Trump, Clinton ja Jeesus

TRUMP, CLINTON JA JEESUS

Usan presidentin vaalit ovat kiihkeimmillään. Loppuhuipennus ja jälkipyykki ovat käsillä. Likapyykkiä onkin pesty jo urakalla eikä loppua ole näkyvissä.

On sanottu, että vastakkain ovat Yhdysvaltojen historian epäsuosituimmat presidenttiehdokkaat – kaikesta glamourista huolimatta. Aikamoinen tilanne. Miten tähän on tultu?

Äskettäin näin erinomaisen dokumenttiohjelman, jossa taustoitettiin ehdokkaiden tietä tähän hetkeen. Molemmilla on oma, erittäin määrätietoinen, vaikea elämänpolku. Edes Trump ei ole äkillinen tähdenlento, vaikka näin suomalaisittain tuntuu, että hän on nopeasti noussut esiin tuntemattomuudesta.

 

Donald Trump peri melkoisen jättiomaisuuden, jota hän sitten lähti käyttämään ja sijoittamaan. Aluksi bisnekset menivät melko hyvin, mutta sitten hän päätyi konkurssin partaalle. Hänen lukemattomat kiinteistö- ja casinosijoitukset romahtivat laman ja huonosti hallittujen riskien vuoksi. Lopulta Trump oli velkaa käsittämättömät 3 miljardia eli 3 000 miljoonaa dollaria. Näissä vaiheissa hän vei omistuksensa pörssiin ja onnistui vakuuttamaan suuren yleisön siitä, että niihin kannatti sijoittaa. Hän kuittasi itselleen kymmenien miljoonien tulot, mutta pörssiosakkeet romahtivat ja mm. eläkeläiset menettivät kaiken sen, minkä olivat Trumpiin sijoittaneet. Huonoa harkintaa heiltä, totesi Trump.

Sittemmin velkojapankit päättivät pitää Trumpin pystyssä. Ne arvioivat, että Trumpin nimen kova mainosarvo olisi parempi kuin lopullinen konkurssi. Käytännössä pankit hallinnoivat Trumpin omistuksia. Trump olikin häikäisevä mainosmies. Hän alkoi myydä nimeään mm. lukuisiin pilvenpiirtäjiin ympäri maailmaa. Tällaisia Trump towereita onkin maailmalla monia, vaikka hän itse ei niitä omista. Varsinaiseksi Trumpin pelastajaksi tuli amerikkalainen tosi-tv-ohjelma Diili, jota hän isännöi 14 vuoden ajan. Ohjelma oli erittäin suosittu ja siinä Trump loi itselleen menestyvän liikemiehen maineen – amerikkalaisen unelman ja suuruuden täyttymyksen perikuvan.

Jo 1980-luvun lopulla Trump haaveili presidenttiehdokkuudesta. Siitä alkaen se on ollut hänen kenties suurin haaveensa. Jo tuolloin hän puhui lähes samanlaisin elein, sanoin ja ajatuksin kuin nyt. Trumpin vahvuus on hämmästyttävä kyky mainostaa. Siihen kelpaa kaikenlainen julkisuus – niin positiivinen kuin negatiivinen. Olennaista on se, että Trumpin nimi on kaikkien huulilla. Tähän on sopinut hyvin myös moraaliton käytös sanoin ja teoin, josta hän ei kanna pienintäkään omantunnon tuskaa. Kaikki kääntyy hänen edukseen. Hämmästyttävällä tavalla hän voi valehdella mitä tahansa ja tehdä melkein mitä tahansa ja kaiken hän kääntää edukseen, varsinkin hölmön median kautta. Trumpin suurin missio on ”Minä”.

Näin kristillisesti ajatellen Trump on kyllä hämmentävä sielunvihollisen ruumiillistuma kaikessa itsekkyydessään, sanoissaan ja teoissaan. Vielä hämmästyttävämpää on amerikkalaisten sokea tuki. Miksi ihmeessä he tukevat häntä, jonka sanat ja teot ovat keskeisissä sloganeissa ristiriidassa? Luvatessaan kotimaista työtä ja menestystä, hän itse käyttää ulkomaista halpavoimaa ja imuroi voitot maksimaalisesti omiin taskuihinsa muista välittämättä.

 

Entä Hillary Clinton? Hän kulkenut äärimmäisten vastoinkäymisten ja epäsuosion tietä läpi koko elämänsä. Vaikka nyt hän on parrasvaloissa, taustalla on vuosikymmenten raskas, pimeä taakka. Vaikeudet alkoivat, kun hän presidenttimiehensä Bill Clintonin vaimona aloitti hyvin itsenäisesti terveydenhoitouudistuksen. Hänen tiiminsä valmisteli asian salassa ja tavalla, joka koettiin ennennäkemättömän loukkaavaksi kongressissa. Uudistus kohtasi Washingtonissa rajun kritiikin, jolloin Hillary päätti lähteä markkinoimaan uudistusta ympäri maata. Nopeasti hän joutui suorastaan raivokkaan ja avoimen vastustuksen ja vihan kohteeksi. Hanke kaatui ja demokraatit hävisivät sen jälkeen parit vaalit, mikä laitettiin hänen syykseen, koska oli luonut valtavan voimakkaan ja negatiivisen ilmapiirin. Kaiken kukkuraksi tuli presidenttimiehensä aviorikos, joka saattoi Hillaryn julkisen häpeän alaiseksi.

Hillary Clintonin mottona oli ja on aina ollut sinnikkyys. Oli mitä tahansa, piti nousta ylös, kohdata päivä ja taistella eteenpäin. Lopulta asiat kääntyisivät paremmaksi. Niinpä hän kahdeksan vuotta sitten lähti taistelemaan demokraattisen puolueen presidenttiehdokkuudesta. Kun kaikki näytti jo varmalta, tuntemattomuudesta nousi eräs Barack Obama, josta kukisti Clintonin ja nousi presidentiksi. Katkeran tappion niellen Clinton suostui ulkoministeriksi, jossa ajatteli voivansa raivata uuden uran. Kuitenkin kaikki ulkopoliittinen päätöksenteko pysyi visusti Obaman käsissä. Vasta Libyan osalta Clinton sai tahtonsa läpi. Hän riemuitsi, kun Gaddaf kukistettiin. Voitto vaihtui pian tappioksi, kun Libya ajautui yhä jatkuvaan sekasortoon. Edessä oli lukemattomat kuulustelut tapahtuneesta.

Kaikki koettu on syvästi katkeroittanut Clintonin. Hänet tuntevien mukaan Clinton kantaa katkeruutta, vihaa ja pysyvää epäluottamusta monia kohtaan. Tämä on taustana myös sähköpostikohulle. Koska hän ei luottanut kehenkään, hän hoiti asioitaan yksityisellä tietokoneella, mikä oli tietysti valtava kardinaalimunaus. Kaikki valtion salaiset asiat ovat heikosti suojatulla koneella ja nettiliikenteessä… Tämä voikin nyt koitua hänen kohtalokseen vaaleissa.

Kun Trump on narsistinen, rahan- ja seksinhimoinen, teini-ikäisen tasolla oleva kapinallinen, Clinton on katkeroitunut, vallanhimoinen, kovan poliittisen pelin kantapään kautta oppinut kehäkettu, joka amerikkalaisen smilen (hymyn) ja liberaalin moraalin voimalla haluaa osoittaa olevansa kovin ”jätkä” (tai ”akka”) maan päällä.

Menossa on siis äärimmäisen mielenkiintoinen ja ristiriitainen presidentinvaalitaistelu. Lopputuloksena on se, että jompikumpi nousee maailman johtavan supervallan päälliköksi.

 

Mitä he sitten toisivat tullessaan? Edes asiantuntijat eivät osaa sanoa Trumpista. Hän on täysin arvaamaton. Kuitenkin hänen vahvuutena olisi se, että silloin presidentin virka ja koko kongressi olisi republikaanien vallassa. Tällöin he saisivat päätöksensä läpi. Jos taas Clinton valitaan, on todennäköistä, että republikaanit tulisivat torpedoimaan kaikki presidentin päätökset ja toimet. Clinton olisi ns. ”rampa ankka” jo alusta asti.

Molempien toimesta Usan rooli maailmalla voisi vähetä. Trump keskittyisi talouteen ja antaisi Venäjän mellastaa rauhassa. Clinton ei saisi mitään läpi ja Usa jäisi kamppailemaan sisäisen valtataistelun kurimukseen.

Venäjän kannalta pullat ovat hyvin uunissa. Todennäköisesti Venäjä saa yhä enemmän työrauhaa omille toimilleen. Se pullistelee yhä enemmän, jolloin kynnys sen haastamiselle nousee. Näin asian näen myös Raamatun pohjalta. Lähi-idän sisällissotien keskellä Israel on saanut olla hyvin rauhassa. Jossain vaiheessa siitä tulee jälleen ykköskohde, kun muslimit Venäjän johdolla käyvät sen kimppuun. Historiaa toistaa itseään. Tämä edellyttää suuren kotkan eli Usan heikkenemistä tai vetäytymistä, mikä on jo alkanut merkittävissä määrin Obaman politiikan seurauksena.

Näin siis maailmassa sekasorto kasvaa päivä päivältä. Koemmeko juuri nyt jotain samaa kuin ennen maailmansotia? Lamaa, päättämättömyyttä, kansallismielisyyden nousua, rajua yhden vallan asevarustelua ja aggressiivisia toimia, toisten käsittämätöntä sinisilmäisyyttä, Usan vetäytymistä, jne?

Maailmamme on saamassa uuden johtajan entisten vaikuttajien lisäksi. Heitä ovat mm. Venäjän, Turkin, Iranin johtajat. Soppaan mahtuu myös Euroopan Unionin vakava taloudellinen, poliittinen ja turvallisuuteen liittyvä kriisi, etenkin Britannian eron myötä.

Mutta ihmiset saavat sitä, mitä tilaavat: itsensä näköisiä johtajia. Vaikka nämä lupaavat olla pelastajia, he ovatkin turmion airuita.

 

Entä sitten Jeesus? Millainen on hänen tiensä ja millaisia ovat hänen motiivinsa? Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka istui täydellisessä kirkkaudessa ja herruudessa Jumalan valtaistuimella. Katsellessaan ihmiskunnan toivonta tuhontietä hän päätti itsensä uhraten pelastaa ihmiskunnan. Niinpä hän tuli ihmiseksi, opetti rakastamaan, palveli ihmisiä pyyteettömästi itseään säästämättä ja suostui ristiinnaulittavaksi motiivinaan pelkkä rakkaus. Hetken suosion jälkeen hänestä tuli äärimmäisen epäsuosittu, jonka kannatushuudoksi tuli: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!

Jeesus ei ollut mikään tyhjänpuhuja, hymyilevä feikki (huijaus) tai fanaattisesti etuja itselleen haaliva pyrkyri. Hän oli ja on läpikotaisin hyvä, puhdas, pyhä, rakastava. Hän teki sen, mikä oli hänen ”vaalilupauksensa”. Hän sovitti syntimme, nousi ylös kuolleista ja toi uuden elämän mahdollisuuden keskellemme. Hän tekee ihmisestä ja kansasta jälleen oikealla tavalla Suuren (Great) Jumalan armollisessa yhteydessä.

 

Niinpä mekin voimme olla äänestämässä. Sen sijaan, että sydämissämme äänestäisimme häkellyttävää Trumpia tai piinkovaa Clintonia, voimmekin valita Jeesuksen omaksi Herraksemme ja Vapahtajaksemme. Näin meidän pitäisi tehdä Suomen kansanakin.

Lopulta Jeesus Kristus on se, jolla on todellinen valta. Trump, Clinton, Putin ym. käyttävät vain rajallista, hetkellistä valtaa. Se, mitä he saavat aikaan, on yhä syvenevää kaaosta. Se, mitä Jeesus saa aikaan, on iankaikkista elämää.

Meidän ei siis tarvitse jäädä tämän maailman itsekkäiden ja kovien johtajien armoille. Vaikka joudumme maistamaan katkerallakin tavalla heidän ja omiemmekin toimien hedelmää, olemme sittenkin hyvissä, turvallisissa, iankaikkisissa käsissä, kun valintamme on: Jeesus!