Jäätävää realismia

JÄÄTÄVÄÄ REALISMIA

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti äskettäin valtiopäivien kevätkauden avajaisissa jäätävän realistisen puheen. Sitä kiiteltiin ja kauhisteltiin.

Valtaosa asiantuntijoista ymmärsi Niinistön puheen niin, että hän tietää jotain sellaista, mitä tavallinen kansa ei vielä tiedä. Kansainvälisestikin on pelätty, että kevään myötä liikkeelle lähtee vielä paljon enemmän pakolaisia kuin viime vuonna. Suomen näkökulmasta pidetään jäätävän realismin valossa mahdollisena, että osa pakolaisvirrasta kanavoituu Suomeen Venäjän kautta – tarkoitushakuisesti. Jo Venäjän alueella on 250 000 henkilöä, jotka voidaan luokitella pakolaisiksi. Lisäksi Syyriasta ja Turkista voi tulla satoja tuhansia, jopa miljoona pakolaista lisää kohti Eurooppaa ja Suomeakin. Tällainen pakolaismäärä romahduttaisi Suomen kanto- ja sietokyvyn monessakin mielessä.

Aivan äskettäin Venäjän pääministeri vahvisti, että Venäjä ei tule estämään pakolaisten tuloa Eurooppaan ja Suomeen. Tilannetta kriisiyttää lisää Naton aktivoituminen Venäjän lähellä ja mm. suunniteltu lentosotaharjoitus Karjalassa, johon osallistuu amerikkaisia koneita. Lisäksi Venäjän talous on romahduspisteessä, mikä pakottaa sen toimiin, jotka vievät kansalaisten huomion toisaalle. Se pyrkii hajottamaan Euroopan yhtenäisyyden keinolla millä hyvänsä ja murtamaan pakotemuurin. Olemme ottamassa jälleen uuden, vakavan askeleen kohti suurta kriisiä.

 

Jostain syystä suuri pakolaisvirta on herättänyt monissa suomalaisissa ennennäkemätöntä myötätuntoa kaikkia maahantulijoita kohtaan. Hyvä niin. Samalla on pidettävä mielessä realismi. Realismia on, että Suomeen tulee vain keskimääräistä varakkaampia ja vahvempia tulijoita. Jos haluamme aidosti auttaa kaikkein vaikeimmassa ja uhatuimmassa asemassa olevia, he eivät ole täällä, koska heillä ei ole mahdollisuutta eikä varaa lähteä.

Itse olen ollut kirkon lähetystyössä Etiopiassa. Perustimme orpolapsikeskuksen noin 60 lapselle vuonna 2006. Etsimme yhdessä seurakunnan ja viranomaisten kanssa juuri näitä kaikkein heikoimpia orpolapsia. Jokaisella lapsella on henkilökohtainen suomalainen kummi, joka tukee häntä monin tavoin. Etiopiassa pari, kolme euroa vastaa aikuisen päiväpalkkaa. Hyvin kohtuullisella tuella voimme tukea heitä siellä, missä se on tehokkainta ja edullisinta. En tiedä, mutta arvaan: kenties yhden tänne tulevan pakolaisen asuttaminen ja kotouttaminen / maastakarkoitus maksaa vähintään yhtä paljon kuin koko kummilapsiprojektimme vuosibudjetti. Tämä on vain suuntaa antava esimerkki siitä, että apu tulisi suunnata kohdemaahan tai aivan sen lähistölle, joka on kulttuurisesti ja ilmastoltaan samankaltainen kuin lähtijän kotimaa.

Nykyisellä menolla me hyvää tahtovat suomalaiset käytämme rajalliset varamme niiden auttamiseen, jotka sitä eivät tarvitse kaikkein kipeimmin. Lisäksi avoin maahantulopolitiikka on kuin avoin kutsu näille varakkaammille tulla Suomeen. Tässä prosessissa häviävät kaikki: pakolainen maksaa kalliisti rikollisjärjestöille kuljetuksista ja joutuu perhekuntansa rahat ja omaisuuden menettäneenä palaamaan takaisin, me suomalaisetkin tuemme näitä järjestöjä avoimien ovien politiikalla ja lisäksi kulutamme valtavasti omia voimavaroja. Jäätävää realismia on, että näin ei voi jatkua – varsinkin jos tämä on vasta alkua.

 

Samalla on todettava realistisesti, että pakolaisten joukossa on varmasti myös heitä, jotka ovat vakavalla tavalla hengenvaarassa. Heidän on hyvä saada turvapaikka – etenkin lasten ja naisten. On myös uskallettava kysyä, miksi monet irakilaiset nuoret miehet eivät palvele maansa armeijassa esimerkiksi Isistä vastaan? Entä jos Suomessa talvisodan edessä olisi tapahtunut nuorten miesten joukkopako? Hengenvaara oli varmasti todellinen, mutta rakkaus isänmaata kohtaan voitti pelon.

Koska maahamme on tullut paljon pakolaisia, heitä tulee kohdella asianmukaisesti. Voimme osoittaa heille kristillistä rakkautta. Moni on myötämielinen mielipiteissään, mutta onneksi on paljon niitäkin, jotka konkreettisesti palvelevat pakolaiskriisissä monissa vapaaehtoistehtävissä. He tekevät todella arvokasta työtä.

Samalla maamme noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, joiden mukaan osa saa virallisen pakolaisstatuksen, mutta osa ei. Näiden sopimusten osalta – kuten Niinistö totesi – EU ja Suomikin joutuu tekemään uudelleen arviointia, mikäli pakolaisvirrat kasvavat. Nuo sopimukset on tehnyt vakaissa olosuhteissa ja ajatellen maltillisia pakolaisvirtoja. Nyt olemme ajautumassa tilanteeseen, joka ei vastaa sopimusten perusolettamia. EU rakoilee ja yksittäiset maat yksi toisensa jälkeen ovat JO toimineet vastoin sopimuksia, vaikka ei siitä kovin suurta ääntä ole haluttu pitää. Lisäksi on todettava, että eteläisten EU-maiden suhtautuminen säännöksiin ylipäätään on paljon vapaamuotoisempaa kuin pohjoisten maiden.

Monissa sopimuksissa kuten vakuutussopimuksissa tai vaikka lentomatkojen osalta on olemassa lisäehto ”Force Major”. Se tarkoittaa, että pakottavissa, laajamittaisissa katastrofeissa vakuutukset tai muut sopimukset eivät ole voimassa. Kun tapahtuu jotain täysin normaalista poikkeavaa, esimerkiksi vakuutusyhtiö ei kykene korvaamaan erittäin laajamittaisia miljardiluokan tuhoja. On väkisinkin nähtävä, että kansainvälisissä pakolaissopimuksissa on sama tilanne.

Kuten sanottu, EU:n itsensä ja kansainvälisen yhteisön pitäisi tehdä poikkeusehtoja näihin sopimuksiin hyvin pikaisesti. Muutoin yksittäiset maat joutuvat toimimaan omin päin.

Lienee niin, että nykyinen tilanne on vielä hallittavissa, mutta mikäli tuo pahin skenaario alkaa toteutumaan, on jäätävää realismia toimia toisin. Historian saatossa moni valtakunta kuten Länsi-Rooma ajautui sekasortoon ja tuhoutui kansainvaelluksissa. On myös jäätävää realismia, että pakolaisten joukossa tulee kokeneita Isis-taistelijoita. Saksassa heitä on jo yli 8300.

Samalla on todettava, että pakolaistilanne Kreikassa ja Turkissa on kasvamassa mahdottomaksi. Meidän kaikkien tulisi tukea merkittävällä taloudellisella tavalla, että pakolaisten olot olisivat mahdollisimman hyvät. Samalla heidän joukostaan pitäisi poimia kaikkein eniten apua tarvitsevat ja ottaa juuri heidät avoimesti vastaan.

 

Niinistön jäätävässä realismissa lopputulema oli se, että parhaimmillaan voimme enää saavuttaa ”tyydyttävän” tason. Ei kohtuullista, ei hyvää eikä erinomaista. Mikäli toimimme oikein, paras lopputulos on ”tyydyttävä”. Tässä lienee näkökulmaa sekä Suomen kanto- ja sietokykyyn, sekä pakolaisten kohtaloihin. Sotien jaloissa ja heijastusvaikutuksissa tuskin parempaan pystytään.

 

Näin kristillisestä näkökulmasta Niinistön puheessa oli yksi suuri puute. Kun Suomi aikanaan joutui Neuvostoliiton mittavan hyökkäyksen kohteeksi, silloinen presidentti otti esille kaikkein tärkeimmän näkökulman: Jumalan.

– Muuten… onko yksikään kirkkomme piispoistakaan itse herännyt ja ryhtynyt herättämään kansaamme elävän Jumalan puoleen?

Koko ihmiskunnan historia, erityisesti Raamatun valossa kuvaa jäätävän realistisesti: Ihminen / kansa / ihmiskunta ilman Jumalaa, tuhoutuu. Mutta ihminen / kansa / ihmiskunta yhdessä Jumalan kanssa pelastuu.

Kaikenlainen epävakaus ja sekasorto, jopa uhkaava kansainvälinen ilmapiiri on lisääntynyt vakavalla tavalla viimeisen kahden vuoden aikana kiihtyvällä tahdilla. Onko edessä jotain sellaista, jota emme ole edes osanneet ajatella – kysyi Niinistö.

Samalla on todettava, että Suomi on lujaa vauhtia ottanut pesäeroa kristillisyyteen, joka kuitenkin on tuonut valtavan paljon hyvää kansallemme. Kyse ei ole vain jostakin uskonnosta vieraantumisesta vaan itse Jumalasta. Mitä kauemmas ajaudumme ja kuljemme Jumalasta, sitä itsekkäämmiksi tulemme ja sitä enemmän syntyy kaikenlaista ristiriitaa, epävakautta, sekasortoa, turvattomuutta, jopa sotia. Tämä on elämänlaki, jonka jäätävää realismin voimaa nyt koemme.

 

Olisiko jo kohta, aivan pian, aika yhtyä presidentti Kyösti Kallion rukoukseen talvisodan keskellä:

 

Rukous kansamme puolesta.

Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen.
Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä.
Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa.
Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.
Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen.
Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan,
joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.
Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat.
Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse.
Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella
ihmiset saatanalliselta eksytykseltä.
Herra, armahda meitä.

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme
taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti.
Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi.
Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi
Sinun käskyillesi.
Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme Sinun kauttasi, siihen me uskomme.
Armahda meitä.

Aamen.

 

Silloin jäätävä realismi vaihtui – raskaiden vaiheiden ja kokemusten läpi – valoisaksi, Jumalan armoon ja hyvyyteen perustuvaksi realismiksi. Sama voi tapahtua meidänkin kohdallamme. Silloin löydämme Jumalan rakkauden, jonka avulla löydämme parhaat tavat auttaa heitä, jotka todella tukea tarvitsevat, sekä jonka avulla voimme rakentaa oikeudenmukaista, välittävää Suomea.