Elämämme vedet!

ELÄMÄMME VEDET

Laulu: ”Alku ja loppu”  (Pekka Simojoki)

 

Televisiossa oli joskus mainos, jossa sanottiin: ”Vesi on hyvä nautinto!”

Todellakin! Sen me kaikki tiedämme. Me suomalaiset olemme saaneet elää kirkkaiden ja puhtaiden vesien äärellä ja juomavettä on kaikille riittänyt yllin kyllin.

Itse kullekin vesi on hyvä nautinto, jokapäiväinen asia jota pidämme usein itsestäänselvyytenä ja helposti vesihanasta saatavana.

Pysähdymmekö miettimään mistä vesi tulee oikeasti? Osaammeko sitä arvostaa ja sen runsaudesta todella iloita? Huomaammeko kuinka tärkeää ovat sateet kaikkina vuodenaikoina? Ymmärrämmekö sateen merkityksen leipäviljamme kasvulle ja luonnon hyvinvoinnille?

Tuo vesi, jota sateena saamme, täyttää maan pohjavesivarastot, joita me käytämme surutta ja säästämättä monin tavoin. Ellei käyttövedestä tulisi vesimaksua maksettavaksi, emme ehkä sulkisi vesihanoja niinkään tiukasti, kuin nykyisellään tuo rahankulu saa meidät tekemään.

Vesi on todellakin elämän perusasioihin kuuluva, emmekä voi pärjätä ilman sitä. Kuinka valtavan suuri siunaus onkaan raikas vesi, jonka joka päivä saamme käyttöömme, juodaksemme!

 

Puhtaan veden puute on monissa maailman maissa todellisuutta. Se on varsinkin Lähi-idän ja Afrikan autiomaiden, mutta myös asutuskeskusten ongelma. Entistä suuremmassa osassa maailmaa ei riitä puhdasta vettä kaikille, sillä ihmisen toimet vuosisatojen aikana ovat pilanneet sen, minkä Jumalalta olemme aikojen alussa lahjaksi saaneet.

Vesivarantojen hallinnasta on kautta aikojen käyty kiistoja, riitoja, heimo- ja sukuriitoja, kylien ja kansojen välisiä taisteluita. Rajoja on vedetty ja muutettu, kaivoja ostettu ja myyty, lupaa käyttää vettä on estetty ja sallittu.

On myös ollut sopuisaa kaupankäyntiä keitaiden ja kaivojen lähistöillä. Vanhimmat ovat sopineet perheiden yhteisistä asioista, on sovittu erimielisyyksiä ja matkamiehet ovat niiden ääreen tulleet virkistäytymään, tapaamaan toisiaan ja juottamaan karjaansa – pitkienkin matkojen takaa. Kyläläiset ovat kokoontuneet ämpäreineen ja astioineen yhteen yhteisten kaivojen ja pesupaikkojen ympärille.

 

On myös rukoiltu. On rukoiltu sateita tuleviksi ja lähteitä täyttyviksi.  Jumala on vastannut ja vastaa rukouksiin aina, kun aika on, sillä Hän tietää oikean ajan ja tavan.

Kaivojen ja purojen ja suurempien vesien ääressä on siunattu ja kastettu ihmisiä. On opetettu Jumalan Sanaa ja uskottu, että Jumalan Armo ja Rauha on kuin virvoittava vesi, jota ihminen kaipaa, kuin kuiva maa sadetta!

Voimme muistaa juutalaisia, jotka Mooseksen johdolla Egyptin orjuudesta vapauduttuaan asettuivat lopulta eri puolille Israelia. Juutalaiset rukoilivat Jumalaa ja kuuntelivat Hänen ääntänsä ja ottivat vastaan Hänen ohjeensa asettuessaan asumaan paikkoihin, joissa silminnähden oli autiota ja kuivaa, mutta josta kuitenkin kuin ihmeen kautta löytyi vettä. Se mahdollisti kukoistavan sadon, kastelun ja ahkeran työn jälkeen. Oli mahdollista rakentaa elämää autiomaassa Jumalan ohjauksessa. Näin on yhä tänään.

Saamme nähdä, lukea ja kuulla, kuinka tänäänkin Israel tuottaa Jumalan siunauksesta yltäkylläisyyttä kansalleen ja vientiinkin runsain mitoin. Kevätsateet ja lumet Israelin vuorilla ovat tuoneet rehevyyden ja sadon runsauden sekä saanut autiomaan kukkimaan yhä uudelleen. Suomalaisetkin saamme nauttia Israelin autiomaan laidalla, karussa maassa kasvanutta hedelmäsatoa, vaikka päivittäin. Kiitoksemme kaikukoon tästäkin Jumalalle ja hyvän toivotuksemme Israelille!

 

Raamattu puhuu useaan otteeseen vedestä. Vesi on ollut suuressa roolissa kansojen vaiheissa, kuten mainitaan esimerkiksi toisessa Mooseksen kirjassa, kun Israelin kansa oli matkalla kotiin Egyptin orjuudesta: ”Minä olen sinua vastassa Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa syöstä vettä ja kansa saa juodakseen.” Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden. (2 Moos 17:6)

Profeetta Hesekielin kirjassa sanotaan: ”Nämä vedet virtaavat maan itäosiin ja juoksevat siellä alas Jordanin laaksoon ja edelleen Itäiseen mereen, jonka suolaisen veden ne muuttavat makeaksi. Ja missä ikinä nämä vedet virtaavat, siellä kaikki eläimet menestyvät ja lisääntyvät. Myös kaloja on suuret määrät, sillä kaikkialla, minne tulee, tämä virta muuttaa veden makeaksi. Minne vain se tulee, siellä kaikki virkoaa elämään. Meren rannalla seisoo kalastajia vieri vieressä, En–Gedistä En-Eglaimiin on verkkoja kuivumassa, ja erilaisia kaloja on viljalti, yhtä monia lajeja kuin Suuressa meressä. Mutta rantojen soissa ja lammikoissa vesi ei makeudu, ne jäävät entiselleen, jotta saataisiin suolaa. Pitkin virran molempia rantoja kasvaa kaikenlaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lehdet lakastu eivätkä hedelmät lopu: joka kuukausi ne antavat uuden sadon, sillä niitä ruokkii virta, joka saa alkunsa pyhästä paikasta. Niiden hedelmiä käytetään ruoaksi ja niiden lehtiä lääkkeeksi.” (Hes 47:8-12)

Kuinka suurenmoinen Jumalan lahja ja lupaus! Jumalan suunnitelmassa kaikki on kohdallaan.

 

Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse sanoi, kun hän puhui samarialaisen naisen kanssa kaivolla: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee edelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh 4:13-14)

”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh 7:37-38)

Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh 6:35)

Me saamme kiittää jokaisena päivänämme puhtaasta vedestä, jota meidän elimistömme tarvitsee. Ennen kaikkea me saamme pyytää Jeesuksen antamaa elävää vettä kasvaaksemme uskossa, pysyäksemme Jeesuksessa ja tuottaaksemme sitä hyvää hedelmää, jota Jeesuksessa pysyvä uskova voi tuottaa.

 

 

Rukoilemme

Herra, kiitos jokaisesta päivästä elämässämme.
Kiitos puhtaasta jokapäiväisestä vedestä.
Kiitos, että annat meidän juoda elävän veden lähteestä.
Ole kanssamme nyt ja aina.
Aamen

 

 

Lastenohjaaja Merja Palokankare