksista synnintunnustuksen ja armon sanan kautta. Näin voimme levollisin mielin ja kevein sydämin jättää mennyt päivä Jumalan armon huomaan ja käydä rohkeasti kohti uutta armon päivää.

Kun ajattelemme jalkojen pesua näin suomalaisesta kulttuurista ja olosuhteista käsin, kyse ei ole kirjaimellisesti noudatettavasta esimerkistä vaan periaatteesta, jolla on monia erilaisia sovelluksia. Onkin hyvä miettiä, mitkä ovat meille luontaisia ja tarpeellisia tapoja palvella lähimmäisiämme. Sellaisia voimme varmasti löytää monenlaisia – jos vain elämämme Jumalan rakkaudessa. Rakastava sydän näkee lähimmäisen, hänen tarpeensa ja on altis palvelemaan, kekseliäästi ja auliisti.

Jeesus ei kuitenkaan suostunut ihmisten käskettäväksi ja orjaksi. Kristittyinä meidän ei tule olla ihmisten mielihalujen sokeita täyttäjiä. Jeesus toimi rakkaudesta käsin, vapaaehtoisesti. Hänellä oli selkeä tarkoitus ja päämäärä. Hän toimi meidän ihmisten parhaaksi. Jeesus ei koskaan suostunut leipäkuninkaaksi, sotilaalliseksi päälliköksi, taikuriksi, temppujen tekijäksi ja ihmisten viihdyttäjäksi.

Jumalana, kaiken Luojana hän tiesi alkuperäisen luomistarkoituksen, synnin kaiken tuhoavan voiman, ihmisen kärsimyksen ja oman syvän, ehdottoman halunsa pelastaa kohti kadotusta kulkevan ihmiskunnan. Hän tiesi, mitä ja miksi teki.

Niinpä evankeliumiteksti alleviivaakin sitä, että Jeesus tiesi syvästi alkuperänsä, tehtävänsä ja tulevaisuutensa. Siinä sanottiin ”Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen”.

Jeesus toimi päämäärätietoisesti, rakastaen, itsensä uhraten. Samalla tavalla hän toimii tänäkin päivänä – Sanansa, Pyhän Hengen, seurakunnan, eli meidänkin kauttamme. On tärkeää, että pitäydymme juuri Jumalan rakkaudessa ja tarkoitusperissä, jotka selviävät nimenomaan Raamatusta eikä viihdeteollisuuden maalaamista rakkauden pettävistä korvikkeista.

Niinpä Jumala ensin, täydesti rakastaa ja palvelee meitä. Sitten hän lähettää meidät palvelemaan saman esikuvan mukaisesti, pyhän Sanansa valossa. Juuri tällaista aitoa rakkautta ja palvelumieltä tämä maailma kaipaa ja tarvitsee. Palvelu tuottaa sellaista sisäistä iloa, tyytyväisyyttä, onnea ja rauhaa, mitä ei koskaan saa rahalla eikä itsekkäällä ”kaikki minulle” periaatteella.

Näin Jeesus ohjaa meitä elämän ytimeen. Jumala kohtaa ja palvelee meitä rakastaen. Hän antaa syntimme anteeksi, pesee puhtaaksi, ruokkii ja ravitsee henkemme, sielumme ja ruumiimme. Hän herättää meitä rakastamaan lähimmäisiämme.

Tätä kaikkea hän tekee koko ajan yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi mekin saamme yhä uudelleen tulla ehtoollispöydän ääreen saamaan armoa armon päälle.

 

Keskimmäinen leipä murretaan

Tämän jalkojen pesun jälkeen Jeesus otti etiketin ja perinteisen tavan mukaisesti keskimmäisen kolmesta leivästä (Isä, Poika ja Pyhä Henki), eli Pojan, Messiaan leivän, joka murrettiin kahtia. Siitä toinen puoli murrettiin syötäväksi ja toinen kätkettiin loppuillaksi kuvaten Pojan toista, uutta tulemusta kaiken lopussa.

Juuri tässä Jeesus antoi leivälle uuden, erityisen merkityksen:
Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.

 

Toinen malja

Sitten oli vuorossa toinen malja, joka kuvasti pääsyä maalliseen luvattuun maahan, Israeliin. Tämän maljan myötä alkoi Israelin pelastushistorian läpikäynti nuorimman pojan kysellessä ja perheen pään vastaillessa. Pääsiäisaterialla on siis vahva hengellinen sanoma.

Tämän jälkeen isäntä kastoi leivänpalan kastikkeeseen. Tässä kohtaa tapahtui se kohtalokas hetki, jossa Juudas paljastui: Joka kastaa vatiin minun kanssani, on kavaltaja.

 

Kolmas malja

Kolmas malja oli siunauksen ja pelastuksen malja. Tälle maljalle Jeesus antoi jälleen erityisen, uuden liiton merkityksen vanhan Siinain lakiliiton sijaan, joka sekin vahvistettiin uhriverellä:
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni!

 

Neljäs malja

Pääsiäisaterian lopuksi oli jäljellä enää neljäs malja, tulevan Jumalan valtakunnan malja. Juuri tästä maljasta Jeesus kieltäytyi, kun hän toisaalla sanoi: Minä en enää juo viinipuun antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.

 

Kristillinen ehtoollinen

Näin mekin, kun tulemme ehtoollispöydän ääreen, olemme menneisyyden ja tulevaisuuden edessä. Ehtoollispöydässä, etenkin Kiirastorstaina, saamme muistaa Jumalan tekemiä pelastustekoja – Israelin vapautumista Egyptistä ja ennen kaikkea Jeesuksen sovittavaa ristinkuolemaa; sitä kuinka hänen ruumiinsa murrettiin ja verensä vuodatettiin.

Saamme olla osallisia suuressa juhla-ateriassa, joka vakuuttaa ja vahvistaa sitä, että pelastus, Jumalan ikuinen rakkaus ja armo kuuluvat meille tässä ja nyt – lahjana.

Samalla saamme katsoa luottavaisesti tulevaan. Vaikka maailmassa ja ajallisessa elämässä tapahtuisi mitä tahansa, saamme kerran kokea kaiken täyttymyksen tulevassa Jumalan valtakunnassa, yhdessä armollisen Kristus-kuninkaan ylhäisessä, mutta niin rakastavassa seurassa. Näin ehtoollinen on esimakua siitä tulevasta juhlapöydästä, joka taivaissa on meille katettu.

Näin Jumala suorastaan tuhlailee rakkauttaan meitä kohtaan. Sitä me todella tarvitsemmekin sillä, edessämme on vielä – kenties omankin elämämme Getsemanen yössä koettava tuskainen rukoustaistelu, via Dolorosa, risti ja kuolema – ennen riemullista ylösnousemusta pääsiäisen loppumattomassa ilossa.

Saat rohkeasti nauttia armoateriaa. Saat tulla sellaisena kuin olet, vajavaisena, rikkinäisenä, syntisenä, masentuneena, pelokkaana, kenties ilman sen suurempia ajatuksia tai sitten hyvillä mielin, iloiten, kiitollisena.

Muista aina, että tulet Herran Jeesuksen Kristuksen eteen. Polvistuessasi tunnustat, että hän on Herra. Tunnustat myös syvän tarpeesi elää Jumalan armon ja rakkauden varassa. Ja kun nouset ehtoollispöydästä, saat lähteä yhdessä Vapahtajan kanssa palvelemaan lähimmäisiäsi.

Näin kaikki alkaa Jumalan rakkaudesta, kaikki on tämän rakkauden varassa ja kerran kaikki täydellistyy Kristuksen rakkaudessa.