Seitsemän sanaa ristillä

JEESUKSEN SEITSEMÄN SANAA RISTILLÄ

Neljään evankeliumikirjaan on kirjoitettu seitsemän Jeesuksen sanaa ja lausetta, jotka hän sanoi ollessaan ristiinnaulittuna, suurissa kivuissa ja tuskassa, häpäistynä, kuoleman ja ikuisen rangaistuksen edessä. Mitä me sanoisimme vastaavassa tilanteessa?

 

”Isä, anna heille anteeksi” (Luuk 23:24)

Jeesus rukoili anteeksiantoa ihmisille, jotka hylkäsivät ja tuomitsivat hänet. Jeesus sovitti kaikkien synnit ristillä ja sen tähden Jumala voi antaa anteeksi mitätöimättä pahoja tekoja. Täydellinen anteeksiantamus on kristinuskon ainutlaatuinen ydin. Jeesus tuo anteeksiantamuksen, armahtavan rakkauden todellisuuden sinunkin elämääsi.

 

”Totisesti, jo tänään sinä olet minun kanssani paratiisissa!” (Luuk 23:43)

Tämä oli vastaus toisen ristiinnaulitun rukoukseen ”Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Kuoleman edessä paatunut ryöväri tuli katumukseen, tunnusti syyllisyytensä ja turvautui Vapahtajaan. Monesti vasta ankaran ristin päällä ihminen taipuu katumukseen ja turvautuu Jumalaan. Silloinkin saamme kuulla Jeesuksen lohduttavat ja armahtavat sanat: Ole turvallisella mielellä, sillä minä vien sinut taivaan kotiin. Syvimmiltään vasta evankeliumin, Kristuksen armollinen läsnäolo synnyttää pelastavan uskon – ei ahdistukset.

 

”Katso, tässä on poikasi. Katso, tässä on äitisi!” (Joh 19:26-27)

Ristin juurella näemme Jeesuksen huolenpidon ja ajallisen elämän merkityksen. Vanhimpana poikana Jeesuksella oli velvoite huolehtia Mariasta ja sisaruksistaan (kasvatti-)isä Joosefin kuoltua. Äiti-Marian sydän särkyi katsellessaan poikansa ristinkuolemaa. Jeesus ymmärsi äidin tuskan ja huolen. Siksi hän antoi luotettavan ystävänsä eli Johanneksen itsensä tilalle. Marian sydän sai lohdutusta ja turvan vanhuudenpäiville. Samalla tavalla Jumala ymmärtää sinunkin tarpeesi elämäsi menetysten ja huolien keskellä. Hän antaa ystäviä ja läheisiä, jos vain itse omalta puoleltasi olet valmis ottamaan vastaan. Myöhemmin saatat itsekin olla tuki ja turva ihmiselle, joka on menettänyt läheisiään.

 

”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt 27:46; Mark 15:34)

Ristin juurella, kun pimeys on syvimmillään, Jeesus huutaa sinunkin puolestasi tämän traagisen huudon ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut”. Tässä elämässä kohtaamme monia pienempiä ja suurempia hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jeesus oli monien ihmisten hylkäämä. Hän tietää, miltä sinusta tuntuu. Jeesus koki myös sen, millaista on olla Jumalan hylkäämä. Syntimme erottavat meidät Jumalasta, mutta se ei vielä merkinnyt lopullista eroa. Kun Jumalan pitäisi hylätä meidät, Jeesus asettuukin tilallemme ja kokee tuon täydellisen ja lopullisen hylkäämisen. Siksi sinun ei koskaan tarvitse sanoa näitä sanoja: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit! Ja vaikka toisinaan kokisit olevasi kaukana Jumalasta, Kristuksessa olet sittenkin aivan lähellä, aivan hänen sylissään.

 

”Minun on jano” (Joh 19:28)

Ristin juurella kohtaamme Jeesuksen ihmisyyden. Kun hän sanoo olevansa janoissaan, hän osoittaa olevansa lihaa ja verta niin kuin sinä ja minä, ajallisine perustarpeineen. Varsinkin vesi on elämän perusehto. Niin kuin rukoilemme jokapäiväistä leipäämme, Jumala haluaa huolehtia myös jokapäiväisestä juomastamme. Hän onkin mitannut kaiken niin, että jokaiselle riittää, kunhan vain elämme kohtuullisesti ja jaamme tasapuolisesti. Jano kuvastaa myös ihmisen syvintä elämänkaipuuta, koska tässä ajallisessa maailmassa, ilman Jumalaa, meillä on ainainen jano. Pyytäessään juotavaa hänelle tarjotaan hapanviiniä Psalmin ennustuksen mukaisesti (Ps 69:22). Jeesuksella oli inhimillinen jano mutta myös jano täyttää Isän tahto loppuun saakka. Siksi tuo janon tyydyttäminen merkitsi myös kärsimyksen maljan juomista.

 

”Se on täytetty!” (Joh 19:30)

Kaikki, minkä Jumala Sanassaan lupaa, sen hän myös tekee, viimeistä piirtoa myöten. Jumala lupasi armahtaa ja pelastaa jokaisen halukkaan ihmisen Messiaan kautta. Vanhan testamentin ja vanhan liiton vajavaiset esikuvat saivat täydellisen täyttymyksen. Ne olivat vain ristin varjoa. Nyt itse risti oli Jumalan pyhyyden ja rakkauden valokeilassa. Kun laki paljasti joka ikisen synnin ja vaati ehdotonta tuomiota ja rangaistusta, Jeesus Kristus kärsi Jumalan tuomitsemana täyden rangaistuksen puolestamme. Jumalan pyhyyden ja rakkauden vaatimus täyttyivät. Siksi Jeesus huusi kuollessaan ”se on täytetty!”. Golgatan rististä tuli tämän myötä virallinen ennakkotuomioistuin, jossa syntinen ihminen todetaan syylliseksi mutta jossa hänen tuomionsa ja rangaistuksensa kärsii toinen, täydellinen, synnitön sijaisuhri. Jeesuksen ristin juurelle tullut ihminen kohtaa totuuden mutta saa armon, joka on voimassa viimeisellä tuomiolla. – – – Tämän täytetyn työn varaan saamme jäädä itse kukin. Sen varassa murheen täyttämä, musta pitkäperjantai saa hiljaisuudessa ja odotuksessa muuttua pyhäksi, hyväksi, suureksi perjantaiksi. Sen saamme kokea todeksi kun tulemme lähelle ristiä, lähelle Jumalan sydäntä, lähelle Jeesusta.

 

”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk 23:46)

Ristin juurella kohtaamme Jeesuksen luottamuksen Taivaalliseen Isään, jonka iankaikkisiin käsiin on hyvä antaa itsensä kokonaan ja täydellisesti. Toisaalta Jeesus koki lain kauhistuttavan tuomion täydessä voimassaan ja eron Isästä, mutta senkin keskellä hän tiesi täyttävänsä hänen tahtonsa ja olevansa lopulta täydellisessä turvassa. Kenties hänen tunteensa huusivat muuta, mutta hänen syvin sisimpänsä tiesi Isän lupausten olevan voimassa tunteista ja tuntemuksista huolimatta. Meidänkin kohdalla Jumala on täydellisen luotettava niin elämässä kuin kuolemassa. Hänen varaansa saamme turvallisesti antaa oman itsemme, elämämme, kuolemamme ja koko ikuisuutemme – tuntui miltä tuntui!