VALO JA KIRKKAUS
Kirkasta hohdetta – kirkkauden aavistelua, kaipausta…
Olet varmaankin katsellut taivaalle kesäisiä, valkoisia poutapilviä ja ihaillut niiden muotoa. Samalla olet huomannut auringon valtavan kirkkauden valkoisessa pilviharsossa loistaen pilven reunasta ympärille, kohti taivaan sineä.
Tuo sama auringon loiste on valtoimenaan järvien ja meren pinnalla miltei tyynessä, välkehtien veden pinnassa.
Kenties näet auringonsäteen kirkkaana säteilevän poimulehdelle jääneessä yön kasteen pisarassa.
Niin kirkas hohde auringon loistetta, että vain silmät siristäen tai aurinkolasien läpi voit hetken ihailla suurenmoista kirkkautta, joka samalla suo lämpöään niin isoille kuin pienille, uskoville ja etsijöille, silmät avoinna kulkijoille ja heille, jotka eivät omalta itseltään näe kauneutta ja lahjaa.
Uskon sinun ihmettelevän tuota kirkkautta ja valon määrää. Toivon sinun iloitsevan siitä ja nauttivan auringon lämmöstä, joka tekee kesää ja tuottaa kaiken kasvun runsautta niin pelloilla viljalle kuin tien pientareilla lukuisille kukkiville kasveille.
Toivon sinun kiittävän Jumalaa tämän päivän hetkistä!
Kuitenkin, auringon silmiä häikäisevä kirkkaus on vain aavistus Kristuksen kirkkaudesta.
Kirkastusvuorella – kirkkauden lähteellä!
Israelissa, Galileassa, on Taborin vuori, joka tunnetaan Kirkastusvuoren nimellä. Vuori on muodoltaan sellainen ja niin korkea, ettei nykyisen autoilun aikakaudelle voi ajaa rinnettä suoraan tai edes loivasti ylös. Tie kulkeekin tiuhan serpentiinin tavoin kapeana nauhana.
Voimme vain aavistella, miten pitkään Jeesuksella ja hänen ystävillään kului nousta puustoista rinnettä pitkin. Varmaankin he lepäsivät ja aterioivat, ehkäpä yöpyivät alemmilla rinteillä sypressien hiljaisessa suojassa.
Jeesus nousi tuolle Kirkastusvuorelle muutamien opetuslastensa kanssa. Silloin tapahtui aivan uskomatonta. Jeesus koki kirkastumisen, joka oli ylimaallista kirkkautta.
Markus kuvailee Jeesuksen kirkastumista evankeliumikirjassaan: ”Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.” (Mark.9:2-8)
Opetuslapset saivat nähdä omin silmin Jeesuksen Jumalalta saaman kirkkauden ja kunnian. Kirkastusvuorella kuului myös Jumalan ääni hohtavassa pilvessä hänen sanoessaan: ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä.” (Matt 17:5)
Kirkastusvuorelta Jeesus tuli opetuslasten kanssa alas, sillä hänen työnsä ja matkansa oli kesken. Hänen edessään oli kärsimyksen tie, mutta myös kuolleista ylösnouseminen ja Isän tykö taivaaseen astuminen, iankaikkiseen elämään.
Valona maailmassa – kirkkauden lähettiläinä!
Mielessäni on myös kuva Israelin Tiberiaksessa, keskikaupungin ulkopuolella, ylhäällä vuorella olevasta kaupunginosasta ja sen valoista illan pimeässä. Ne valaisevat kauas, eivätkä jää huomiotta. Pimeää taivasta vasten ne näyttävät kutsuvilta, kodikkailta.
Nuo valot muistuttavat elävästi ja konkreettisesti Jeesuksen sanoista valosta ja sen näkyvyydestä: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.” (Matt 5:14-16)
Jeesus kertoi vertauksen valkeudesta, joka heijastuu ihmisistä heidän eläessä lähellä Herraansa ja laskien elämänsä hänen varaansa, jonka omiksi meidät on jo kasteessa kutsuttu. Koska olemme saaneet Jeesuksessa valon, ei meillä ole syytä kätkeä sitä.
Saamme antaa Kristuksen kirkkauden olla kaikkialla näkyvillä muille, jokaisen omimmalla tavalla. Yksi opettaa, toinen hoivaa, jollakin on ehjäksi korjaavat kädet, kolmas rakentaa uutta, neljännellä on julistamisen, evankelioimisen selkeä taito, viidennellä on musiikillinen taito lohduttaa, herättää kaipuu Jeesukseen, joillakin on halu auttaa missä vain voi, joku taas ajaa heikon asiaa.
Yhtä kaikki, saamme kulkea toistemme vierellä elämän matkaa iloiten selkeällä mielellä. Saamme kulkea anteeksi pyytäen ja anteeksi antaen, rukoillen ja kiittäen, omasta ja toisten puolesta. Saamme luottaa siihen, että Kristus on kanssamme.
Ei ole aina arjessa auringonpaisteinen sää ja valoisa mieli, mutta Kristuksen valo ja Pyhä Henki ovat auttajanamme. Ei ole pahalla valtaa masentaa ja viedä meitä etäälle Herrastamme. Voimme luottavaisesti antaa voimamme, voimattomuutemme ja päivämme Herralle, joka auttaa lapsiaan vaikeinakin hetkinä kaikessa. Hän näyttää oikean suunnan, joskus kuin harson takaa, joskus taas toisella tavalla. Emme voi vaatia tai hoputtaa, voimme odottaa ja ottaa vastaan. Jumala toimii aina kun on oikea aika.
Kivun ja vaaran hetkissä, maailman viekoituksissa ja kiusausten keskellä, pahan pyrkiessä horjuttamaan tasapainomme ja erottamaan Herran yhteydestä, on meillä ikiaikojen turva Kristuksessa ja hänen kirkkaudessaan.
Valossa näemme ja tunnemme toisemme – kirkkaus yhdistää!
Saamme turvautua Jeesukseen ja kantaa hänen meille antamaansa valoa toisille. Tätä varten meillä on rukous ja uskovien yhteys.
”Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, ei hänessä ole pimeyden häivää, Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta.
”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (Joh 1:5-7)
Valo on tarkoitettu näkymään ja valaisemaan. Valossa kulkeminen, tehtävien hoitaminen, ihmisten kohtaaminen, jokainen eletty päivän matka on mahdollista kaikille valossa tehtäväksi.
Pimeys on erottavaa, se peittää ja kätkee. Pimeydellä ei ole sijaa valossa. Olkoon pimeys miten mustaa tahansa, valo voittaa pimeyden. Näethän yksittäisen tähdenkin yötaivaalla. Voit sytyttää kynttilän ja kulkea sen valossa. Kiiltomadonkin kutsuva hehku rikkoo maan kamaralla pimeän.
Valo syrjäyttää pimeän, poistaa peitteet ja mahdollistaa kirkkaudessa elämisen. Valo loistaa kauas ja tuottaa hyvää ja kirkkautta monille. Kristuksen valo, hänen kirkkautensa näkyköön ja valaiskoon uskovan elämässä hänen ympärilleen hyväksi heille, jotka eivät vielä tunne tietä Jeesuksen lähelle.
Jeesuksen valo ruokkii, lohduttaa, suo moninkertaisen ilon niille, jotka valossa ovat. Jeesuksen ystävät saavat olla valona maailmassa.
Pala taivasta maan päällä – kohti kirkkauden maailmaa!
Jeesuksen Kristuksen kirkkaus loistaa maailmassa Jumalan rakkauden valtavuutta kaikkia ihmisiä kohtaan. Jumalan kirkkaus on Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan ainoassa Pojassa, meidän Herrassamme. Jeesuksessa taivasten valtakunta tuli lähelle. Jeesuksessa, hänen Pyhässä Hengessään ja kirkkaudessaan taivasten valtakunta on lähellä. Tien taivaaseen on Jeesus valmistanut. Hän on tie, totuus ja elämä.
Jeesus kertoi taivasten valtakunnasta vertauksin. Jeesus vertasi taivasta lastenkaltaisuuteen, sinapinsiemeneen tai hapatteeseen. Hän puhui ihmisille arkisten asioiden kautta, jotta ihmiset ymmärtäisivät ja uskoisivat. Jeesus sanoi taivaan valtakunnan olevan jo lähellä. Sillä hän tarkoitti itseään. Jotkut hänet ottivat vastaan, jotkut eivät. Niin on tänäänkin.
Taivas on lähellä. Kristuksessa on kaikkien synnit sovitettu, jotta ihmisillä olisi elämä ja pelastus. Kaiken päämääränä on koti, johon Kristus meni edeltä valmistamaan paikkaa häneen uskoville.
Juuri tänään sinulla on mahdollisuus tulla Kristuksen omaksi, vapautua pahojen tekojen, sanojen, ja ajatusten taakasta ja uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Pyhän Hengen voimasta voit iloita Jeesuksen kirkkaudesta elämässäsi, kiinnittää katseesi häneen ja iloita iloitsevien kanssa tiestä, joka on Jeesus Herra.
Apostoli Johanneskin koki Patmos saarella Jumalan kirkkauden, läsnäolon ja taivasten valtakunnan kirkkauden voimakkaalla ja ihmeellisellä tavalla. Johannes oli Patmoksella vankina, karkoitettuna pois muiden joukosta. Mutta juuri siellä, ahdistuksen keskellä, hän sai kokea Jumalan läsnäolon ja kirjoittaa ylös kaiken sen, minkä näki, kuuli ja koki.
Johannes kirjoitti Ilmestyskirjassa uudesta taivaasta ja maasta, uudesta Jerusalemista, joka laskettiin alas taivaasta, Jumalan tyköä: ”Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan.” (Ilm. 21:22-25)
Kuinka suurenmoista! Jumalan kirkkaus valaisee ja lamppuna on Karitsa! Siinä on ihmeellinen tulevaisuutemme!
Merja Palokankare, lastenohjaaja
Tie valmis on – kirkkauden laulu
- Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin.
… - Tie valmis on, voin löytää sen,
sen teki Luoja ihmisten,
kun veljeksemme maailmaan
Jeesuksen antoi armossaan.
… - En pimeään jää yksin, en,
on Herra käynyt läpi sen.
Hän läsnä on, ja ristiltä
esteettä näkyy elämä.
… - Ei torju pois hän kysyvää,
ei hylkää yhtään etsijää,
kun itse hyljättynä hän
sai osan sijaiskärsijän.
… - Tie valmis on, voin löytää sen,
ja luona Isän sydämen
on paikka juuri minulla
Isäni lasten joukossa.
… - Tie valmis on, nyt tunnen sen
ja lähden matkaan palvellen.
Voin jakaa, minkä itse saan,
rohkaista muita kulkemaan.
… - Tie valmis on, ja päässä sen
vastaus löytyy ikuinen,
ja kerran ehjä ihminen
ylistää tietä Kristuksen.
Tytti Jäppinen 1981. Virsikirjaan 1986.