Jeesus, Parantajamme (13. su helluntaista)

JEESUS, PARANTAJAMME

(13. su helluntaista)

 

EVANKELIUMI: Mark. 7: 31-37

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.

Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

 

SAARNA

Jeesus opetti, paransi, teki ihmeitä, antoi syntejä anteeksi, ts. hän auttoi, hoiti ja pelasti ihmisiä kokonaisvaltaisesti. Kuuro-mykän miehen elämä oli hyvin vaikeaa. Hän ei kyennyt kommunikoimaan, mikä merkitsi ikävää eristäytymistä yhteisöstä ja elämästä. Etenkin tuohon aikaan ja tuollaisessa kulttuurissa vammaa pidettiin usein Jumalan rangaistuksena, minkä tähden ihminen oli entistäkin syrjäytetympi. Kun Jeesus kohtasi hänet, hän ei ainoastaan parantanut fyysistä vammaa vaan hän antoi miehelle ihmisarvon, paluuoikeuden yhteisöönsä ja elämän.

Tätä samaa tehtävää jatkaa koko kristillinen seurakunta ja sen jokainen jäsen. Meidät kutsutaan yhdessä ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan kanssa kohtaamaan kaikkia ihmisiä, antamaan heille ihmisarvon ja osan paikalliseen yhteisöön. Saamme palvella lähimmäisiämme kaikella sillä hyvällä, minkä Jumala on meille antanut. Kun Kristus omasi itsessään kaiken tiedon, taidon ja voiman, seurakuntana meillä on yhteisesti hyvin paljon tietoa, taitoa ja voimaa. Tässä suuressa kokonaisuudessa kullakin meistä on oma tärkeä osamme ja tehtävämme.

Yleensä Jeesus paransi puhtaasti lausutun jumalallisen sanan voimalla. Tässä tapauksessa Jeesus myös sylkäisi. Eräässä toisessa tapauksessa Jeesus teki maasta tahnaa, jota hän käytti parantumiseen. Usein ihminen parani välittömästi. Jossakin tapauksessa parantuminen tapahtui prosessinomaisesti, vaiheittain. Tämä kaikki kertoo siitä, että Jumalalla on monia tapoja parantaa ihminen. Jumala voi tehdä välittömän ihmeen tai hän voi parantaa välillisesti ”lääkkeen” kautta. Niinpä perinteinen, tieteellisesti kehitetty ja testattu lääketiede on sekin Jumalan antama hyvä lahja, jota kaikki saavat käyttää kiitollisin mielin. Sen sijaan ns. kaikenlainen huuhaa-puoskarointi ei ole Jumalan mielenmukaista eikä toimivaa.

Tällaista huuhaata saattaa esiintyä myös kristillisyyden piirissä. Etenkin menestysteologiassa kuvitellaan, että ihminen voi käskeä Jumalaa parantamaan ihmisen. Kun käskysana lausutaan, väitetään ihmisen parantuneen ja mahdolliset lääkkeet jätetään sen myötä pois. Tämä on vaarallista, koska Jumala ei toimi ihmisten käskyjen mukaan. Lääkityksen jättäminen pois voi johtaa jopa kuolemaan.

Sen sijaan, kun Jumala parantaa omasta tahdostaan, paraneminen on aina todellista. Jeesuksen aikana lääkärin tehtävää hoitivat papit. Sairaan tuli mennä papin luokse, joka totesi sairauden, määräsi mahdollisia toimenpiteitä ja rukoili tai uhrasi sairaan puolesta. Kun sairas parani, varsinkin spitaalista, hänen piti näyttää itsensä papille, joka totesi parantumisen.

Eräässä tapauksessa Jeesus käski parantunutta miestä menemään papin luokse, jotta parantuminen todennettaisiin luotettavasti. Samalla tavalla Jumala tekee yhä tänään yhteistyötä lääkäreiden ja hoitajien kanssa (vaikka nämä eivät olisikaan uskovia). Mikäli sairas kokee parantuneensa Jumalan ihmeen kautta, parantuminen pitää vahvistaa lääkärillä. Tämä ei ole epäuskoa vaan uskoa ja kuuliaisuutta ja tervettä viisautta. Aito paraneminen kestää lääkärin tutkimuksen. Monet lääkärit ovat havainneet ihmeparanemisia ja todenneet ne vilpittömästi.

Lopulta paraneminen ajallisesta sairaudesta ei ole kaikkein tärkeintä. Me kaikki kannamme perimässämme ja ruumiissamme sairauden ja kuoleman voimia. Solumme uusiutuvat noin 40-50 kertaa, mutta sen jälkeen alkaa lopullinen vanhentuminen. Tämä vaihe alkaa 45-50 vuoden iässä. Elimistömme on ohjelmoitu kuolemaan. Miksi?

Alun perin Jumalan loi ihmisen iankaikkisuusolennoksi hengen, sielun ja ruumiin puolesta. Ihminen oli täydellinen, puhdas ja eheä. Ihmisen yhteys Luojaansa oli välitön. Syntiinlankeemus muutti kaiken. Kun ihminen kapinoi Luojaansa vastaan, hän katkaisi välittömän elämänlankansa. Ihminen on kuin kone, joka toimii paristoilla. Ne eivät enää lataudu vaan kuluvat ajan myötä loppuun. Ihminen turmeltui moraalisesti ja hänen ruumiistaan tuli kuolevainen.

Tähän kuolevaisuuteen liittyy moninaiset sairaudet. Sukupolvien myötä täydellinen perimä on rapistunut. Kopiointivirheet merkitsevät usein sairauksia, joita tunnetaan nykyään noin 7000. Kunkin sukupolven myötä niitä tulee lisää 2-3 kappaletta. Lisäksi elinympäristömme on vakavalla tavalla kuormittunut ja saastunut. Ihminen itse lisää toimillaan mm. sodillaan kuoleman ennenaikaisuutta. Lääketieteen ja elintason hyödyt kompensoivat sairauksia vain osittain ja hyvin rajatusti. Iankaikkisuuden edessä muutaman vuosikymmenen lisäelinaika ei merkitse mitään.

Lopulta olennaisin kysymys on se, mikä on ihmisen – sinun ja minun suhde – Luojaansa. Parantuminen ei ole olennaisinta. Moni haluaa parantua hinnalla tai keinolla millä hyvänsä. Kuolema pelottaa. Kun lääketieteen mahdollisuudet näyttävät epävarmalta, ihminen turvautuu huuhaa-puoskarointiin, henkiparantajiin, itämaiseen okkultismiin jne. Hän saattaa saada hetkellisen, pintapuolisen, usein valheellisen turvan ja avun. Ehkä jokin oire helpottaa joksikin aikaa, mutta itse sairaus ei parane. Hintana on kalliiden maksujen ohella etääntyminen entistä enemmän Jumalasta. Turvautuminen okkultismiin on aina vakavaa kapinaa Jumalaa vastaan.

Mitä se hyödyttää, jos vaikka ihminen parantuisikin, mutta menettäisi iankaikkisen elämän? Sairaus, ahdistukset ja monet vaikeudet ovat juuri se paras mahdollisuus löytää elämänyhteys Luojaan. Niin kauan kuin ihmisellä menee hyvin, hän ei muista sairauksia, kuolemaa eikä Jumalaa. Vasta raju pysähdys herättää todellisuuteen. Ihminen on kuolevainen. Ainoa, joka voi antaa ikuisen elämän, on Jumala – Kristuksen kautta.

Niinpä meidän tulee turvautua lääketieteen ohella aina Jumalaan. Vaikka lääketiede epäonnistuisi, Jumala ei koskaan epäonnistu. Hän parantaa aina ihmisen, joka turvautuu Luojaansa – ei vain saadakseen pika-apua vaan elääkseen ikuisesti rakastavan Jumalan yhteydessä. Jumala parantaa aina: jotkut välittömästi ihmeen kautta, jotkut elimistön omien mekanismien kautta, jotkut lääketieteen kautta, monet näiden yhteisvaikutuksena ja kaikki tulevassa ylösnousemuksessa.

Sairas, joka etsii apua huuhaasta ja okkultismista, jää vaille Jumalaa, ylösnousemusta ja ikuista elämää. Mitä se hyödyttää elää muutama lisävuosi mutta menettää iankaikkinen elämä? Miksi ottaa vastaan väärennetty euron kolikko, kun saatavilla olisi tuhansien miljardien mittaamaton omaisuus?

Mutta onneksi ihminen, joka on eksynyt huuhaaseen tai okkultismiin, voi tehdä parannuksen ja turvautua ristiinnaulittuun Kristukseen, joka on sovittanut kaikki synnit. Silloin ihminen hylkää pimeyden ja saa valon ja elämän. Meidän tulee valita joko valo tai pimeys. Molempia emme voi ottaa ikään kuin varmuuden vuoksi. Hylkää pimeys ja tule valoon, niin saat anteeksi ja uuden elämän.

Lopulta me kaikki – uskovat ja ei-uskovat – sairastumme ja kuolemme tavalla tai toisella. Usko ei anna ikuista, täydellistä elämää maan päälle. Mutta niin elämässä kuin kuolemassa me saamme olla Jumalan kämmenellä, parhaimmassa turvassa. Jumala on elämää ja kuolemaa varten.

Evankeliumitekstissä mies sai ajallisen elämän lahjan. Jumala on luonut tämänkin elämän ja se on tärkeä. Saamme jakaa ajallisen elämän kaikki ilot ja surut Luojamme kanssa. Hän on läsnä arjessa ja juhlassa. Tämä elävä läsnäolo ja yhteys Kristuksen kautta kantaa meidät iankaikkiseen elämään, joka on kaiken perimmäinen päämäärä ja täyttymys.

Ota sinäkin vastaan Jumalan rakkaus Kristuksessa ajallista elämää, kuolemaa ja iankaikkista elämää varten. Tämän rakkauden voimalla rakasta lähimmäistäsi ja palvele seurakunnan ja yhteiskunnan osana.

Kerro Parantajasta, joka oman ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta antaa kokonaisvaltaisen elämän – ajallisen ja iäisen.

Älä pelkää sairauksien ja kuoleman edessä, sillä ne ovat Jumalan työkaluja, joilla on ajallinen, lyhytaikainen tehtävä meidän iankaikkiseksi parhaaksemme. Jumala on voittanut sairaudet ja kuoleman Kristuksessa Jeesuksessa. Ylösnousemuksessa ja uuden maailman luomisessa sairaudet ja kuolema ja synti on lopullisesti hävitetty. Jumalan lopullinen sana on Elämä!

Aamen.