Vierellä ja vastassa

Rovasti Jorma Kalajoki:

ARMOLLISESTI KESKENERÄINEN
(Päivä Osakeyhtiö, 2018)

 

Rovasti Jorma Kalajoki on kokenut elämänmatkaaja, joka on löytänyt Jumalan armon elämäänsä. Hänen kuvauksensa ja opetuksensa ovat elämänläheisiä, rehellisiä ja Jumalan Sanan kallion varassa seisovia. Seuraavassa otteita Jorman uudesta kirjasta, joka kannattaa hankkia.

 

VIERELLÄ JA VASTASSA

Juttelimme 80-kymppisen ystäväni kanssa kuolemasta. Minä kerroin omista pohdinnoistani ja arkuudestani aiheen edessä. Hän sanoi odottavansa täältä elämästä lähtemistä hyvin uteliaana. Hän muisteli päivää parikymmentä vuotta aiemmin, jolloin oli joutunut katsomaan kuolemaa silmiin. Yksin avomerellä purjehtiessaan hän oli pudonnut syyskylmään veteen. Ajelehtiessaan meressä tuntikausia hän kävi elämäänsä läpi ja valmistautui kuolemaan.

Hän ajatteli omaisuuttaan ja kaikkia töitään. Ne nousivat vaa’assa kevyinä ylös. Samalla yhden asian painoarvo kasvoi: ystävät, läheiset. He olivat arvokkainta, heistä luopuminen tuntui haikealta. Mutta hänen aikansa ei vielä ollut. Jumala pelasti hänet monen ”sattuman” kautta.

Toinen ystäväni oli vielä lähempänä viimeistä veräjää. Syödessämme yhdessä hänen sydämensä pysähtyi. Aloitin ohjeiden mukaisen paineluelvytyksen, tahti sata kertaa minuutissa. Samassa rytmissä rukoilin. Ambulanssi saapui ja ammattilaiset jatkoivat elvytystä lääkärin johdolla. Ystäväni toipui neljässä kuukaudessa ja saimme tehdä yhdessä vaellusretken Lappiin Pyhä- ja Luostotunturien maisemiin.

Istuimme tulilla. Ihastelimme ruskaa ja opimme uudella tavalla ymmärtämään, kuinka koko elämä – myös arkiset asiat – on Jumalan lahjaa. Kertasimme Psalmin 8 sanoja: Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin sinä pidät hänestä huolen.

Jumalan täytyy joskus hoksauttaa meitä näkemään elämäämme oikeassa ikuisuusvalossa. Sellainen pysäytys saattaa tuntua ihmisestä liiankin rajulta, mutta se voi kääntyä kiitokseksi ja jatkoajaksi, armon ajaksi.

Lähtö täältä voi tapahtua hetkessä, kuten äkillisesti kuolleiden tai kuoleman rajalla käyneiden ystäviemme kokemukset muistuttavat. Voimme myös saada valmistautumisaikaa niin kuin äitini kohdalla tapahtui. Heidän kaikkien kokemukset lisäävät sydämeeni rukouksen: tahdon kiittää jokaisesta päivästä, elää sen täydesti uskoni ja ymmärrykseni mukaan ja pyytää, että olisin rakkaan Vapahtajani tähden valmis, kun kutsu käy.

Millä perusteella ja milloin olen valmis? Itsessäni, uskossani, syntisyydessäni ja keskeneräisyydessäni en koskaan. Mutta ylösnoussut ja korotettu Jeesus Kristus lohduttaa minua samoilla sanoilla, joilla hän rohkaisi apostoli Johannesta:

”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elämä, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Ilm 1:17-18)

(Otteita sivuilta 204-207)