Jumalan rakkauden uhritie (Loppiainen)

JUMALAN RAKKAUDEN UHRITIE (Laskiaissunnuntai)

Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen, itsekieltäymyksen aika.

Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa.

 

EVANKELIUMI

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

    Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”

    Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

 

SAARNA

Jeesuksen uhrautuva rakkaus

Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Tässä on tiivistettynä se, mitä Jumalan rakkaus on – ei vain teoriassa vaan käytännössä. Jumalan rakkaus on uhrautuvaa ja palvelevaa rakkautta. Hän luopuu asemastaan kirkkaudessa, tulee maailman keskelle ihmiseksi, elää rinnallamme, kohtaa ihmiset, palvelee opettamalla, kertomalla Jumalan valtakunnasta ja todellisesta rakkaudesta, parantamalla, vapauttamalla riivaajista, antamalla varoja köyhille.

Ja vielä syvemmin ja enemmän: hän suostuu ihmisten pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi, jotta me saisimme syntimme anteeksi. Hän nousee kuolleista ja hallitsee, jotta mekin eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Tämän kaiken hän tekee jokaisen ihmisen puolesta, sinun ja minun puolesta. Jumalan rakkaus on palvelevaa ja uhrautuvaa rakkautta.

Maailman rakkaus

Tässä maailmassa puhutaan paljon rakkaudesta. Sitä kaivataan, sitä etsitään ja siitä on monenlaisia kokemuksia ja käsityksiä. Siitä puhutaan lauluissa, runoissa, kirjoissa, elokuvissa, filosofioissa, uskonnoissa, arkielämässä. Ihmisen näkökulma rakkauteen on pelkästään inhimillinen, maallinen. Rakkautta etsitään vain ihmisestä ja Jumala suljetaan pois.

Minkälaista on inhimillinen rakkaus? Ihminen ihastuu ja rakastuu sellaiseen, joka näyttää kauniilta, komealta, arvokkaalta. Hän haluaa omistaa sen itselleen ja saada siitä itselleen miellyttäviä kokemuksia.

Ihastumiseen ja rakastumiseen liittyy illuusio. Rakkaus on sokea, sanotaan. Toinen näyttää kaikin tavoin täydelliseltä ilman pienintäkään virhettä. Tämä illuusio kyllä menee ohi, muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Vasta silloin kysytään todellista rakkautta, joka olisi valmis hyväksymään toisen ihmisen, epätäydellisenä.

Ongelmia

Moni elää ihastumisen tunteen kierteessä. Kun tuo hetkellinen tunne haihtuu, hylätään särkyneen ihastumisen kohde ja etsitään uusi kohde. Näin rakkauden kohteet vaihtuvat nopeasti. Juuri tällaista tunnevaltaista rakkauden käsitystä meille markkinoidaan viihdeteollisuuden toimesta.

Tähän liittyy monia vakavia ongelmia:

  • ihmisiä käytetään vain välineinä, kohteina, jotta saisimme itsellemme mielihyvää
  • lopulta toinen ihminen voidaan hylätä ja taakse jättää monia särkyneitä sydämiä
  • ihminen itse, joka juoksee tunteiden vallassa kukasta kukkaan, kovettuu sydämeltään niin, ettei välitä toisista ja menettää tajun omasta ihmisyydestä
  • pahimmillaan ihminen on valmis ottamaan itselleen jopa toisen oman, rakkauden nimissä. Mutta jos suhde rakentuu uskottomuuteen ja petokseen, lopulta nämä kaksi eivät voi luottaa toisiinsa – molemmathan ovat pettäjiä. Se, mikä on tehty kerran, on helpompi tehdä toisen, ja kolmannen kerran.
  • parhaimmillaankin inhimillinen rakkaus on kovin haurasta ja helposti särkyvää
  • loukattu inhimillinen rakkaus muuttuu nopeasti vihaksi ja katkeruudeksi

Erkki Leminen sanoitti tämän saman näin: ”Ihastumisesta vihastumiseen, sympatiasta antipatiaan, ei ole kovin pitkä matka, jos eletään tunteiden vallassa”.

Voimme siis ymmärtää, että pelkästään ihastumisen tunteisiin perustuva rakkaus ei välttämättä ole lainkaan rakkautta, tai ainakaan siinä ole rakkauden syvintä ja kestävintä ydintä. Ihminen ja inhimillinen rakkaus on vain hauras kuori, vailla syvintä elämää, rakkautta ja voimaa.

Aito rakkaus

Sen sijaan Jumalan rakkautta kuvataan täydelliseksi ja ikuiseksi. Rakkaus on Jumalan perusluonne. Hän on Rakkaus. Hän on kaiken aidon rakkauden lähde.

Kun vihkipari on alttarilla, heille luetaan usein 1 Kor kirjeen 13 luvusta tekstin, joka ylistää todellista rakkautta:

Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä.
Rakkaus ei kadehdi, ei katkeroidu, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Rakkaus kestää kaiken, uskoo kaiken, toivoo kaikessa.
Rakkaus kärsii kaiken. Rakkaus ei koskaan katoa.

Kuulijat saattavat ajatella, että tekstin tarkoitus on kuvata onnellisen vihkiparin suurta rakkautta. Siitä ei ole kysymys. Teksti puhuu nimenomaan Jumalan täydellisestä rakkaudesta – eikä ihmisestä tai inhimillisestä rakkaudesta.

Voimmekin tehdä testin. Asetamme itsemme tuon sanan Rakkaus paikalle ja luemme tekstin uudelleen: Minä olen kärsivällinen… Töks! En todellakaan…

Näin huomaamme helposti, että ihmisen rakkaus on niin vajavaista, ettei se sovi tähän tekstiin. Sen sijaan tuo teksti puhuu vain ja ainoastaan Jumalasta ja hänestä Rakkautena. Jumalan rakkaus on valmis kärsimään kaiken eikä se koskaan katoa.

Tällä tekstillä halutaankin kutsua vihkipari ja jokainen ihminen kohtaamaan tuon täydellisen rakkauden, Jumalan.

Jumala haluaa olla sinua kohtaan kärsivällinen ja lempeä.
Jumala ei tee sinulle vääryyttä, hän ei käytä sinua hyväkseen.
Jumala kestää sen, vaikka olemme vajavaisia, teemme virheitä ja vääryyttä.
Jumala on valmis hyväksymään sinut yhteyteensä juuri sellaisena kuin olet.
Tämän kaiken hän tekee Vapahtajamme Kristuksen kautta.

Rakkaus koskettaa meitä

Kun suostut Jumalan rakkauden kohteeksi, se alkaa muuttaa sinua. Jumalan luokse ei voi tulla, ellet sinä suostu tuon rakkauden hoidettavaksi ja muutettavaksi. Kun avaamme sydämemme Jumalalle, hänen läsnäolonsa tulee sydämiimme ja elämäämme. Sitä ei voi olla huomaamatta. Sen huomaamme itse ja sen huomaavat myös toiset.

Jos siis haluat elää rakkaudessa, avaa sydämesi Jumalalle Kristuksen kautta. Näin hauras inhimillinen olemuksemme saa sisälleen ikuisen rakkauden liekin ja todellisuuden. Näin toteutuu se sana, että me olemme kuin saviastioita, joihin on kätketty suunnaton aarre. Tuo suunnaton aarre on tarkoitettu tätä elämää varten, mutta se kantaa meidät myös perille iankaikkiseen elämään, jossa täydellisyys vasta alkaa.

Tärkeintä elämässä?

Me joudumme tekemään elämässämme suurempia ja pienempiä valintoja. Mikä on elämässä todella arvokasta ja tärkeää? Mihin kannattaa satsata? Mikä tuo todellista onnea? Elämmekö itsekkyyden ohjastamina vai näemmekö myös lähimmäisemme?

Suurin mahdollinen valintamme on suhteemme Jumalaan. Otanko vastaan hänen rakkautensa vai hylkäänkö hänet? Saatamme ajatella, että se on vain yksi vaihtoehto monien muiden joukossa, joista voin huoletta valita, mitä ikinä itse haluan.

Näin ei kuitenkaan ole. Me olemme kuolevaisia ihmisiä. Vain ikuinen Jumala voi antaa meille ikuisen elämän. Me olemme heikkoja, itsekkäitä ja vajavaisia. Vain Jumala voi antaa meille todellisen rakkauden ja tarkoituksen ja voiman elämäämme. Kukaan muu kuin Jumala ei voi meille antaa näitä asioita.

Suhde Jumalaan on äärimmäisen tärkeä. Hän on Luojamme ja hänen edessään myös kannamme vastuun siitä, miten tämän lyhyen elämän käytämme. Siksi voimme kuulla tänäänkin Jumalan Sanan profeetta Hesekielin kautta:

”Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, luopukaa synneistänne. Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne. Ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte? En minä tahdo kenenkään kuolemaa – näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!”

Laskiaisen riemusta paastoon

Vietämme laskiaista. Moni laskee iloisesti pulkkamäkeä ja syö laskiaispullaa. Elämään kuuluu ilo. Syvimmissä mielessä laskiainen tarkoittaa kuitenkin laskeutumista paastoon, joka edeltää pääsiäisen aikaa. Kirkkovuodessa paasto alkaa seuraavana keskiviikkona, tuhkakeskiviikkona.

Paasto on rukouksen, Jumalan Sanan tutkimisen ja avoimen itsearvioinnin aikaa. Se on keskittymistä todelliselle rakkaudelle ja ilolle, jossa ei ensisijaisesti mietitä, mitä hyvää minä saisin tai hankkisin itselleni, vaan miten voisin tuoda rakkautta ja iloa lähimmäiselleni.

Inhimillisesti saatamme helposti ajatella, että vasta kun saan jotain itselleni, se tuo onnen. Elämään kuitenkin kätkeytyy paradoksi: antaessaan saa. Vasta kun sydämemme avautuu antamaan ja rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiämme, löydämme todellisen elämän ja ilon.

Rakkauden hengessä lähellä ja kaukana

Rakkautta emme pysty puristamaan itsestämme. Mutta Jumala haluaa antaa meille uuden sydämen ja uuden hengen.

Erkki Leminen kuvaa tätä seuraavasti: ”Ei käskemällä parannukseen saa. Se tapahtuu, kun Herra armahtaa, kun mieli hiljenee ja kuuntelee ja kun sydän rakkaudelle aukenee. Jo Herra minut armahda ja hiljennä. — Ei käskemällä rakkautta saa. Se tapahtuu, kun Herra rakastaa, kun rikkoneelle anteeksi annetaan. Nyt käy sydän Herraa kiittämään. Herra minua rakastaa ja armahtaa.”

Kun Jumalan rakkaus asuu meissä Kristuksen kautta, saamme opetella palvelevaa ja tarvittaessa jopa uhrautuvaa elämäntapaa. Se on tahtomista, sitoutumista ja määrätietoisuutta. Rakkaus on Jumalan antamien käskyjen ja ohjeiden kunnioittamista ja noudattamista, armon varassa.

Yksi hyvä mahdollisuus harjoittaa lähimmäisen rakkautta on osallistua yhteisvastuukeräykseen. Saamme antaa niiden hyväksi, jotka ovat köyhiä ja avun tarpeessa täällä Suomessa ja ulkomailla.

Elämme globaalissa maailmassa. Naapureitamme eivät ole enää vain seinänaapurit vaan kaikki ihmiset. Vaikka me itse emme pääsisi tapaamaan naapureitamme vaikkapa Afrikassa tai Aasiassa, on monia kristillisiä lähetysjärjestöjä, jotka toimivat juuri siellä Jumalan rakkauden innoittamina.

Me voimme helposti olla mukana maailmanlaajassa rakkaudentyössä rukoilemalla, antamalla varojamme tai lähettämällä kirjeitä ja postia lähetystyöntekijöille. Voimme ottaa kummilapsia rakkautemme kohteiksi. Näin voimme tehdä yksilöinä ja seurakuntana. Ole itse aktiivinen ja osallistu seurakuntasi lähetyshaasteisiin.

Ylös Jerusalemiin, alas kuolemaan

Kun laskeudumme paaston aikaan, saamme lähteä kulkemaan Kristuksen seurassa, joka käänsi katseensa kohti Jerusalemia: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. Hänet tapetaan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Mekin kuljemme kohti kuolemaa, mutta kun kuljemme yhdessä Kristuksen kanssa, emme ole yksin. Hän kulkee kanssamme ja hänen kanssaan me saamme nousta kuolleista ja päästä sisälle iankaikkiseen elämään ja iloon.

Tällä matkalla meidän ei kannata laskelmoida ja rakentaa omaa valtakuntaamme kuten Jaakob ja Johannes yrittivät tehdä. Herra kyllä pudottaa meidät maan pinnalle. Saamme sen sijaan opetella läpi elämämme opetuslasten tavoin rakkauden läksyä:

”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Tie ylös kirkkauteen kulkee laakson kautta

Jumalan valtakunnan todellisuudessa kohtaamme monia paradokseja. Antaessaan saa. Kulkiessamme kuolemaan, avautuukin ovi kirkkauden maailmaan. Sen näkee vain asianomainen itse. Muille se jää salaisuudeksi, kunnes koittaa oma vuoro. Silti ei kyse ole sokeasta hapuilusta tai luulottelusta. Jumala itse kertoo pyhässä Sanassaan tulevasta kirkkaudesta. Tie sinne on jo raivattu: Jeesus Kristus on kuollut syntiemme puolesta ja noussut ylös kuoleman voittajana. Kuljemme hänen voittosaatossa, ristin varjossa, ylösnousemuksen riemuun. Mutta vielä nyt olemme matkalla – kohti Golgataa.