Sotkuinen Syyria

SOTKUINEN SYYRIA

Bašar al-Assadin valtaan nousu

Syyriaa 1971–2000 hallinneen presidentti Hafez al-Assadin poika Bašar al-Assad nousi valtaan vuonna 2000. Hän vapautti heti aluksi 600 poliittista vankia. Muslimiveljestö ilmoitti aloittavansa jälleen poliittisen toiminnan, ja muutenkin toivo vapaammasta ajasta autoritäärisen isän jälkeen heräsi. Kuitenkin syyskuussa 2001 pidätettiin muutosta ajaneita kansanedustajia.

Yhdysvallat on pitänyt Syyriaa terrorismin tukijana ja lukenut sen ”pahan akseliin” kuuluvaksi. Vuonna 2004 Yhdysvallat julisti Syyrian kauppasaartoon.

Vuoden 2006 lopussa ja 2007 alussa Syyria vastaanotti yli miljoona pakolaista, jotka ovat paenneet Irakista Yhdysvaltain miehityksen ja sitä seuranneen sisällissodan jälkeen. Lokakuussa 2007 Syyria lopetti pakolaisten vastaanottamisen.

Venäjä on vuodesta 1971 vuokrannut laivastoasemaa Syyrian Tartusin sataman pohjoisosasta. Vuonna 2015 on uutisoitu Venäjän osallistuvan Tartusin satamasta noin 55 kilometriä pohjoiseen sijaitsevan Latakian Bassel al-Assadin kansainvälisen lentoaseman laajennukseen. Lentoaseman yhteydessä toimii Syyrian ilmavoimien tukikohta.  

Sisällissota

Syyriassa on sisällissota. Se alkoi arabikevääseen liittyvänä kansannousuna alkuvuonna 2011. Egyptin vuoden 2011 vallankumous ja Tunisian vallankumous innoittivat joitain ihmisryhmiä mielenosoituksiin, joissa vaadittiin korruption kitkemistä ja poliittisia vapauksia. Hallitus käytti salaista poliisia, puolisotilaallisia joukkioita ja armeijaa mellakoijia ja mielenosoittajia vastaan, jonka jälkeen armeijasta eronneet sotilaat aloittivat aseellisen vastarinnan hallitusta vastaan. Presidentti Bašar al-Assadia vastustavat kapinalliset pyrkivät kaatamaan tämän hallinnon, ja hallituksen joukot kukistamaan kapinan.

Armeija aloitti mielenosoitusten murskaamisen huhtikuussa 2011. Aseellinen kapina alkoi jo kesällä 2011. Sotilaskarkurit perustivat kapinajoukko-osastoja ja maahan tuli myös islamistitaistelijoita. Näiden takia täysimittainen sisällissota levisi maahan vuonna 2012. Sodan edetessä aseellisten islamilaisten fundamentalistijärjestöjen voima kasvoi kapinallisten joukossa. Eri kapinallisryhmät sotivat myös keskenään. Isis-järjestön vallattua laajoja alueita ulkovallat alkoivat tehdä sitä vastaan ilmaiskuja. Syksyllä vuonna 2015 sodassa oli kuollut 250 000 ihmistä ja maasta lähtenyt miljoonia pakolaisia.

Sotarikokset

Marraskuun lopussa 2011 YK tuomitsi Syyrian hallituksen toimet rikoksina ihmisyyttä vastaan. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on kerännyt jatkuvasti kasvavaa todistusaineistoa al-Assadin syyllisyydestä kansanmurhaan. Myös kemiallisten aseiden ilmeinen käyttö vahvistaa aineistoa. Syyria lupasi kesken sodan luopua kemiallisista aseistaan. Al-Assadin arvioidaan viettävän lopun elämäänsä vankilassa, ellei hän kuole väkivaltaisesti.

 

SYYRIAN SODAN NYKYTILANNE (Iltasanomat, Jari Alenius)

Syyrian sodasta on kasvanut täysin poikkeuksellinen ja äärimmäisen vaarallinen konflikti, jolla on edellytykset kehittyä mihin vain. Sota nielee itseensä muita maailman konflikteja, joissa vastakkain ovat uskonsuuntaukset, alueelliset mahtimaat ja jopa perinteiset suurvallat, Kiinaa lukuun ottamatta. Jos Syyrian sotaa katsoo siihen eri tavoin osallistuvien voimien summana, sota alkaa jo nyt muistuttaa eräänlaista maailmansotaa.

Uskonsota

Lähi-idässä käy sotaa maailman toiseksi suurin uskonto sisäisesti. Syyria ja Irak ovat käytännössä sulautuneet hornankattilaksi, jossa ovat vastakkain islaminuskon kaksi pääsuuntausta, sunnilaisuus ja shiialaisuus. Shiiat vaikuttavat kattilan länsilaidalla Bashar al-Assadin hallitsemassa Syyrian osassa sekä shiiojen dominoimassa Irakin itä- ja eteläosassa.

Siihen väliin jäävät sunnit, joita edustavat lukuisat kapinajoukot sekä omalla kieroutuneella tavallaan myös Isis. Äärijärjestö sai alkunsa Irakin murskatusta al-Qaidasta ja voimansa sunnien kokemasta sorrosta, jota harjoittivat Irakin shiiat amerikkalaisten sotajoukkojen vetäytymisen jälkeen. Syyriassa sunnien sortoa harjoitti Assad, joka edustaa alaviitteja, shiialaisuuden haaraa.

Sunnien ja shiiojen kiista juontaa juurensa islaminuskon alkuhämärään, ja se on viime vuosikymmeninä vain syventynyt ja rönsyillyt kaikkialle missä sunnit ja shiiat kohtaavat. Syyrian sodan ja maan tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa on sunnien ja shiiojen kiistan ratkaisu ja rauhanomainen rinnakkainelo. Sitä ei ole näköpiirissä.

Eikä hornankattilan monimiljoonainen sunniväestö ikinä hyväksy Assadia eikä Irakin shiiahallintoa, jotka puolestaan kokevat taistelevansa olemassaolostaan, koska shiiat ovat islaminuskossa selvänä vähemmistönä.

Alueellisten mahtien sota

Fanaattisen shiialainen Iran tukee Syyriassa Assadia, äärisunnalainen Saudi-Arabia puolestaan Syyrian kapinallisia. Näillä kummallakin alueellisella mahtitekijällä on käsikassaroina pelottavia voimia. Iranilla ja Assadilla terroristijärjestöksi luokiteltu Libanonin Hizbollah, Saudi-Arabiasta puolestaan on väitetysti virrannut tukea jopa Isisille.

Maat ovat vastakkain parhaillaan myös sisällissodan partaalla olevassa Jemenissä. Saudi-Arabia ja Iran ovat perivihollisina niin kaukana toisistaan, että se ennustaa erittäin huonoa Syyrialle. Maita voisi yhdistää ehkä ainoastaan taistelu kolmatta alueellista mahtia eli Israelia vastaan, mutta ajatuskin sellaisesta on jo maailmanlopun povaamista.

Itsenäisyyssota

Syyrian sota on myös yhden valtiottoman kansan itsenäisyystaistelua ja sen vastustamista. Kurdit ovat onnistuneet Isisiä vastaan käytyjen veristen taistelujen jälkeen ja Yhdysvaltain ilmaiskujen tuella vakiinnuttamaan itselleen laajoja alueita Irakissa ja Syyriassa. Kurdeja pidetään joskus ainoana varteenotettavana maataisteluvoimana Isisiä vastaan, mutta Syyrian sodan ratkaisijoiksi heistä ei ole.

Neljäs alueellinen mahtimaa Turkki ei hyväksy kurdivaltiota rajoillaan oman kurdivähemmistönsä takia ja tekee kaikkensa estääkseen sen. Tästä syystä jopa Turkista löytyy Isisiä tukevia mielipiteitä, koska ”viholliseni vihollinen voi joskus olla ystäväni”.

Turkki viivytti pitkään taisteluaan Isisiä vastaan, koska se pelkäsi kurdien voimistuvan. Nyt Turkki on sotkeutumassa Syyrian sotaan yhä pahemmin ja on altistunut uusille itsemurhaiskuille maaperällään. Alueen ainoana Nato-maana se tuo sotilasliiton sota-alueen rajoille.

Terrorismin vastainen sota

Syyrian sota on laajemmin tarkasteltuna terrorismin vastaista taistelua, joka säteilee ympäri maailman. Sota loi Isisin, jota vastaan kootussa liittoumassa on ollut mukana yli 50 maata, mukaan lukien Suomi, joka kouluttaa kurditaistelijoita.

Ilmaiskuja ovat tehneet etunenässä Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Australia ja Kanada ja arabimaista esimerkiksi Jordania ja Saudi-Arabia. Jälkimmäisten mukana olo on tärkeää, jotta ei näyttäisi yksinomaan siltä, että länsimaat pommittavat taas arabeja.

Terrorismin vastainen taistelu ilmasta ei ole onnistunut, mutta Isis on onnistunut tuomaan sodan hirvittävällä tavalla Euroopan mantereelle, jolloin se koskettaa yhä useampia ihmisiä. Syyrian sodan aiheuttama pakolaiskriisi on tosin jo koskettanut sitä ennen vielä useampia eurooppalaisia.

Isisin hyökkäykset ulkomaille jatkunevat, samoin pakolaiskriisi. Niiden kautta Syyrian sota liekehtii vaarallisella tavalla kaukana ydinalueestaan.

Venäjän yhtenä pontimena Syyriassa oli vastustaa ääri-islamismia, jota se on tukahduttanut myös omalla takapihallaan Tshetsheniassa. Venäjä ei Syyriaan lähtiessään ehkä kuitenkaan tajunnut, millaista soppaa se alkoi hämmentää isolla kauhalla. Nyt yksi matkustajakone on pudonnut. Mitä tekee voimiensa tunnossa uhkuva Venäjä, jos terrorismin venäläisuhreja tulee lisää?

Proxy-sota

Proxy-sotia eli sijaissotia tai välillisiä sotia olivat esimerkiksi Vietnam, jossa Neuvostoliitto tuki Yhdysvaltoja vastaan taistellutta Vietkongia, ja Afganistan, jossa Yhdysvallat tuki Neuvostoliiton miehitystä vastustaneita kapinallisia.

Syyrian sodassakin on proxy-sodan merkkejä, sillä amerikkalaisia Tow-panssarintorjuntaohjuksia on päätynyt Saudi-Arabian ja Turkin kautta Assadia vastaan taisteleville kapinallisille, joita Venäjä puolestaan pommittaa. Yhdysvallat sanoo taistelevansa terroristeja vastaan, mutta verhotusti sen tuella taistellaan myös Assadia vastaan. Venäjäkin sanoo taistelevansa Isisiä vastaan, mutta kertoo muunneltua totuutta, sillä sen iskut suuntautuvat pääosin muille kapinallisalueille. Yhdysvallat tietää tämän ja kiristelee yhä enemmän hampaitaan, kun Venäjä tekee tyhjäksi sen ponnisteluja.
Suurvaltakonflikti

Yhdysvallat tukee alueen osapuolista Syyrian maltillisia kapinallisia, kurdeja, Turkkia, Saudi-Arabiaa ja Irakin shiiahallinnon taistelua Isisiä vastaan. Se taistelee Isisiä vastaan ja vastustaa murhaajaksi syytettyä Assadia eikä hyväksy Iranin toimia. Liittolaisuudet menevät erikoisesti ristiin, sillä Nato-maat Turkki ja Yhdysvallat ovat suhtautumisessaan kurdeihin eri puolilla. Iran on lähentynyt Irakin shiiahallintoa, jota siis Yhdysvallatkin tukee, mutta jotta pää ei menisi sekaisin, ei mennä liittolaissuhteisiin enempää.

Venäjä tukee Assadia ja on sitä kautta myös Iranin kumppani. Venäjällä oli hetkellisesti välit poikki Nato-maa Turkin kanssa ja se pommitti Syyrian kapinallisia. Virallisesti Yhdysvaltain ja Venäjän ainoa yhteinen vihollinen on Isis sekä muut alueen ääri-islamistit, mutta maat eivät ole onnistuneet saamaan aikaan minkäänlaista yhteistä voimainponnistusta näitä vastaan.

Syynä on se, että Venäjä lähti mukaan Syyrian sotaan tukeakseen sortumassa olevaa Assadin hallintoa ja omia intressejään alueella – ja horjuttaakseen Yhdysvaltain geopoliittista asemaa Lähi-idässä. Kaikkein abstrakteimmalla tasolla Syyrian sota onkin kamppailua maailmanvallasta, jota Venäjä on havitellut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen takaisin. Kamppailun oikeutuksesta voi olla montaa mieltä, mutta sen seuraukset Syyrian taistelukenttien tasolla ovat hyvin huolestuttavia.

Syyrian tilanteen sotkuisuus, alati muuttuvat ristiin rastiin menevät liittolaissuhteet ja taustalla vaikuttavat jättimäiset voimat ovat syy siihen, miksi länsimaat ja Venäjä eivät lähetä sinne maajoukkoja, vaikka ne ovat käytännössä ainoa keino kitkeä Isis juurineen pois. Afganistan ja Irak ovat opettaneet Yhdysvalloille ja Venäjällekin, että ennen kuin hyökätään, pitäisi olla jokin käsitys siitä, miten vetäydytään joskus pois. Muuten tilanne on päällä uudestaan jopa pahempana. Maajoukkojen välttäminen voikin tässä tilanteessa olla viisasta, koska se sekoittaisi soppaa yhä enemmän. Sen seurauksena sota jatkuu vielä pitkään.

Maailmansota?

Ensimmäinen maailmansota syntyi kärjistyneestä maailmantilanteesta ja käynnistyi monimutkaisten liittolaissuhteiden ketjureaktiona, joka alkoi laukauksista Balkanilla. Toinen maailmansota oli taistelua absoluuttista pahaa vastaan. Onko kolmas maailmansota näiden hybridi, jonka ensimmäiset yhteenotot tapahtuvat Syyriassa?