Huolenpito (16. su helluntaista)

JUMALAN HUOLENPITO

(16. su helluntaista)

 

EVANKELIUMI: Matt 6:

Jeesus sanoo: ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

 

Ensimmäinen lukukappale: Ps. 127: 1-2

Jos Herra ei taloa rakenna,
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain,
turhaan valvotte myöhään
ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen,
vaikka he nukkuisivat.

 

Toinen lukukappale: Gal. 6: 2-10

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.

Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.

 

 

SAARNA

Mikä on sinun lempikohtasi Raamatussa? Äsken kuultu evankeliumin teksti on monille hyvin tuttu ja rohkaiseva. Siinä Jumala lupaa pitää aivan kaikesta huolta. Mistään ei tarvitse murehtia. Saamme luotta lapsen lailla.

Toisinaan lapset kyllä saattavat kilpailla siitä kenen isä on kaikkein paras. Niinpä erään kerran neljä poikaa jutteli tästä hyvin mielenkiintoisesta aiheesta. Yksi pojista, Pekka, oli muita poikia isompi ja vanhempi. Esa taas oli pienin ja joukon nuorin. Kaksi muuta kaverusta olivat Tomi ja Antti. Nämä neljä poikaa istuvat puistossa ja melkeinpä riitelivät siitä, kenen isä oli paras.

Isoin pojista eli Pekka sanoi, että minun isäni on paljon nopeampi juoksija kuin teidän isänne. Se on voittanut monta kilpailua ja se käy lenkillä joka päivä. Tomi sanoi, että ei se mitään, vaikka sun isäsi osaa juosta kuinka lujaa tahansa, sillä meidän isällä on tosi nopea auto. Siinä on V8 moottori ja se kiihtyy 0-100 km/h  ainakin 6 sekunnissa ja se varmasti voittaa sun isäsi. Antti oli heti valmis sanomaan omasta isästään. Mun isä onkin paljon rikkaampi. Sillä on oma purjevene, omakotitalo, kesämökki ja törkeän hieno mersu.

Neljäs pojista, se kaikkein pienin, Esa, ei ollut sanonut vielä mitään. Lopulta hänkin käytti puheenvuoron: Mun Iskä onkin kaikista paras. Sillä on valtaa niin paljon, ettei kellään ole enempää. Se tietää kaiken tästä maapallosta ja avaruudesta. Hän tuntee kaikki joet, metsät, linnut, kalat ja muutkin eläimet. Se tuntee myös ihan jokaisen ihmisen. Se pitää meistä kaikista huolta.

Nyt sä huijaat, sanoivat Tomi, Antti ja Pekka yhteen ääneen. Kuka sun isäs oikeen on? Hän on Taivaan Isä!

Onko sinunkin isäs Taivaan Isä? Jos on, niin saat Esan lailla heittäytyä lapsen huolettomuuteen. Isä pitää meistä huolen.

Ainakin täällä Suomessa lapsilla on yleensä tosi hyvä olla ja elää. Jääkaapista löytyy aina ihmeellisellä tavalla ruokaa, ja leipää riittää, karkkejakin on ainakin kerran viikossa. Vaatteet saa aina uudelleen puhtaina käyttöön. Ja kun kasvaa isommaksi, uutta tulee tilalle.

Sama pätee meihin aikuisiinkin. Olisikin mielenkiintoista laskea, montako tuhatta kiloa ruokaa olet syönyt kuluneiden vuosikymmenten aikana ja monetko sadat vaatteet olet käyttänyt elämäsi aikana. Sinusta on pidetty huolta niin kuin pienestä lapsesta.

Toki täällä valtavan kulutusjuhlan ja mainonnan keskellä meille väitetään, että tämä ei ollenkaan riitä vaan me tarvitsemme vielä paljon lisää: kaikki uusimmat pelit ja vehkeet, muodinmukaiset vaatteet, lomaosakkeet jne jne. Jos siihen virtaan hyppäämme mukaan, niin tyytymättömyyttä, huolia ja murheita on varmasti tiedossa, loppumattomasti.

Sananlaskuissa sanotaankin viisaasti: Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta. (Snl 20:21). Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa, että köyhyys on jo kintereillä. (Snl 28:22)

Toki nyt kun Suomi on laman keskellä ja monella paikkakunnalla eletään vaikeita, kriittisiäkin vaiheita, ihmisten taloudellisia vaikeuksia ei voi vähätellä. Jälkiviisaana voisi tietysti kysyä, onko sitä pankkilainaa otettu liian rohkeasti ja liian nopeasti hankittu kaikki tarvittava, luottaen siihen, että elämä jatkuu melkein kuin ikuisesti, ilman mitään muutosta.

Mutta menipä meillä hyvin tai huonosti, saamme kaikessa rukoilla Jumalaa. Kuten meitä rohkaistaan Filippiläiskirjeessä: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Itsekin olen jo usean vuoden ajan rukoillut Jumalaa joka päivä, että hän auttaa meitä myös taloudellisesti. Neljän lapsen ”suurperheen” menot ovat yllättävän suuret ja tulot ovat kuitenkin keskiansion alapuolella. Oman asunnon tai talon hankinta sisältää aina riskejä, vaikka yrittäisi löytää kuinka kohtuullisen hintaisen kodin perheelleen. Todella monta vuotta on ollut ahdinkoa, mutta Jumalan vastaus tulee ja on tullut ajallaan. Hellittämätön rukous kannattaa. Siitä kiitos hänelle!

Vaikka meillä suomalaisilla on taloudellisia murheita ja huolia, silti syvimmät huolenaiheet ovat ennemminkin henkisiä, tai jopa hengellisiä. Eräänä syynä ovat vääristyneet ihanteet: tässä maailmassa ihaillaan nuoruutta, rakkauden tunnevyöryjä, nopeasti vaihtuvia suhteita, terveyttä ja rikkautta. Se lottovoittokin olisi mukava saada.

Ja sittenkin, näitä emme voi saavuttaa kuin vain pieneksi hetkeksi, jos lainkaan. Nuoruus ja kauneus ovat katoavaista, lottovoittoa emme toivottavasti saa koskaan, ihmissuhteet rikkoutuvat toisinaan ja jättävät kipeitä haavoja sydämiin.

Ja pahimpana kaikesta, asia, jota kukaan ei uskalla sanoa ääneen: kuolema pelottaa. Vaikka ihminen saisi kaikki maailman tavarat ja rikkaudet, lopulta kuolema nielee kaiken. Ja kun sydän on tyhjä eikä vastauksia ole, pelkoa ei voi päästää pinnalle, se on tukahdutettava ja hukutettava – kuka mihinkin.

Sitä mukaan kuin suomalaiset vieraantuvat Jumalasta, sitä mukaan materialismi lisääntyy ja sen myötä tyhjyys ja ahdistus valtaavat mielet ja sydämet.

Mutta pieni poika, Esa, ei murehtinut. Hän tunsi Isän, joka on luonut kaiken, joka tuntee jokaisen, joka voi pitää kaikista huolen ja joka on ikuinen elämä.

Kun Jumala saa asua ihmisen sydämessä, siellä vallitsee syvin mahdollinen rauha. Tietoisuus siitä, että Jumala on ja että minä, pieni ihminen saan olla hänen kämmenellään. Myrskynkin keskellä voi olla rauha sydämessä. Saamme kaiken keskellä hiljaa katsoa Häneen, joka rakastaa meitä ja joka pitää meistä huolen.

Ajallisessa elämässä saamme kokea monia onnen, rakkauden ja hyvyyden vuosia. Joudumme myös kokemaan monia luopumisen ja pettymyksen hetkiä ja vaiheita. Se kuuluu tähän ajalliseen elämään. Emme ole vielä taivaassa, mutta taivas on tulossa ja sitä kohden me olemme matkalla.

Niinpä, ihmiselämän tärkein kysymys on tämä: Oletko avannut sydämesi ikuiselle Jumalalle, sinun Luojallesi? Saako Hän johtaa sinun elämääsi Vapahtajana ja Herrana?

Jumala haluaa tulla sinun rinnallesi, jakaa sinun taakkasi ja ilosi, hän haluaa osoittaa rakkautensa ja todellisuutensa sinulle. Ja kun vain sallit sen Jumalalle, sinä varmasti tulet tietämään, että Hän on kaiken alku ja täyttymys.

Tämän mahdollisuus kannattaa antaa Jumalalle ja itsellesi. Se on suurinta mahdollista rakkautta itseäsi, Jumalaa ja lähimmäistäsi kohtaan. Voit tarttua tähän mahdollisuuteen vaikkapa rukoilemalla näin:

Taivaallinen Isä, ota minut sinun lapseksesi.
Pidä minusta ja läheisistäni aina huolta.
Varjele vaaroilta, johdata elämässä oikeaa tietä pitkin, sinun tahtosi mukaisesti.

Anna kaikki syntini anteeksi.
Kiitos Jeesus Kristus, Jumalan Poika,
että sinä sovitit syntini ja olet minun Herrani ja Vapahtajani.
Vie minut kerran taivaan kotiin. Aamen.

Ja kun me tartumme tähän kaikkein suurimman ja mahtavimman ja rakastavimman Isän käteen, saamme turvallisin mielin kulkea elämässä eteenpäin.

Silloin me itse saamme käsittämättömän paljon ja silloin me voimme myös jakaa toisille. Taivaan portilla meiltä ei kysytäkään, paljonko sinä keräsit itsellesi – vaan paljonko sinä annoit omastasi toisille, aikaasi, rakkauttasi, taitojasi ja kykyjäsi, varojasi.

Antaessaan saa – on elämän syvä laki. Rakkaus ei olekaan itselleen omistamista vaan ehtymättömän rakkauden lähteellä olemista ja toisille jakamista.

Kun Jumala saa antaa rakkautensa meihin ja me annamme sitä eteenpäin, silloin me olemme onnellisia ja autuaita. Tämän rakkauden voimalla voimme kantaa toisten taakkoja, tehdä väsymättä hyvää, antaa kaikkea hyvää sanan opettajille, pitää huolta vähäosaisista jne jne.

Ja vaikka se oma ponnistus tuntuisikin vähäiseltä, niin suuri valtamerikin koostuu yksittäisistä vesipisaroista. Saamme auttaa ja rakastaa yhtä ihmistä kerrallaan. Muutamilla kymmenillä tai sadoilla euroilla kuukaudessa, voit ratkaisevasti auttaa ihmisiä esimerkiksi Etiopiassa tai Intiassa. Siellä meidän euromme on suuri raha.

Ja juuri tästä rakkaudesta ja hyvyydestä on kysymys, kun Jeesus sanoi: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.

Älä siis huolehdi ja murehdi, sanoo Herramme. Sinun asiasi on tiedossa ja odottaa aikaansa.

Lepää lapsen luottamuksessa.

Katso kedon kukkia ja niiden kauneutta.

Katso taivaan lintuja, kuinka nekin saavat ruokansa ajallaan.
Kuuntele, kuinka ne laulavat ja kiittävät Luojaansa.