Jumalan voi tuntea!

JUMALA JA HÄNEN TUNTEMINEN

 

Voiko Jumalan tuntea?

Moni ihminen ei tunne Jumalaa. Monella on hänestä hyvin erilaisia käsityksiä. Jopa jotkut kuuluisat teologit ovat sanoneet, että Jumalaa ei voi tuntea eikä käsittää. Heidän mukaansa Jumala on jotain niin erilaista ja mittaamatonta, että mitkään sanat eivät voi häntä kuvata oikein. Siksi Jumalasta pitäisi vain puhua mitä hän ei ole – mutta silloinkin häntä rajataan sanoin…

Samanaikaisesti on miljoonia ihmisiä läpi historian, joilla on suhteellisen yksituumainen käsitys Jumalasta. Miten se on mahdollista? Kumpi joukko on oikeassa? Millä perusteella?

 

Luominen Jumalan tuntemisen perusteena

Raamatullisena ja kristillisenä lähtökohtana on, että Jumala loi ihmisen kuvakseen (1 Moos 1:26-28). Me olemme persoonia, jotka ajattelemme, tunnemme, tahdomme, punnitsemme moraalisesti, puhumme ja toimimme. Sellainen on Jumalakin ja juuri meidän persoonallisuutemme ja kykymme ovat peräisin hänestä. Tämä olennainen samankaltaisuus luo mahdollisuuden keskinäiseen yhteyteen ja tuntemiseen. Jumala tuntee ihmisen ja ihminen Jumalan.

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen”. Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” Ja hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala”. (2 Moos 3:4-6)

Jumala loi ihmisen kaltaisekseen ja yhteyteen hänen kanssaan. Hän ei luonut ihmistä, joka ei voisi tuntea Luojaansa. Jumalan ja ihmisen välinen yhteys on niin syvällistä ja läheistä, että Jumala on läsnä ihmisessä Pyhän Henkensä kautta. Pyhä Henki meissä antaa meille Jumalan syvällisen tuntemisen Kristuksen kautta.

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. (Joh 16:13-14)

Ihmisen lisäksi koko mittaamaton luomakunta, kun katsomme sitä maailmankaikkeuden ääriin asti tai syvälle solujen ja atomien ihmeelliseen maailmaan, kertovat meille Luojastamme. Elämä on suunnaton ihme. Sen valtava kokonaisuus ja jokainen yksityiskohta kertovat meille persoonallisesta Jumalasta, joka on mittaamattoman viisas ja voimakas. Luomakunta herättää ihmisen ihmettelemään sen Luojaa. Tätä on kutsuttu ns. yleiseksi ilmoitukseksi Jumalasta.

Se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, (Room 1:19-20)

 

Syntiinlankeemus Jumalan tuntemisen vääristäjänä

Jos Jumala loi ihmisen sellaiseksi, että hän voi tuntea Luojansa, mikä sitten synnyttää valtavaa epätietoisuutta Jumalasta? Vastaus on hyvin tuttu: syntiinlankeemus (1 Moos 3 luku). Välittömästi syntiinlankeemuksen hetkellä ihminen turmeltui ja ryhtyi kapinaan Luojaansa vastaan. Tällä oli dramaattisia seurauksia. Ihminen kuoli hengellisesti eli hänen välitön elämänyhteytensä Jumalaan katkesi. Sen myötä ihmisen käsitys Jumalasta vääristyi. Ihminen alkoi pelätä Luojaansa, jonka hän oli ennen kokenut niin turvalliseksi ja rakastavaksi. Ihminen häpesi, kantoi syyllisyyttä, syytösmieltä ja pelkoa Jumalan edessä. Ihminen pakeni.

Syntiinlankeemuksen innoittajana oli saatana, Jumalasta luopunut arkkienkeli. Saatana vihaa Jumalaa ja siksi se haluaa tuhota Jumalan luomisteon kruunun eli ihmisen. Saatana syöttää ihmiseen loppumattomasti kaikkea väärää informaatiota Jumalasta. Se on kaikkien väärien uskontojen, katsomusten ja filosofioiden takana. Syntiinlangennut ihminen on liitossa sen kanssa ja avoin sen valheille. Saatana ja synti sokaisevat ihmisen niin syvästi, että ihminen uskoo valheen totuutena.

Niinpä se yhä tänään käyttää alkuperäistä taktiikkaa Jumalaa vastaan ihmisen eksyttämiseksi:

  • Onko Jumala todellakin sanonut (epäily)
  • Ei ole! (suora kiistäminen)
  • Kuulkaa mitä minä sanon: te ette kuole vaan tulette olemaan Jumalan kaltaisia (oma valhe Jumalan totuuden tilalle)

Saatana on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja sen isä. (Joh 8:44)

Jumala on kuitenkin mittaamattomasti voimakkaampi. Kun hän pelastaa ihmisen, saatana ei voi sille mitään. Raamattu kuvaa, että jo alusta lukien ihmiskunta jakautui kahtia: niihin, jotka huusivat avuksi Jumalan nimeä ja lähestyivät häntä syntiuhrin kautta, sekä niihin, jotka eivät piitanneet Jumalasta. Tämä jako on kulkenut läpi historian ja voimassa tänäänkin. On niitä ihmisiä, jotka tuntevat Jumalan, ja niitä, jotka eivät tunne.

Vaikka Jumala ei hylännyt ihmistä vaan tarjosi hänelle armonsa sovituksen kautta, ihminen ei enää saanut takaisin alkuperäistä, täydellistä, eheää suhdetta Luojaansa. Vaikka ihminen sai armon, hän jäi yhä syntiseksi – hengeltään, sielultaan ja ruumiiltaan. Tämä syntisyyden todellisuus jokaisessa ihmisessä yhä tänäänkin vääristää luontaista ymmärrystämme Jumalasta.

 

Raamattu Jumalan tuntemisen oikaisijana

Kristinusko ja juutalaisuus ovat ilmoitususkontoja. Se tarkoittaa, että Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle. Ilmoituksen välineenä on Sana. Jumala on antanut ihmiselle ymmärryksen ja Henkensä, jotta ihminen voisi tämän ilmoituksen ottaa vastaan ja käsittää.

Kun syntisinä ihmisinä ymmärrämme Jumalan väärin tai jopa kiellämme hänen olemassaolon, Jumala ilmoittaa itsensä Sanan kautta ja sanoo: Minä Olen!

Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa Sanassa. Raamattu on Elämän kirja, joka kertoo elämän lähteestä. Se kertoo elämän oikean ja väärän, paljastaa synnin ja julistaa evankeliumin.

Jumalan ilmoitus, Raamattu oikaisee väärän käsityksemme Jumalasta ja elämästä. Tämä edellyttää sitä, että hyväksymme Jumalan antaman ilmoituksen. Vasta kun sisäistämme sen, se muuttaa meitä. Monet torjuvat Jumalan ja jäävät syntisyytensä luoman väärän käsityksen vangiksi – jopa ikuisiksi ajoiksi.

Jos siis haluamme tuntea Jumalan, meidän tulee ottaa Jumalan Sana vastaan. Syntinen ihminen voi tuntea Jumalan vain Raamatun kautta. Ilman sitä jokainen luo oman mielikuvitusjumalansa, jollaista ei ole olemassa. Kaikki sellainen puhe Jumalasta, joka ei perustu Raamattuun, on pelkästään mielikuvitusta ilman vastinetta todellisuudessa.

Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2 Tim 3:14-17)

 

Evankeliumi, Kristus Jumalan tuntemisen palauttajana

Koska synti erottaa meidät Jumalasta ja vääristää ymmärryksemme, tarvitaan radikaalia ratkaisua synnin ongelmaan. Tämä ratkaisu on evankeliumi. Jumala tulee ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, sovittaa syntimme ristinkuoleman kautta ja nousee voittajana ylös kuolleista antaakseen ihmiselle uuden elämän Luojan yhteydessä.

Vaikka Raamattu oikaisee käsityksiämme, vasta Jeesus Kristus korjaa katkenneen yhteyden ja uudistaa ymmärryksemme. Jumalan tuntemiseen tarvitaan näitä kaikkia:

  • Luomisen kautta saatuja peruskykyjä ja yleistä herätettä Luojasta.
  • Raamatun kautta saatua tarkkaa ilmoitusta Jumalasta.
  • Jeesuksen Kristuksen kautta saatua sovitusta, välitöntä elämänyhteyttä ja sisäistä uudistumisprosessia.
  • Pyhän Hengen läsnäoloa ja ohjausta.

Samalla Jeesus on täydellinen kuva ja ilmoitus Jumalasta. Hän on itse Luojamme. Kaikki, mitä Jeesus sanoo ja tekee ja miten hän suhtautuu ihmiseen, kertoo välittömällä tavalla Jumalasta. Kun tutustumme Jeesukseen Raamatun valossa, tutustumme Jumalaan. Jeesus on Jumalan kasvot ja sydän keskellämme tavalla, jonka voimme käsittää.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:14)

Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. (Hepr 1:1-3)

 

Pyhä Henki Jumalan tuntemisen sisäisenä ohjaajana

Jumalan luomistekoon ja pelastustekoon liittyy Pyhän Hengen lahja. Jumala on läsnä ihmisen sisimmässä ja opettaa meitä tuntemaan Luojamme. Tässä opetustehtävässä Pyhä Henki käyttää aina Jumalan sanaa. Jumalaa ei voi tuntea ilman pyhää Raamattua. Kaikki muu ”Hengen ilmoitukseksi” väitetty on hylättävä, mikäli se koskettaa Jumalan tuntemista ja moraalia. Kristityn elämä Hengessä on aina Sanan varassa ja sen mukaan elämistä.

Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. (Joh 14:17)

Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkii kaiken. (1 Kor 2:12-15)

 

Jumalan sydämen tuntemista ja äärettömyyden ihmettelemistä

Jumala ilmoittaa itsestään kaikkein olennaisimman. Hän avaa sydämensä meille luettavaksi, nähtäväksi ja koettavaksi Kristuksessa Jeesuksessa. Raamattu on täynnä ilmoitusta Jumalasta. Saamme oppia tuntemaan hänet siten kuin hän on tarkoittanut tämän ajallisen elämän keskelle.

Kun Jumala ilmoittaa ja osoittaa olevansa Rakkaus, hän on sitä. Voimme ymmärtää siitä olennaisen ytimen. Samalla joudumme tunnustamaan, että emme pysty ymmärtämään Jumalan rakkauden suurinta syvyyttä emmekä sen ääretöntä laajuutta. Siihen on varattuna ikuisuus.

Että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisäisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. (Ef 3:16-19)

Tässä elämässä ymmärrämme juuri sen verran kuin on tarpeellista. Tässä maailmankaikkeudessa (inhimillisestä näkökulmasta) olennaisinta on tuntea maapallo ja siinä ilmenevä elämä. Maapalloa ympäröi mittaamaton avaruus. Sitäkin on kiva tähyillä ja arvailla sen laajuutta ja sisältöä. Lopulta mitä siellä on, ei ole meidän elämällemme ratkaisevaa merkitystä. Onko maailmankaikkeudessa miljardi vai 100 miljardia tähteä, ei merkitse käytännössä mitään. Enemmän merkitsee se, että hoidamme maapalloamme niin hyvin, että siinä voi elää. Samaa pätee Jumalan tuntemiseen. Tunnemme Jumalasta olennaisen ytimen (”maapallon”), mutta emme käsitä hänen mittaamatonta suuruutta (”avaruus”).

 

 

Jumala on Persoona, ei oppirakennelma

 

Ihminen on persoona

Minkälainen ihminen ja persoona sinä olet? Mitä kansallisuutta ja heimoa edustat? Mitä kieltä puhut? Oletko mies vai nainen? Oletko lapsi, nuori, aikuinen tai vanhempi henkilö? Oletko vaalea tai tumma? Miten pitkä olet? Minkälainen luonne sinulla on? Mitä taitoja omaat? Mitä pidät tärkeänä? Mitä teet? Mitä tavoittelet?

Näihin kysymyksiin on vastaus. Sinä olet juuri tietynlainen henkilö ja persoona. Sinusta voidaan rakentaa CV tai muunlainen kuvaus. Piirteesi ja ominaisuutesi voidaan luetella ja määritellä. Sinustakin voitaisiin tehdä oppilauselmia ja erilaisia määritelmiä. Mutta silti – ennen kaikkea olet persoona.

Entä jos sinusta kerrotaan väärää tietoa? Joku saattaa väittää, että olet syyllistynyt rikokseen, vaikka et ole. Sinusta saatetaan juoruilla ja pian juorut muuttuvat nopeasti ja paisuvat ihmisten suussa. Entä jos sanottaisiin, että sinä olet vihreä apina, jolla viisi jalkaa ja yksi silmä… Loukkaisiko se? Loukkaako, kun sinusta kerrotaan valheita tai kun sinut ymmärretään väärin? Mitä teet silloin? Etkö pyrkisi oikaisemaan nämä käsitykset?

 

Jumala on persoona

Vastaavasti Jumala on Persoona, jolla on tietyt ominaisuudet ja kyvyt. Hän on juuri tietynlainen. Se, mitä ihmiset ajattelevat tai sanovat hänestä, ei muuta häntä toisenlaiseksi. Jotta tuntisimme Jumalan sellaisena kuin hän on, meidän tulee tuntea hänen yksittäiset ominaisuutensa, kykynsä, tahtonsa, päätöksensä ja tekonsa.

Teologiassa näitä Jumalan ominaisuuksia on koottu yhteen, luokiteltu, määritelty ja tulkittu. Tämä on toisaalta hyvä asia, koska se antaa meille tiivistetyn ja jäsennellyn kokonaiskuvan Jumalasta. Toisaalta se on huono, koska silloin Jumalasta rakentuu helposti kuiva oppirakennelma. Saattaa muodostua kuva, että Jumala on ”Oppi” ja että tällaista ”Oppia” voi tulkita mielin määrin.

Raamattu, Jumalan ilmoitus ei ole kuiva oppikirja Jumalasta. Raamatussa on kaikkiaan 66 kirjaa, mutta yhdessäkään niistä ei ole koottuna em. kaltaista teologista, tiivistettyä, jäsenneltyä oppia. Raamatussa Jumala on elävästi, persoonana läsnä elämän alusta sen täyttymykseen asti. Hänestä käytetään erilaisia nimiä, joista kukin kuvaa jotain Jumalan piirrettä. Kussakin tilanteessa Jumalasta kerrotaan joitakin ominaisuuksia ja piirteitä, jotka ovat juuri siinä tilanteessa tarpeellisia. Näin Jumalasta välittyy elävä, persoonallinen kuva, jollainen hän onkin.

Raamatussa Jumala reagoi jatkuvasti kaikkeen hänen tuntemisensa vääristelyyn. Ihminen elää oikean ja väärän, hyvän ja pahan, valon ja pimeyden jännitteessä, jossa taistellaan oikeasta Jumala-kuvasta. Jumalaa loukkaa kaikki se vääristely ja vähättely, mitä hänen persoonansa tuntemiseen tulee. Hän oikaisee väärät käsitykset Sanassaan.

Jotta meillä olisi mahdollisimman oikea kuva Jumalasta, me tarvitsemme teologista kokoamista, jäsentelyä ja määrittelyä. Se on mahdollista vain Raamatun pohjalta. Kaikki muut lähteet on hylättävä. Vain Raamattu on Jumalan ilmoitus. Siksi kaikenlainen perinnäissääntöjen ja kirkkoisien opetusten yksioikoinen legitimointi johtaa nopeasti Raamatun syrjäyttämiseen. Siksi Jeesus sanoi: Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan. Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: – Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.” (Matt 15:6-9)

Sen sijaan juuri Raamattuun pohjautuva Jumalan tunteminen ja sen jäsentely on elintärkeää. Siksi tarvitsemme kristillistä ”oppia” Jumalasta. Sillä torjumme väärät käsitykset ja opit. Sillä pysymme elävän Jumalan tuntemisessa.

Ennen kaikkea tarvitsemme puhdasta Raamatun lukua ja sisäistämistä. Sen kautta meille välittyy kuva elävästä, persoonallisesta Jumalasta. Tätä kuvaa raamittaa ja jäsentää em. kristillinen oppi Jumalasta. Molemmat ovat äärimmäisen tärkeitä: Raamattu ja teologinen työstäminen.

 

 

Ei teoreettista vaan elävää tuntemista

 

Sana > teoria > käytäntö

Ylipäätään emme kristittyinä elä oppirakennelmien varassa vaan elävän Jumalan, joka synnyttää elävää elämää. Tämän Jumala tekee Sanansa kautta. Sana, informaatio on elämän perusta – soluissa dna:n muodossa ja hengellisessä elämässä Raamatun muodossa.

Sana määrittää Jumalan, ihmisyyden, elämän, oikean ja väärän, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Tarvitsemme Sanan kuulemista, tuntemista ja soveltamista. Se on aina jossain määrin teoreettista eli me muodostamme asioista ensin kuvan ja käsityksen. Sitten teorian tulee muuttua käytännöksi. Ilman soveltamista teoria jää vain teoriaksi eikä sillä ole todellista arvoa. Kristillisyys ei ole myöskään sokeaa hapuilua ja yrittämistä ilman teoriaa. Tarvitsemme Sanan, jonka ymmärrämme teoriassa ja jonka laitamme käytäntöön.

Kun puhumme kristillisestä opista, voi syntyä mielikuva, että oppi on puhtaasti tulkinnanvaraista teoriaa, josta on niin monia mielipiteitä, että lopulta kukaan ei voi olla oikeassa ja siksi jokainen saa tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu mukavimmalta.

Näin ajatellaan syntisessä maailmassa mutta ei Jumalan valtakunnassa, jonka kansalaisuuteen meidät on kutsuttu. Kristillisessä uskossa totuus on ehdottoman tärkeä. Siihen tulee pitäytyä aina ja kaikessa. Kuten sanottu: Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa tavalla, jonka voimme ymmärtää ja jonka voimme myös laittaa käytäntöön. Sana antaa meille oikean teoreettisen mallin, joka konkretisoituu eläväksi elämäksi.

 

Käytäntö avaa Sanaa

Oikeastaan vasta koetussa elämässä ja koettelemuksissa teoreettinen tietomme Jumalasta täsmentyy konkreettiseksi todellisuudeksi. Tämän koki mm. Job, joka oppi vasta elämän karussa kärsimyskoulussa syvän luottamuksen Jumalaan, joka oli suurempi kuin ihminen: Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: ”Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. (Job 42:1-5)

 

Jumalan tuntemisesta seuraa kristilliseen moraaliin sitoutuminen

Jumalan tuntemiseen liittyy erottamattomasti ja syvästi kristillinen moraali ja sen mukaan eläminen. Kristityllä on oikea suhde Jumalaan ja sen myötä oikea suhde moraaliin: Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valehtelija, ja totuus ei ole hänessä. (1 Joh 2:3-4).

Käskyjen pitäminen tarkoittaa, että 1) tunnustamme ne oikeiksi, hyviksi ja sitoviksi; 2) pyrimme noudattamaan niitä; 3) tunnustamme rehellisesti, että emme täytä niitä vaan tarvitsemme sovitusta ja armoa Kristuksessa Jeesuksessa; ja 4) kunnioitamme Jumalaa ja ilmaisemme tuntevamme hänet luottaessamme hänen Sanaansa.

 

 

Etenevää Jumalan tuntemista

Kun lapsi syntyy, hän ei tunne ympäröivää maailmaa eikä perhettään. Toki hän on ollut äidin kohdussa 10 kuukautta ja tuntee äitinsä sydämen sykkeen, tunnetilat ja äänen. Kun lapsi kehittyy ja kasvaa hänen ymmärryksensä kasvaa ja hän oppii tuntemaan läheisensä ja kotipiirinsä. Iän myötä ajattelu kehittyy edelleen ja hän kykenee jäsentämään asioita myös teoreettisesti.

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. (1 Kor 13:11)

Jokainen uusi Jumalan lapsi on vasta alussa. Hän kasvaa Jumalan tuntemisessa, kun hän kyselee, saa opetusta ja oppii. Jumalan tuntemisessa kasvaminen on elinikäistä oppimista.

Samalla tavalla on koko ihmiskunnan kohdalla. Raamattu on etenevää Jumalan ilmoitusta. Ensimmäisellä sivulla ei voi kertoa kaikkea. Raamatussa on 66 kirjaa ja lähes 1500 sivua tekstiä. Ihmiskunnan käsitys Jumalasta tarkentuu ilmoituksen etenemisen myötä. Mitä enemmän sivuja ja vuosisatoja kertyy, sitä enemmän me tiedämme ja tunnemme.

Ensimmäiset ihmiset elivät patriarkkojen aikaa, jolloin suvun vanhin oli hengellinen johtaja. Jumalan tunteminen välittyi pitkälti suullisesti, mutta erittäin tarkasti Lähi-idän perinteen mukaisesti. Sitten syntyi vanha liitto Mooseksen välityksellä ja moninaiset esikuvat hengellisestä todellisuudesta ja tulevasta Messiaasta – myös profeettaliikkeen välityksellä. Kun aika täyttyi, koitti Messiaan ja uuden liiton ja seurakunnan aikakausi. Nyt odotamme Jeesuksen paluuta ja lopullista täyttymystä.

Vasta kirkkaudessa tunnemme Jumalan sellaisena kuin hän on. Mutta sielläkin rajallinen ihminen voi nähdä Jumalan ”vain” Kristuksen persoonan kirkkaudessa – ei kaikessa äärettömyydessä. Kun nyt tunnemme vajavaisesti, kirkkaudessa tunnemme täydesti, ilman väliverhoja.

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. (1 Kor 13:12)

 

Jumalan tunteminen on iankaikkista elämää

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Meidän alkuperämme on hänessä. Jumala kulkee ajallisen elämän matkaa kanssamme. Hän vie meidät perille taivaaseen, uuteen luomakuntaan, jossa saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin.

Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. (Ilm 22:3-4)

Kun ihminen menettää yhteyden Luojaansa, hän menettää elämänsä tarkoituksen ja identiteettinsä. Ihminen on kuin pieni vauva, joka riistetään vanhemmiltaan. Hän ei näe rakastavan äidin ja isän kasvoja, jolloin hänen identiteettinsä, eheytensä, turvansa ja tarkoituksensa rikkoutuu. Hän ei tiedä, mistä on peräisin, miksi elää ja minne on matkalla.

Kun ihminen saa jälleen yhteyden Luojaansa Kristuksen kautta, kaikki menetetty alkaa korjautua. Ihminen on luotu suhteeseen Jumalansa kanssa. Vasta tässä todellisuudessa ihminen voi ymmärtää, kuka hän on, miksi hän elää ja mikä on kaiken päämäärä.

Elämämme tarkoitus on elää Jumalan yhteydessä ja heijastaa hänen rakkautta, hyvyyttä, pyhyyttä, iloa, luomisvoimaa, onnellisuutta – suhteessa Luojaamme, itseemme, toisiin ihmisiin ja koko luomakuntaan.

Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh 17:3)

 

 

Johtopäätöksiä

 

Jumalan voi tuntea!

Jumalan voi tuntea ja käsittää juuri siinä määrin kuin hän on tarkoittanut. Voimme tuntea hänet luomistyön, Raamatun, Kristuksen ja Pyhän Hengen välityksellä. Ne eivät ole turhia vaan tarkoituksenmukaisia. Samalla syntisyytemme ja sielunviholliset valheet vääristävät kuvaamme Jumalasta. Se ei tarkoita, että emme voisi tuntea Jumalaa. Vääristely ja luopumus on saatanan päämäärä ja synnin seuraus. Siihen meidän ei tule suostua. Voimme tuntea Jumalan. Mitä enemmän asioimme hänen kanssaan, sitä läheisemmäksi ja tutummaksi hän tulee. Mikäli olemme laiskoja kristillisessä elämässä ja Sanan oppimisessa, kasvumme ja Jumalan tuntemisemme voi jäädä hyvinkin ohueksi.

 

Itsekkyys ja valhe sokaisevat ihmisen

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Ilman Kristusta ja häneen turvautumista Jumalaa ei voi tuntea. Valhe on niin voimakas, että se sokaisee itsekkään ihmisen, joka ei edes halua tuntea Luojaansa. Siksi maailmassa on niin paljon vääristynyttä Jumalan tuntemista ja torjuntaa.

He ovat maailmasta; sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.  Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (1 Joh 4:5-6)

 

Evankeliumin kautta tunnemme, jos tahdomme

Jumalan tunteminen on lopulta moraalinen tahdon valinta: valitsemmeko itsekkyyden vai rakkauden? Jumala sanoi profeetta Jeremiaalle: Sinä asut keskellä vilppiä; vilpillisyydessään he eivät tahdo tuntea minua, sanoo Herra (Jer 9:6).

Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. (2 Piet 3:17-18)

 

Lähetyskäsky

Jeesus antoi meille lähetyskäskyn, jonka mukaan meidän tulee opettaa ihmiset tuntemaan Jumala ja hänen tahtonsa, sekä elämään sen mukaisesti. Jeesus ei sanonut: menkää ja julistakaa, että Jumalaa ei voi tuntea. Päinvastoin. Synnin ja valheen sokaisema maailma tarvitsee kipeästi Jumalan henkilökohtaista tuntemista!

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”  (Matt 28:18-20)

Tämän käskyn täyttämisessä on suurin lupaus: Jumala on kanssamme! Sen myötä olemme matkalla pimeydestä valoon, tietämättömyydestä tietämiseen, rakkaudettomuudesta rakkauteen, kuolemasta elämään, kapinasta Jumalan syliin.

 

Kasvakaamme tässä Jumalan tuntemisessa jo nyt, sillä Jumala on

  • Luonut sinut kuvakseen.
  • Antanut sinulle pyhän Sanansa Elämänkirjaksi.
  • Lunastanut sinut Kristuksessa yhteyteensä.
  • Pyhittänyt sinut Pyhässä Hengessä elämään Jumalan antamaa elämää.

 

Kun näihin turvaudumme ja luotamme, silloin käy toteen tämä sana:

Te olette minun todistajani, sanoo Herra,
minun palvelijani, jonka minä olen valinnut,
jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun
ja ymmärtäisitte, että minä se olen.

Minä, minä olen Herra,
eikä ole muuta pelastajaa,
kuin minä.

 

(Jes 43:10-11)