Tonttuovi vai Jeesus-ovi?

TONTTUOVI…?

Tiesitkö, että tämän joulun ykköshitti on tonttuovi? Minä kuulin siitä ylen uutisista vasta viikko ennen joulua. Mikä se sellainen tonttuovi sitten on?

Tonttuovi on keskimäärin sellainen 10 x 20 cm:n kokoinen pahvi, joka on koristeltu oveksi. Tonttuovi laitetaan seinään lattian rajaan, koska tontuthan ovat pieniä ja kulkevat siis matalalla. Tonttuovia myydään monenlaisia ja niitä voi tietysti askarrella itsekin.

Tonttuovi ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Se menee siihen samaan sarjaan kuin joulupukki, Petteri Punakuono ja muut joulusadut. Tuskin ainakaan kukaan aikuisista tonttuihin uskoo. Aikamoinen tonttu onkin, jos niin tekee.

Sinällään jossain tonttuovessa ei ole mitään vaarallista. Se on vain materiaa ja mielikuvitusta ja sellaisena harmitonta. Syvässä mielessä tonttuovi on kuitenkin merkki ihmisten vieraantumisesta kristillisyydestä. Joulupukki, tontut, vanhat pakanalliset tavat ja kaupallisuus ovat korvanneet kristillisen sanoman ja joulun. Seimiasetelma vaihtuu tonttuoveen ja sen ympärille kyhättyyn tonttukotiin.

Varsin monen mielissä Jeesus-lapsen syntymä ja varsinkin ne muut vaiheet menevät samaan kategoriaan kuin nuo joulupukit ja tontut. Kauniita satuja – ei sen enempää.

Kristillinen sanoma ei kuitenkaan ole mikään joulutarina. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on tuonut Jumalan armon, rakkauden ja voiman miljoonien ihmisten ja monien yhteiskuntien elämään läpi vuosisatojen ja tuhansien. Kristinuskon vaikutukset ovat mitä moninaisimmat ja syvimmät. Suomenkin sivistys, hyvinvointi ja itsenäisyys perustuu Jumalan todellisuuteen.

Raamatun myötä saimme kirjakielen ja lukutaidon, sekä koululaitoksen. Kristillinen lähimmäisen rakkaus on synnyttänyt sosiaali- ja terveydenhuollon. Yhteiskunta on saanut vakaan oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun perustan. Itsenäisyytemme on syntynyt ja varjeltunut ihmeiden kautta. Ihmiset ovat saaneet henkilökohtaisen tarkoituksen elämälleen. Mikään joulutarina ei saa tällaista aikaan. Kristillisessä uskossa on läsnä Jumalan voima ja todellisuus.

Jumalan todellisuudesta voi jokainen vakuuttua henkilökohtaisesti kohtaamalla hänet. Jumala tulee luoksesi nimenomaan ja ainoastaan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen persoonan, sovitustyön ja ylösnousemuksen kautta. Synti erottaa sinut Jumalasta, mutta Jeesus sovittaa syntisi ja antaa sinulle iäisen elämän ja yhteyden Luojaasi.

Jeesus ei ole mikään kultakäätyihin puettu enkelivauva. Hän on Jumala, joka tuli ihmiseksi niin kuin sinä ja minä – tietysti ilman syntistä luontoa. Hän kasvoi aikuiseksi, palveli, kärsi sovittavan ristinkuoleman ja täydellisen voiton merkiksi ja vakuudeksi nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Hän nousi ylös taivaisiin ja nyt hän hallitsee etenkin pyhää seurakuntaansa Pyhän Henkensä kautta. Kerran hän on tuleva takaisin näkyvässä kirkkaudessa, kunniassa ja voimassa.

Tonttuovi ei johda minnekään. Pahvisen ovenkuvan takana on vain kylmä seinä. Tonttuteatteri on vain tyhjänpäiväistä tyhjyyden täytettä. Jeesus-ovi johtaa Jumalan luokse ja iankaikkiseen elämään.

Ihminen, joka hylkää Jumalan todellisuuden, jää satujen ja illuusioiden maailmaan. Lopulta ne pettävät karun todellisuuden edessä. Ne eivät tuo turvaa, tarkoitusta, elämää eikä rakkautta. Jeesus antaa tätä kaikkea, loppumattomasti.

Jouluun on ladattu äärimmäisen paljon odotuksia ja tunnelmointia, jotka jäävät vain mainosten pilvilinnoihin. Tosielämä on toisenlaista. Arki on usein todellista arkea ja juhlien valmistelu kovaa työtä. Kun juhlahetki koittaa, tyhjyys eivätkä joulusadut täytä pelkkiä kuoria.

Voi, kunpa osaisimme ottaa oikealla tavalla rennommin ja keskittyä olennaiseen. Syvin joulurauha ja oikea tunnelma löytyy seimen ja ristin äärellä. Ne molemmat kuuluvat yhteen. Siksi niin monet menevät jouluaaton hartaushetkeen ja kauneimpiin joululauluihin. Silloin kirkot natisevat ääriään myöten täynnä.

Mutta voiko tuon sisäisen rauhan viedä kirkosta keskelle joulukiireitä ja kaupallisuutta? Moni yrittää, mutta se ei onnistu. Kristillinen usko haastaa muutokseen. Sydänten tulisi kiinnittyä tavaran, ylensyönnin ja joulukilinän sijasta Jumalaan ja Kristukseen. Onhan kyseessä Jeesuksen syntymäpäivät!!!

Kuinka monessa kodissa syntymäpäiväsankari saa olla keskeisellä kunniapaikalla? Luulenpa, että hänet on aivan liian usein jätetty kolkuttelemaan oven ulkopuolelle. Saattaapa tuo kolkutus kuulua huonon omantunnon kolkutuksena, mutta helposti se peitetään kaiken muun alle.

Joulupukki kyllä kyselee, onko täällä kilttejä lapsia. Joulunahan mielellään pidämme kaikkia kiltteinä. Tosiasiassa jokainen ihminen on syntinen – tuntuipa tuo sana kuinka ikävältä ja kielteiseltä tahansa. Jeesus ei kysele kilttien lasten perään. Sen sijaan hän haluaa tuoda oman uudestiluovan armonsa koteihimme ja sydämiimme.

Mitenkä lienee meidän joulumme, kotimme ja sydämemme? Liimaammeko tonttuoven seinään vai avaammeko sydämemme Joulun Herralle ja kuljemme Jeesus-oven kautta sisälle elämään?

Omasta puolestani voin sanoa, että sydämen avaaminen Jeesukselle on ollut parasta koko elämässäni. Mikään muu ei ole siihen verrattavaa. Jeesus tulee koko elämän perustaksi ja sen varaan on hyvä rakentaa kaikki muu.

Jeesus-ovesta kulkeminen ei tuo täydellistä onnea vielä tässä ajassa ja elämässä. Paras on vasta edessäpäin. Se, mikä on valmistettu meille taivaissa, on jotain sellaista, jota tämän maailman mainokset eivät kykene edes aavistamaan.

Olkoon Jeesus Kristus sinun iankaikkinen Vapahtajasi ja Herrasi! Olkoon joulusi hänessä siunattu! Antakoon hän sinulle joulurauhan ja sisäisen levon, tyytyväisyyden ja turvan! Kiitos Jeesus, että tulit meidän Vapahtajaksemme!