Kiitosmieli

KIITOSMIELI -runo

Kiitos Herra päivästä tästä,
vain pieni hetki elämästä.
Varjon lailla se kiitää pois,
ei takaisin sitä saada vois.

Niin paljon touhua, kiirettä riittää,
vaan muistanko Taivaista Isää kiittää
kaikesta hyvästä päällä maan,
mitä osakseni tuleekaan?

Olenko kiittänyt lapsuudesta,
jonka elin äidin, isän kanssa?
Tai kiitänkö vuosista nuoruuden,
hetkistä elämän onnellisen?

Kiitänkö ajasta, kun löysin sen,
elämänilon, rakkauden?
Kun yhdessä saimme taivalta alkaa,
käsi kädessä maista matkaa.

Kiitänkö hyvästä puolisosta,
lapsista niin rakkahista?
Iloista sekä suruista voi,
mitä elämä meille mukanaan toi?

On viikot kuluneet, vuodet myös,
olen monesti väsynyt, raskaassa työs’.
Myös levon hetkiä on suotu kai,
joista jälleen uusia voimia sai.

Vaan nyt on koittanut iltahetki,
on edessä kohta viimeinen retki.
Se parhain aika on päällä maan,
kun vaivattu syntinen kohdata saa

Jumalan Pojan, Vapahtajan,
jokaisen syntien sovittajan.
Hän kerallaan vie ikikirkkauteen,
taivaan kunniaan, autuuteen

Meistä jokainen, joka kuulee sen,
kutsun Jeesuksen, Hyvän Paimenen.
Emme kai kutsua hyljätä vois,
jäädä taivaan riemusta, ilosta pois?

.

Jaakko Ranta